Vasemmistopopulistit ovat aina itse sitä, mistä syyttävät muita. Tämä Aallon kirjoitelma on aika hyvä tirkistys vihreiden oman politiikan pinnallisuuteen.
-Media- ja somekohujen luominen ja huomion hakeminen panemalla muut reagoimaan niihin, sitten uhriutuminen
-Vihollisryhmien luominen, uhkien keksiminen. Paasataan "oikeistopopulismista" kun oma kannatus alamaissa. Paisutellaan "äärioikeiston", rasismin, fasismin uhkaa, jopa feikkaamalla ja valehtelemalla kun rasismin kysyntä ylittää tarjonnan jne.
Nykyisessä poliittisessa ilmastossa persut ja vihreät ovat osittain saman ilmiön eri ilmentymiä. Siis uusvasemmistolaisen identiteettipolitiikan. Mutta toisin kuin Aalto reflektoi omaa toimintaansa persuihin, se on Vihreät, jotka luovat tätä hulluutta ja persut, jotka reagoivat hulluuteen. Eivät persut halua muuttaa käsitystä sukupuolista tai "intersektionalismin" tarpeesta. Ei persuilla ole tarvetta muuttaa suomalaisuuden määritelmää tai keksiä suomalaisille kolonialista historiaa tai ylipäätään uusmarxistisesti tuhota tai uudelleenmääritellä käsitteitä, perinteitä ja instituutioita. Se on 99% niin päin, että persut nostavat someäläkän jostain, mitä vihervasemmisto on tehnyt tai sanonut.
Ja Toukopouko muuten ironisesti antoi meille vahingossa vinkin, miten pelata tätä peliä. Meidän pitää rohkeammin tuoda esille täysin omia avauksiamme ja ehdotuksiamme ja pitää niistä ääntä, ei aina vain reagoida muiden touhuihin. Näin vihervasemmisto on onnistunut pakottamaan oudot aatteensa osaksi valtavirtaa.