Kirjoittaja Aihe: Tuukka Kurun kirjoitukset  (Luettu 6149 kertaa)

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Tuukka Kurun kirjoitukset
« : 22.01.2017, 18:57:52 »
Tuukka Kuru on kemiläinen kirjoittaja, johon moni on saattanut törmätä muualla, mutta jonka nimi ei Hommaforumilla ole pahemmin tullut esille. Kurun oma esittely itsestään:

Lainaus
Olen vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija, joka on luonut pienimuotoista kuuluisuutta nettikirjoituksillaan. Kirjoittelen tekstejäni pitkälti libertaarista ja konservatiivisesta näkökulmasta, joista huokuu myös charmikas perioikeistolainen twisti.

Toimin tällä hetkellä Suomen Sisun Lapin piirin päällikkönä.

Kuru piti viimeisimmässä 612-soihtukulkueessa juhlapuheen. Hän on toiminut pienpuolueissa ja kirjoittanut verkkolehtiin Kansalainen ja Sarastus. Lisätietoa henkilöstä voi lukea Kansalaisen haastattelusta:

Jarkko Jaakola / Silja-Maria Korkalainen: "Kansallismielisyys kuuluu kaikille". Kansalainen, 1. III 2016.

Kurun kirjoituksia:

Oma blogi: https://blogbook.fi/tuukkakuru/
Blogi Kansalaisessa: https://blogit.kansalainen.fi/tuukkakuru/
Sarastuksessa ilmestyneet kirjoitukset: https://sarastuslehti.com/tag/tuukka-kuru/
Lisäksi Kuru on aktiivinen Facebookissa: https://www.facebook.com/tuukka.kuru
Blogi myös Uuden Suomen Puheenvuorossa: http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #1 : 22.01.2017, 19:30:06 »
Tuukka Kuru: "Kansallismielisen toiminnan suuntaviivoja vuodelle 2017". Kansalainen, 21. I 2017.

Lainaus käyttäjältä: Tuukka Kuru
– –

Hajaantuneen, luonnottoman, yltiöindividualistisen ja väestöllisesti sekoittuneen jälkiteollisen kulutusyhteiskunnan vastakohta on kansallisvaltio ja sen edistämistä kannattava ideologia, nationalismi. Pääosin yhden etnisen ryhmän, kielen ja kulttuurin ympärille rakentunut valtio edustaa kaikilta osin aiemmin mainitun ylikansallisen utopian vastakohtaa. Kansallisuusaate pitää sisällään ajatuksen suhteellisen yhtenäisestä ihmisjoukosta, jolla on enemmän yhteisiä ominaisuuksia keskenään, kuin ryhmän ulkopuolisten ihmisten kanssa. Tämä edellä mainittu joukko on tavoiltaan, olemukseltaan ja toiminnaltaan muista kansanryhmistä poikkeava kokonaisuus, sillä sen jäsenten jakamat yhteiset, usein synnynnäiset ominaisuudet, muodostavat heistä selvästi muista ihmisistä erottuvan populaation. – –
Lainaus
– – hajaantunutta, populaarikulttuurin kyllästyttämää ja dekadenttia yhteiskuntaa vaivaa eksistentiaalinen tyhjyys. Pelkästään lyhyen ajan tyydytykseen ja mielihyvään perustuva yhteiskunta ei pidemmän päälle kannusta tuottavuuteen, itsensä kehittämiseen, saati henkiseen kilvoitteluun, sillä kyseisille ihanteille ei anneta enää mitään erityistä arvostusta, eikä niiden tavoittelu enää palkitse yksilöä millään tavoin. Yhteisön perinteisesti arvostamat henkiset ominaisuudet, kuten esim. ahkeruus, vaatimattomuus ja oikeudenmukaisuus alkavat pikkuhiljaa menettää merkityksensä, kun oikean ja väärän erottamiseksi ei löydy enää mitään objektiivista mittaria.

Kun ihmiselämän suurimmaksi arvoksi nousee ainoastaan sen hetkisen onnellisuuden turvaaminen, miksi hän näkisi yhtään ylimääräistä vaivaa tämän päämäärän lisäksi? Mikä enää pakottaisi häntä siirtymään pois mukavuusalueeltaan ja kohtaamaan aivan uusia tilanteita, jotka kehittäisivät häntä henkisesti? Olisiko kyseinen ihminen enää valmis uhraamaan sen hetkistä onnellisuuttaan esimerkiksi perhe-elämälle, joka tekisi ihmisen elämästä ainakin aluksi huomattavan paljon haastavampaa ja rajoitetumpaa? Miten tämän kaltainen yhteisö kykenee enää puolustamaan itseänsä, tunnistamaan sitä uhkaavia ilmiöitä tai varmistamaan jatkuvuutensa? Epäilemättä melko heikosti.
Lainaus
Kansallismielisen ihmisen mielestä taloudellinen hyöty ei yksistään riitä luomaan hyvää ja toimivaa yhteiskuntaa. Jos joku taloudellinen ennuste esimerkiksi kertoisi meille, että miljoonien itäaasialaisten muuttaminen Suomeen toisi maalle selvää taloudellista hyötyä, kansallismielinen vastustaisi kyseistä kehitystä jo pelkästään siksi, koska kyseisen muuttoaallon jälkeen Suomi ei enää olisi suomalaisten kansallinen koti. Toisekseen kansallismielinen ymmärtäisi sen, etteivät pelkät matemaattiset työllisyyskäyrät ota huomioon muuttoaallon synnyttämiä etnisiä konflikteja, reviirikiistoja ja heikentynyttä sisäistä luottamusta, mitä näin suuret muuttoaallot toisivat väistämättä mukanaan. Näitä ongelmia esiintyisi siitä huolimatta, vaikka maahan saapuvat ihmiset olisivat huomattavasti keskimääräistä suomalaista älykkäämpiä.

– – Nekin ihmiset, joita ei voida pitää millään tavoin kansallismielisinä, huomaavat väistämättä kauniiden mainospuheiden ja käytännön elämän välisen kuilun. Kehitysmaalaisten muodostamat yhteisöt, jotka tunnetaan parhaiten eristäytyneisyydestä, matalasta työllisyydestä ja korkeasta syntyvyydestä, eivät paranna minkään jälkiteollisen yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia, saati sisäistä turvallisuutta. Taloudellista puolta esille nostavat ihmiset ovat harvoin tiukan linjan kansallismielisiä, vaikka heitä hyvin usein yritetäänkin leimata punavihreän klikin toimesta rasisteiksi tai muuten vähintäänkin epäilyttäviksi ihmisiksi. Nämä ihmiset edustavat niitä arkipäivän konservatiiveja, joita ärsyttävät enemmänkin median valheellinen uutisointi ja verorahojen haaskaaminen kuin monikulttuurisuus itsessään. Niin kauan, kun valtapuolueet eivät kykene vastaamaan näihin ongelmiin, nämä arkipäivän konservatiivit kannattavat entistä herkemmin radikaalimpaa oikeistoa. Radikaalin oikeiston kasvu ei siten johdu kyseisten marginaaliliikehdintöjen omasta menestyksekkäästä toiminnasta, vaan nykyisen poliittisen järjestelmän omasta kyvyttömyydestä.
Lainaus
– – Euroopassa asuvat ihmiset ovat alkaneet enemmissä määrin kiinnittämään huomiota siihen, mihin suuntaan heidän vuosisatoja vanhoja yhteisöjä ollaan muuttamassa, eikä tämä muutos ole pidemmän päälle kovinkaan monen mieleen. Kansallismielisten järjestöjen ja puolueiden tehtävä onkin kanavoida tämä ihmisten keskuudessa kasvava momentum todelliseksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi.
Lainaus
Kansallismielisten tulisi ottaa mallia niistä radikaaleista kansanliikkeistä, jotka ovat kohonneet vuosikymmenten sisällä marginaalista osaksi nykyistä valtavirtaa. Loistava esimerkki tämän kaltaisesta liikehdinnästä on länsimaissa vaikuttanut homoliike, joka kykeni kohoamaan sairasluokituksesta osaksi trendikästä ja aistikasta valtavirtaa alle 20 vuodessa. Mikäli homoliikkeen voittokulku olisi nojannut ainoastaan muutamien radikaalien järjestämiin provosoiviin tapahtumiin, liike olisi kuihtunut hyvin nopeasti kannatuksen puutteen vuoksi. Homoseksuaalisuudella oli kuitenkin paljon institutionaalista tukea, jonka tehtävänä oli normalisoida kyseistä ilmiötä samaan aikaan kun radikaalimmat tahot olivat tienavaajia vielä suurempiin muutoksiin. Menneisyyden radikaaleista muuttui ajan saatossa nykyistä valtavirtaa. Räväkkää homoaktivismia tärkeämpää oli kuitenkin poliittisten puolueiden sisällä tapahtunut hidas, mutta väistämätön muutos kohti homoseksuaalisuuden normalisointia, joka alkoi välinpitämättömästä hyväksynnästä ja eteni lopulta pisteeseen, jossa lähestulkoon jokainen eduskuntapuolue osallistui Gay Pride-kulkueeseen. Radikaali muutos tarvitsee aina itseään suurempia, maltillisempia ja neutraalimpia liittolaisia, jotka muokkaavat yleistä asenneilmapiiriä radikaalille muutokselle sopivaksi. ”No eihän homous nyt niin paha asia ole” on ensimmäinen muutos asenneilmapiirissä, joka on myöhemmin helposti muokattavissa suoranaiseksi kannatukseksi.

Kansallismielisten tulisi ymmärtää instituutioiden keskeisyys suurissa yhteiskunnallisessa muutosprosessissa. Fanaattisten ja radikaalien suunnannäyttäjien lisäksi nationalistinen liikehdintä vaatii kehittyäkseen myös parlamentaarista tukea, myötämielistä mediaa ja akatemian edustajia. Radikaalien ulkoparlamentaaristen liikkeiden ja pienpuolueprojektien nostamien teemojen tehtävänä on laajentaa yhteiskunnan sen hetkistä keskustelukehystä, jonka ansiosta entisen parlamentaarisen edustajiston radikaalit mielipiteet muuttuvat kuin taikaiskusta vastuullisiksi ja maltillisiksi ehdotuksiksi.  Jos joku julkiseen keskusteluun osallistuva ryhmittymä vaatii esimerkiksi kaikkien Euroopan ulkopuolisten ihmisten välitöntä karkotusta, pelkän rajavalvonnan palauttaminen muuttuu jo hyvin maltilliseksi ja asialliseksi mielipiteeksi. Muutosten tulisi olla aina ”maltillisia”, mutta maltillisuuden määritelmää tulisi hivuttaa vuosi vuodelta kohti radikaalimpaa oikeistoa. Eräänlaisena tavoitteena voitaisiin pitää sitä, että kaikki ne puolueet, jotka nykyään osallistuvat Gay Prideen, osallistuisivatkin tulevaisuudessa 612-kulkueeseen.
Lainaus
– – Oikeistolaiset radikaaliliikkeet kiinnittävät aivan liian vähän huomiota rahoituksen ja muiden elintärkeiden resurssien varmistamiseen, joka hankaloittaa suuresti suurten joukkotapahtumien järjestämisiä. Vasemmistolaiset ovat kyseisen organisoinnin suhteen huomattavasti oikeistolaisia taitavampia, joka näkyy heidän kyvyssään kupata julkista rahaa omien päämääriensä edistämiseksi. Hyvin lyhyellä aikavälillä järjestetyt tuhansien ihmisten massatapahtumat olisivat mahdottomia toteuttaa ilman graafikoiden, internet-vaikuttajien, katuaktiivien, ammattiliittojen, kansanedustajien, naisjärjestöjen ja muiden vastaavien toimijoiden saumatonta yhteistyötä.  Niin kauan, kun oikeiston järjestämien tapahtumien resurssit ovat riippuvaisia yksittäisten ihmisten lahjoituksista, tapahtumien potentiaali jää väistämättä pienemmäksi, mitä se voisi parhaimmillaan olla.

Kansallismielisten suurin vuosittainen joukkotapahtumakin saa kiittää valtavasta kasvustaan äärivasemmistoa, jotka huonosti toteutetulla aggressiollaan antoivat isänmaalliselle soihtukulkueelle korvaamattoman paljon ilmaista mainosta ja myötätuntoa. Mikäli tiukan linjan oikeistolaisuudesta ja kansallisuusmielisyydestä halutaan ikinä saada valtavirtaa, sitä ajavien liikkeiden tulee olla niin resursseiltaan kuin henkilöstöltään täysin itsenäisiä, eli vastapuolen toiminnasta riippumattomia. Tällä hetkellä kyseistä tilannetta ei ole vielä saavutettu.

– – Liian moni kansallismielinen ihminen on kyvytön hahmottamaan sitä, kuinka kokonaisvaltaista yhteiskunnallisesta muutosta he edustavat, ja kuinka paljon nykyisiä instituutioita tulisi muuttaa, jotta kansallismielisyydestä voisi tulla kovalle perustalle rakennettua valtavirtaa. Muutoksen hitaudesta valittavat kansallismieliset unohtavat helposti sen, minkälainen tilanne Suomessa oli esimerkiksi vielä 10 vuotta sitten. Perussuomalaisia pidettiin vielä silloin poliittisena kummajaisena, jota ei olisi pitänyt ikinä päästää eduskuntaan asti. Jussi Halla-ahokin oli vielä tässä vaiheessa täydellinen ihmishirviö, josta opettajat kertoivat oppilailleen kauhutarinoita. Nykyisin itsestään selvä toteamus, jonka mukaan kehitysmaalaistuminen aiheuttaa suomalaiselle yhteiskunnalle enemmän ongelmia kuin hyötyä, oli siihen aikaan äärimmäisen radikaali kannanotto. Elettiin vielä aikaa, jolloin takapajuisuus, lukutaidottomuus ja Euroopan ulkopuolinen taikausko nähtiin suomalaista yhteiskuntaa suuresti edistävinä ominaisuuksina.

Kun edellä mainittua tilannetta verrataan nykyhetkeen, huomataan helposti se, kuinka paljon kansallismielinen skene on noista vuosista kehittynyt. Perussuomalaiset ovat tällä hetkellä hallituspuolue ja ”ihmishirviö” Halla-ahostakin on tullut arvostettu ja suosittu europarlamentaarikko. Kannanotot, joiden mukaan perussuomalaiset tai Halla-aho olisivat kääntäneet takkinsa, johtuvat juurikin tästä poliittisen kentän suuresta muutoksesta, eikä niinkään todellisesta takinkäännöstä. Perussuomalaiset ovat perustamisestaan lähtien olleet keskustapopulistinen puolue, jota ei ole alun perinkään perustettu radikaalin oikeistolaisuuden tai etnonationalismin ympärille. Kyseisen puolueen kokema räjähdysmäinen kasvu perustui pitkälti vielä radikaalimpien liikehdintöjen puutteeseen, eli puolue edusti siinä ajassa ja siinä hetkessä niin aatemaailmaltaan kuin retoriikaltaan kaikista nationalistisinta vaihtoehtoa. Perussuomalaisuuden valtavirtaistuminen mahdollisti sitä huomattavasti jyrkempien liikehdintöjen kasvun, jotka valtasivat nopeasti perussuomalaisten jättämän ekologisen lokeron itselleen.  Turtuminen persuihin on siten kansallismielisestä näkökulmasta kaikin kaikkiaan hyvä asia, sillä sen perusteella monet aiemmin niin radikaalit kannanotot ovat muuttuneet maltillisiksi mielipiteiksi.

Seuraava välitavoite tulee mitä todennäköisimmin olemaan etnonationalismin nostaminen osaksi julkista keskustelua, joka tulee tapahtumaan joko perussuomalaisten tai heitä radikaalimpien liikkeiden toimesta. Mikäli nämä kaksi toisistaan poikkeavaa ryhmää osaavat jatkossa pelata toimintansa saumattomasti yhteen, tulevaisuus voi näyttää kansallismielisten silmissä erittäin positiiviselta. Vuosi 2017 voi siten olla kansallismielisen liikehdinnän todellinen juhlavuosi, mikäli Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja kaikki turhanpäiväiset riidat marginaalisten kansallismielisten ryhmittymien väliltä saadaan sovittua. Todellinen henkinen vallankumous on saavutettavissa, mutta se vaatii kansallismielisten osalta suuria harppauksia ja kykyä oppia omista virheistään.

Ainoat, jotka voivat tulevaisuudessa estää kansallismielisen Suomen syntymisen, ovat kansallismieliset suomalaiset itse.

Kirjoitus ilmestyi sekä Kansalaisessa että Sarastuksessa.

Punaniska

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 738
  • Liked: 4477
  • patataantumuksellinen arkkikonservatiivi pimeästä
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #2 : 22.01.2017, 21:51:59 »
Etnonationalismista, jos sillä on jonkinlainen rotuopillinen viitekehys, en kyllä välitä tippaakaan. Jos taas kyse on suomalaisista, ja suomalaisiksi sitoutuneista, riippumatta geenipakasta, niin kuulostaa paljon paremmalle.
Well the sun don't shine where it used to
And the angels are hidin' their heads
People don't listen to their hearts anymore
Seems the good men all are dead
There ain't no right, wrong, no in between
That ain't the constitution that they wrote for me

nollatoleranssi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 055
  • Liked: 6021
  • Puhekin on teko
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #3 : 23.01.2017, 00:36:00 »
Tuukka Kuru on tullut tutuksi ainakin Monokulttuuri FM:n lähetysten kautta. Usein pitää yllä asialinjaa, joka näkyy kannanotoissa. Näkemysten kannalta voi olla helposti samaa mieltä monista asioista.

Lainaus
Toisekseen kansallismielinen ymmärtäisi sen, etteivät pelkät matemaattiset työllisyyskäyrät ota huomioon muuttoaallon synnyttämiä etnisiä konflikteja, reviirikiistoja ja heikentynyttä sisäistä luottamusta, mitä näin suuret muuttoaallot toisivat väistämättä mukanaan. Näitä ongelmia esiintyisi siitä huolimatta, vaikka maahan saapuvat ihmiset olisivat huomattavasti keskimääräistä suomalaista älykkäämpiä.

Joskus ajattelin asiaa sillä tavalla, jos Suomeen tulisi 10.000 öljysheikkiä niin avattaisiinko maa ja kansalaisuus jokaiselle kerta toisensa jälkeen? Mitä jos määrä tuplataan, triplataan tai 10x? Suomesta tulisi öljysheikkien luvattu maa.
Suomalaisen median uusi slogan: "Yhden totuuden taktiikalla eteenpäin!"

11.9.2015: Suomalainen terrorismiasiantuntija: Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista satua
13.11.2015- Terroristijahteja joka puolella Eurooppaa

nollatoleranssi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 055
  • Liked: 6021
  • Puhekin on teko
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #4 : 23.01.2017, 00:41:01 »
Etnonationalismista, jos sillä on jonkinlainen rotuopillinen viitekehys, en kyllä välitä tippaakaan. Jos taas kyse on suomalaisista, ja suomalaisiksi sitoutuneista, riippumatta geenipakasta, niin kuulostaa paljon paremmalle.

Tuo on sellainen veteen piirretty viiva, jonka ympärillä pyöritään. Jos Suomeen tulisi miljoona pakolaista lisää, kuten on parhaimmissa arvioissa nostettu esiin, niin muuttuisiko Suomi maana toisenlaiseksi nykyisestään? Mikä on kriittinen raja, joka voi "sopeutua ja kotoutua" osaksi suomalaisuutta?
Suomalaisen median uusi slogan: "Yhden totuuden taktiikalla eteenpäin!"

11.9.2015: Suomalainen terrorismiasiantuntija: Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista satua
13.11.2015- Terroristijahteja joka puolella Eurooppaa

koli

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 826
  • Liked: 9990
  • Mylvivä Impivaaran härkä, rusketuslomalla
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #5 : 23.01.2017, 00:42:59 »
Ohoh, yllätyin positiivisesti Tuukka Kurun etnonationalistisista ajatuksista. Olen luullut, että Tuukka olisi kallellaan liberaaliin ajatteluun, jossa matu on tervetullut, kun käy töissä ja ei keppostele.
Siellä missä on hippejä ja hamppua, tarvitaan Nokian kumipamppua!

Jack

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 651
  • Liked: 1023
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #6 : 23.01.2017, 01:26:51 »
Jostakin syystä - en tiedä mistä - edellä siteeratusta esityksestä tuli spontaanisti mieleeni erään tunnetun henkilön puhe 27. tammikuuta 1932. Siinäkin pohditaan pelkästään materiaalisiin arvoihin keskittyneiden ihmisten eksistentiaalista tyhjyyttä ja esitetään tilalle jotakin kansallisempaa ja periaatteellisempaa.

Ideoita saa esittää, ja on aina esitetty. Maailman meno on kuitenkin juuri nyt sellaista, että kovin lennokkaille tai myöskään kovin syvällisille ajatuksille ei tahdo löytyä kannattajia. Poliitikko näyttää saavan parhaiten ääniä puhumalla ihmisille aivan kuin kaikki olisivat idiootteja. Trump twiittasi yksinkertaisia möläytyksiä ja pääsi presidentiksi. Soini kirjoittaa kahden sanan viisauksia plokiinsa, ja on äänikuningas. Ehkä nykyiset sukupolvet ovat tietokonepelien ja sosiaalisen median ansiosta muuttuneet sellaisiksi, että kiinnostusta minkään asian seuraamiseen ei riitä kymentä sekuntia kauempaa. Siinä ajassa viestit on saatava menemään perille.

DuPont

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 761
  • Liked: 1231
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #7 : 23.01.2017, 02:54:02 »
Pääosin olen pitänyt noista Kurun kirjoituksista. Viimeistä Sarastuksen kirjoitusta en vielä ehtinyt toki lukea. Mutta hyvältä näyttää, lisää tätä!

https://sarastuslehti.com/2017/01/22/kansallismielisten-ongelmat-ja-mahdollisuudet/
« Viimeksi muokattu: 23.01.2017, 02:55:50 kirjoittanut DuPont »

Punaniska

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 738
  • Liked: 4477
  • patataantumuksellinen arkkikonservatiivi pimeästä
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #8 : 23.01.2017, 14:33:41 »
Ohoh, yllätyin positiivisesti Tuukka Kurun etnonationalistisista ajatuksista. Olen luullut, että Tuukka olisi kallellaan liberaaliin ajatteluun, jossa matu on tervetullut, kun käy töissä ja ei keppostele.

Sori nyt vaan, mutta kannattaako kannattaa sellaista viitekehystä, johon ei edes itse mahdu? Suomalainen kansallissosialisti on yhtä surullinen tapaus kuin slaavilainen virkaveljensä.

Well the sun don't shine where it used to
And the angels are hidin' their heads
People don't listen to their hearts anymore
Seems the good men all are dead
There ain't no right, wrong, no in between
That ain't the constitution that they wrote for me

Micke90

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 16 608
  • Liked: 10194
  • Vihapuhetta Hommalla jo vuodesta 2012.
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #9 : 23.01.2017, 17:46:31 »
Ohoh, yllätyin positiivisesti Tuukka Kurun etnonationalistisista ajatuksista.

Minäkin olen viime vuosina löytänyt näitä ajatuksia itsestäni.
Soinin on varmaan historian tyhmin puoluejohtaja. Ilmeisesti hän halusi siirtyäkin historiaan tällaisella arvonimellä.

nollatoleranssi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 055
  • Liked: 6021
  • Puhekin on teko
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #10 : 23.01.2017, 20:18:29 »
Ohoh, yllätyin positiivisesti Tuukka Kurun etnonationalistisista ajatuksista. Olen luullut, että Tuukka olisi kallellaan liberaaliin ajatteluun, jossa matu on tervetullut, kun käy töissä ja ei keppostele.

Pääosin tuo pitää edelleen paikkaansa. Muuttoliikettä tapahtuu maiden välillä joka tapauksessa. Siinä mielessä esim. suomalaisuuden kieltäminen tulijoilta olisi väärin. Samalla tavalla suomalaiset voivat sopeutua muihin maihin. Kovin helpolla ei myöskään täyty kriittistä pistettä, joka tarkoittaisi maahantulijoiden prosentuaalista yliedustusta. Tässäkin määrittelisi paljolti se, kuinka uusi kansallinen identiteetti otettaisiin vastaan.

Toisaalta esim. Ruotsista ja Ranskasta kantautuvat tiedot kertovat vahvasta kahtiajakautumisesta tulijoiden ja paikallisten välillä. Terroristeille hurrataan, koska heidän identiteettinsä koetaan olevan lähempänä omaansa kuin paikallisten.
Suomalaisen median uusi slogan: "Yhden totuuden taktiikalla eteenpäin!"

11.9.2015: Suomalainen terrorismiasiantuntija: Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista satua
13.11.2015- Terroristijahteja joka puolella Eurooppaa

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #11 : 24.01.2017, 13:36:14 »
Nationalismi on politiikkaa ja yhteiskunnallista ajattelua, joka pitää lähtökohtanaan ja keskeisenä toimijana kansaa. 1800-luvulla noussut nationalismi löysi pohjansa alun perinkin kahdelta suunnalta: romantiikan liikkeestä, joka korosti tunnetta ja identiteettiä, ja liberalismista, joka vaati, että valtion pohjana tulisi olla kansa eikä vaikkapa hallitsijasuku.

Etnonationalismista, jos sillä on jonkinlainen rotuopillinen viitekehys, en kyllä välitä tippaakaan. Jos taas kyse on suomalaisista, ja suomalaisiksi sitoutuneista, riippumatta geenipakasta, niin kuulostaa paljon paremmalle.

Ranskalaisessa ja amerikkalaisessa nationalismissa kansa on yleensä ajateltu tuolla jälkimmäisellä tavalla. Ne ovat vallankumoukseen nojaavia valtioita, joissa kuka tahansa on voitu käsittää ranskalaiseksi tai amerikkalaiseksi, kunhan tämä hyväksyy Tasavallan tai Vapauden arvot. Nationalismi on näissä maissa ollut monesti lähinnä patriotismia, mutta on kuitenkin vaatinut tietyntasoista kansallista yhteneväisyyttä. Ranskalais-amerikkalainen nationalismi ei ole varsinaisesti perustunut etnisyyteen, mutta käytännössä baskien ja intiaanien valtaväestöstä eronnut identiteetti on pyritty tukahduttamaan. Saksalainen patrioottisuus ei perustu samalla tavalla ideologiaan vaan on nationalistisempaa, sen keskiössä on Volk, yhteinen etnisyys. Etnisyys muodostuu tapauskohtaisesti (esim. uskonnon merkitys vaihtelee), mutta siihen kuuluu jollain tasolla kulttuuriperintö, kieli, uskonto – ja sukujuuret. Saksalaiset elivät hajanaisina eri valtioissa ja heidän keskuudessaan nousi liikettä kerätä kaikki samaan kansaan kuuluvat yhteen. Suomalainen nationalismi on perustunut saksalaiseen traditioon, vaikka toki muunkinlaisia ajatuksia on herätelty. Yksi niistä on tuo ajatus suomalaisiksi sitoutuneista, niistä, jotka jakavat suomalaiset arvot. Ongelma on, että suomalaiset arvot eivät ole samalla tavalla helposti määriteltävissä kuin Ranskassa ja Yhdysvalloissa, joissa ne on nostettu vallankumousten vaatimuksista.

Liberaali perintö on johtanut kansallisliberaliin (civic nationalism) ajatteluun, jollaiseksi itseään ovat kuvanneet ainakin Olli Immonen ja PS-Nuoret. Romanttisen ajattelun pohjalta on kehittynyt etnonationalismi, joka korostaa kansan yhteistä taustaa ja kulttuuria.

En tunne Tuukka Kurua, joten en lähde arvuuttelemaa hänen ajatteluaan. Libertaarisuus ja oikeistolaisuus, joilla hän itse itseään kuvailee, liittyvät talouspolitiikkaan sekä yksilön ja valtion suhteeseen. En niiden osalta jaa hänen ajatuksiaan, mutta ne eivät sulje etnonationalismia pois. Kuru on kirjoittanut nationalismista muutakin mielenkiintoista pohdintaa, johon kannattaa tutustua jos tematiikka kiinnostaa.

Tuukka Kuru: "Muutamia ajatuksia nationalismista". 20. X 2016. Sarastus, 27. X 2016. Otteita:

Lainaus
– – kansallismielistä aatetta edusti perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari – –. Yleisen päälle puhumisen ja keskeyttämisen lisäksi Huhtasaaren asemaa nakersi myös kansanedustajan sangen puutteellinen ymmärrys nationalismin todellisesta merkityksestä, joka näkyi esimerkiksi Wikipedia-viittauksissa ja etnisen ulottuvuuden tietoisessa hämärtämisessä. Vaikka Huhtasaari selvästi ymmärsi nationalismin sisältämän etnisen komponentin merkityksen, hän jätti sen keskustelussa tietoisesti mainitsematta.

Keskusteluosuuden perusteella nationalismi on niin kauan hyvä asia, kunhan se ei uhkaa Suomen EU-jäsenyyttä, monikulttuurista yhteiskuntakokeilua, kansainvälisyyttä tai perustu ihmisten syntyperään. Käytännössä A-studion esille nostama ”oikea nationalismi” on aate, joka ei millään tavoin uhkaa poliittista eliittiä tai EU:n liittovaltiokehitystä, toisin kuin lähes demoninen ”väärä nationalismi”. Sama jaottelu poliittisesti korrektiin nationalismiin ja väärään nationalismiin säilyi myös lähetyksen toisessa keskustelussa, johon kutsuttiin Sinn Feiniin kuuluvan entisen IRA-radikaalin ja Katalonian itsenäisyyttä ajavan aktivistin lisäksi myös yksi N-VA:n johtohenkilöistä.

Lainaus
Ohjelmassa mainittiin muutamia asioita, joita voidaan yleisesti yhdistää nationalismiin. Näitä olivat mm. paikallishallinnon korostaminen, ”isänmaallisuus” ja solidaarisuus omia maanmiehiä kohtaan. Nationalismi on kuitenkin näitä yksittäisiä asioita huomattavasti laajempi kokonaisuus, jota A-studiossa ei ehditty tai osattu käsitellä vakuuttavasti. Nationalismi, suomeksi kansallismielisyys, kuvastaa politiikkaa jonka keskiössä on kansakunta. Se ei sinänsä ota kantaa esimerkiksi taloudellisiin kysymyksiin, vaan paremminkin määrittää valtion ylläpitämien oikeuksien ja velvollisuuksien rajat. Siinä missä esimerkiksi sosialismi nostaa vähäosaiset ajamansa politiikan keskiöön, nationalisti keskittää huomionsa yhteisen kielen, syntyperän ja tradition muodostamaan kokonaisuuteen. Nationalistin silmin jokaisen kansakunnan hyvinvoinnin, turvallisuuden ja menestyksen varmistaminen on jokaisen kansan oma tehtävä ja heillä tulisi olla mahdollisuus päättää oman yhteisönsä tulevaisuudesta ylikansallisista intresseistä riippumatta.

Jokainen kansakunta on sen omien tapojen, tradition ja syntyperän tuotos. Nykyisin yleistyneen käsityksen mukaan kulttuuri itsessään ajaa ihmisiä tiettyihin arvovalintoihin ja tekoihin. Tämä näkökulma tulee usein ilmi esimerkiksi vähemmistöryhmien suorittamien terrori-iskujen jälkeen, jolloin syyllistä etsitään ”vaarallisesta kulttuurista”, jonka korvaaminen mystisesti ratkaisisi negatiiviseksi koettuja lieveilmiöitä. Tämä ajattelutapa typistää kulttuurin eräänlaiseksi tietokoneen käyttöjärjestelmäksi, joka on mahdollista uudelleenohjelmoida julkisen vallan toimesta.

Toisin kuin poliittisesti korrektisti usein oletetaan, kulttuuri ei ole taivaasta laskeutunut maailmankatsomus, joka on maagisesti imenyt suuret ihmisjoukot sisäänsä. Kulttuuri on sen alaisuudessa elävien ihmisten asenteiden, arvojen ja tekojen summa, jolloin toisistaan poikkeavat kulttuurit selittyvät toisistaan poikkeavilla ihmisryhmillä. Esimerkiksi ihmisen aggressiivisuus ja kyky reagoida nopeasti potentiaaliseen uhkaan ovat usein synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka selittyvät ympäristön vaatimuksilla. Köyhillä alueilla, kuten esimerkiksi vuoristoseuduilla tai paimentolaisyhteisöissä syntyneet kulttuurit ovat väistämättä sotaisia, sillä karut olot ovat suosineet aggressiivista ja voimakkaan temperamentin omaavaa ihmistä. Kun otetaan huomioon temperamentin mahdollinen taipumus periytyä sukupolvelta toiselle, on todennäköistä, että karuissa oloissa eläneet aggressiiviset ihmiset ovat saaneet vuosisatojen aikana enemmän jälkeläisiä kuin syrjäänvetäytyvät ja puolustuskyvyttömät ihmiset.

Lainaus
Suomalaisuuteen perinteisesti yhdistetyt henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen, introverttius, konformistisuus, maltillisuus, sisukkuus ja suorapuheisuus ovat todennäköisesti ns. voittavia ominaisuuksia, jotka ovat edesauttaneet suomalaisen kansan selviytymistä vaikeiden aikojen läpi. Näitä lähtökohtia voidaan pitää menestyksellisinä, sillä valtioiden välisissä vertailuissa Suomi nousee toistuvasti niin sisäisen turvallisuuden, hygienian ja korkean elintason osalta maailman kärkikaartiin. Nationalistin näkökulmasta nämä ominaisuudet ovat suoraan sidottu suomalaiseen kansaan, joka olemassaolollaan ylläpitää ja kehittää näitä hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Yhteisön ylläpitämät toimintatavat eivät siten ole sidottuja viranomaispäätöksiin, Suomen lipun heilutteluun, saunaan tai muihin ulkoisiin ja pinnallisiin symboleihin.

Nationalistin maahanmuuttokriittisyys ei tältä osin perustu pelkoon ja näköalattomuuteen, kuten A-studion lähetyksessä pyrittiin esittämään. Nationalisti ymmärtää eri ihmisryhmien omaavan toisistaan poikkeavia ihanteita, arvoja ja asenteita, ja kannattaa näiden kansojen mahdollisuuksia ilmaista itseään luonnollisesti heidän omassa maassaan. Jokaisen kulttuurin ja etnisen ryhmän muodostamat käyttäytymismallit pohjautuvat historian sanelemiin vaatimuksiin, jonka johdosta niitä ei kyetä muutamalla kurssilla tai mobiilisovelluksilla muuttamaan mihinkään suuntaan. Jotta voisimme tulevaisuudessa nauttia toisistaan poikkeavista kulttuureista rauhanomaisesti, meidän tulisi antaa jokaiselle kansakunnalle mahdollisuus valita oma polkunsa ja toteuttaa itseänsä vapaasti omalla synnyinseudullaan.

Tuukka Kuru: "Kadonnutta identiteettiä etsimässä". 22. III 2016. Otteita:

Lainaus
– – valtaväestölle (tässä tapauksessa suomalaisille) ei ole annettu oikeutta omistaa ryhmäidentiteetissään minkäänlaisia poissulkevia attribuutteja. Poliittisesti korrektin näkökulman mukaan kaikki Suomessa asuvat ihmiset ovat yhtä suomalaisia riippumatta siitä, onko heidän sukunsa asunut tässä maassa vuosisatoja vai ainoastaan muutaman kuukauden. Tässä määrittelyssä on tosin se ongelma, että pelkkä virkamiehen yksipuolinen ilmoitus ei tee yhdestäkään ihmisestä jonkun tietyn etnisen ryhmän edustajaa.

Omakohtaisen kokemuksen lisäksi henkilön kansallisuutta määrittää yhtä paljon se, hyväksyvätkö muut suomalaisiksi itseään kokevat ihmiset kyseisen henkilön omaan joukkoonsa. Pelkän ryhmäidentiteetin lisäksi suomalaisuuteen mielletään myös joukko ominaisuuksia, jotka ovat ihmisten itsemäärittelyn ulkopuolella. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi äidinkieli, perimä, tapakulttuuri, ulkonäkö ja synnyinseutu. Suurin osa näistä ominaisuuksista ovat käytännössä mahdollisia saavuttaa ainoastaan syntymän kautta.
Lainaus
Suomalaisen kantaväestön mahdollisuudet identiteettipolitiikkaan ovat tällä hetkellä hyvin rajatut. Suomalaisuuden edistäminen ja suojeleminen ovat jääneet tähän mennessä pääosin eduskunnan ulkopuolisten toimijoiden tehtäväksi. Vaikkakin nykyinen porvarihallitus on näennäisesti oikeistolainen, se ei ole millään tavoin kansallismielinen. Sen ajama politiikka ei perustu suomalaisen kansallisen olemassaolon turvaamiseen, itsenäisyyteen tai muihin ydinarvoihin, jotka on perinteisesti koettu kansallismielisten näkökulmasta tärkeiksi. Nykyisen hallituksen ideologinen pohja ei myöskään kykene vastaamaan siihen, minkä näköinen maa Suomi tulee olemaan esimerkiksi 20v päästä.

Tällä hetkellä noin 88% Suomen asukkaista edustaa suomensukuista valtaväestöä, ja kun mukaan lasketaan suomenruotsalaiset, määrä nousee noin 93 prosenttiin. Mikäli nykyinen tilanne halutaan säilyttää jatkossakin, se vaatii niin kansalaisilta, kuin myös poliittisilta päättäjiltä, rehellisen kansallismielistä arvomaailmaa. Minun on vaikea uskoa, että kovinkaan moni suomalainen erityisesti vastustaisi nykyistä sangen yhdenmukaista Suomea, mutta identiteettipolitiikan puuttumisen takia tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan voimakkaasti tulevaisuudessa. Jos vastuu suomalaisuuden säilyttämisestä ulkoistetaan Suomen ulkopuolelle, se tulee lopulta häviämään historian hämäriin.

Lainaus
– – Suomi, miten se nykyään vielä ymmärretään, ei ole mahdollinen ilman suomalaisia ihmisiä. Jokainen yhteiskunta on pitkälti omien kansalaistensa peilikuva, jolloin väestöpohjan vaihtuminen muuttaa oleellisesti yhteiskunnan yleisilmettä. – –

Liberalismin ja etnisyyden teemaa Kuru käsittelee lisäksi kirjoituksissa:

"Voiko liberaali olla maahanmuuttokriittinen?". 6. I 2016.
"Libertarismi vaatii yhteisöllisyyttä". 18. XI 2015.

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #12 : 31.01.2017, 21:19:07 »
Kuru jatkaa lukijoita kiinnostaneella etnonationalismiaiheella. Kirjoitus on vastine Jaakko Hämeen-Anttilan Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen kolumniin.

Tuukka Kuru: "Nationalismia ilman kansakuntaa?". Kansalainen, 31. I 2017.

Lainaus käyttäjältä: Tuukka Kuru
Nationalismilla on kaksi pääsuuntausta, joista käytetään termejä liberaalinationalismi ja etnonationalismi. Liberaalinationalismi ei ota ainakaan julkisesti kantaa ihmisen rotuun ja syntyperään, jonka vuoksi sitä on usein sovellettu etnisesti hajanaisissa valtioissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Etnisyyteen ankkuroimaton kansallisuusaate perustuu ainakin teoriassa yhtenäisiin poliittisiin ihanteisiin, kuten esimerkiksi tasavaltalaisuuteen, yksilönvapauksiin tai demokratiaan. Liberaalinationalismin näkökulmasta kuka tahansa voi olla liberaalin kansakunnan jäsen, kunhan vain jakaa kyseisen valtion yhteiset arvot. Kyseiset arvot pyritään usein peittelemään maalaisjärjen tai kohtuuden kaapuun, vaikkakin todellisuudessa ne yleensä heijastelevat valtion suurimman etnisen ryhmän arvomaailmaa.

Etnonationalismi perustuu etnisesti yhtenäiselle kansakunnalle, jota yhdistää yhteinen syntyperä, kieli ja historia. Etnonationalismi on yleisesti toiminut nationalismin synonyymina niissä maissa, jotka ovat perinteisesti olleet etnisesti homogeenisiä ja joissa yhdellä kulttuurilla tai uskonnolla on ollut täydellinen hegemonia. Etnonationalismin näkökulmasta kansakunta edustaa eräänlaista laajennettua perhettä, jonka jäseniä ovat kaikki samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset. Etnonationalismi korostaa ihmisen ryhmäidentiteetin orgaanisuutta, eli kyseisen yhteenkuuluvuuden tunteen luonnollista syntymistä samannäköisten, samaa kieltä puhuvien ja samalla tavalla käyttäytyvien ihmisten välillä. Kyseisen tunteen luonnollisuutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, kuinka suuren osan käyttäytymisestään ja koko olemuksestaan ihminen näkee johtuvan suoraan hänen etnisestä taustastaan, kuten esimerkiksi suomalaisuudesta. Johtuen suomalaisen yhteiskunnan lähes ainutlaatuisesta homogeenisyydestä, nationalismi on käsitteenä mielletty lähes poikkeuksetta etnonationalismiksi – –

Lainaus
– – Omasta kansasta ja traditiosta irrotettu kansallismielisyys on käytännössä ainoastaan joukko symboleja, joilla ei ole enää mitään todellista merkitystä. Pelkät symbolit ja hurskaat julistukset eivät riitä luomaan ihmispopulaatiolle niin voimakasta yhteistä perustaa, että se kykenisi itsenäisesti ratkaisemaan yhteiskunnan sisällä ilmeneviä ristiriitoja. Yhdysvaltojen viime vuosien rotumellakat ja ilmapiirin yleinen kiristyminen osoittavat hyvin sen, kuinka hauras ideaali esimerkiksi “amerikkalaisuus” käytännössä on. Tähtilipun, Mcdonaldsin, suihkuhävittäjien ja televisioviihteen ulkopuolella jylläävät ne samat vanhat heimoaatteet, jotka ovat jo vuosisatojen ajan rikkoneet ja yhdistäneet valtakuntia.

Jos suomalaisuus halutaan tietoisesti erottaa kielestä, kansasta ja kulttuurista, se tulee käytännössä taantumaan aiemmin mainituksi leijonapaidaksi ja hopeariipukseksi. Ainoastaan yksinkertaiseksi tuotteeksi, joka annettaisiin ilmaiseksi jokaiselle maahan saapuneelle seikkailijalle. Se suomalaisuus, joka tarkoitti ennen suomalaisen kansan unelmien, arkipäivän tekojen ja sanojen sinivalkoista mosaiikkia, korvautuisi eräänlaisella kosmopoliittisella elämysmatkalla, jota voisi verrata turistien ostamaan matkamuistokrääsään. Suomalaisuuden määritelmän vesittäminen ei tosin millään tavoin poistaisi niitä alitajunnassa vaikuttavia esihistoriallisia piirteitä, jotka saavat meidät tuntemaan yhteenkuuluvuutta samannäköisten, samaa kieltä puhuvien ja samalla tavalla käyttäytyvien ihmisten kanssa. Täysin monikulttuurisessa Suomessa suomalaisuus olisi todennäköisesti niin merkityksetön termi, ettei yksikään Suomessa asuva ihminen käyttäisi sitä enää oman identiteettinsä osana. Ne ihmiset, jotka kutsuvat itseään tällä hetkellä suomalaisiksi, kutsuisivat itseään mitä todennäköisimmin joko valkoisiksi tai eurooppalaisiksi.

Saturnalia

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 431
  • Liked: 3581
  • Multikultin dagen efter
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #13 : 01.02.2017, 15:08:46 »
Kurulta erinomainen kirjoitus. Kuru on myös hyvä puhuja, kuuntelin vieressä 6/12-miekkarissa.
Matkamuistokrääsä-suomalaisuus on erittäin toimiva ilmaisu. Sehän se globalisti-liberaalien ihanne on.
Molemmat Kuru sekä Hännikäinen hyviä kirjoittajia. Lauri Starckin kanssa olen vähän eri linjoilla.
Conservatism is the new counter-culture and populism is the new punk

https://www.youtube.com/watch?v=KmE0M9TOIxU

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #14 : 28.02.2017, 13:40:05 »
Tuukka Kuru: "Kansakunta politiikan keskipisteenä". Kansalainen ja Sarastus, 27. II 2017.

Lainaus käyttäjältä: Tuukka Kuru
– – Ihmisen alitajuinen taipumus jakaa ihmisiä sisäpiiriin ja ulkopiiriin perustuu [esihistoriallisen ajan heimoyhteisöihin], ja sillä on takanaan todennäköisesti evoluution muodostama paine. Rajallisten resurssien ja äärimmäisen alhaisen elintason maailmassa heimojen välisten yhteenottojen voittajaksi selviytyi yleensä se heimo, joka oli sisäisesti yhtenäisempi ja kyvykkäämpi suojelemaan omia resurssejaan. Näiden kymmenien tuhansien vuosien aikana tapahtui myös suuri joukko perinnöllisiä muutoksia, kuten esimerkiksi valkoisen ihonvärin syntyminen ja ihmisryhmien eriytyminen kolmeen pääryhmään; aasialaisiin, afrikkalaisiin ja kaukasialaisiin (valkoisiin).
Lainaus
– – Väkivaltaiset ja impulssikontrollin puutteesta kärsivät ihmiset saivat maatalousyhteiskunnissa vähemmän jälkeläisiä kuin pitkäjänteisyyteen ja itsehillintään kykenevät ihmiset, ja niinpä aiemmista yläluokan ominaisuuksista alkoi tulla sukupolvi sukupolvelta yhteisön yleisiä ominaisuuksia. – – Nykyisissä heimoyhteisöissä tai aiemmin heimotaustaisissa yhteisöissä väkivalta on edelleen huomattavasti yleisempää.

Kehitysmaat ovat usein heimoyhteiskuntia – – Pitkäjänteisyyden ja ahkeruuden sijasta heimoyhteisöt korostavat yksilön uskollisuutta sukua kohtaan, kuin myös valmiutta uhrautua yhteisön vuoksi yhteisön sitä vaatiessa.
Lainaus
– – Eurooppaan tällä hetkellä kohdistuva muuttovirta tuo satoja tuhansia heimoyhteisöissä kasvaneita ihmisiä keskelle jälkiteollisia yhteiskuntia, mikä synnyttää väistämättä paljon ristiriitatilanteita eri maailmankatsomusten ja sosiaalisten järjestelmien välille. Monimutkaiseen ja moderniin maailmaan sopimattomat taidot ja ominaisuudet ajavat heimoyhteiskunnista länsimaihin saapuneet usein yhteiskunnan alaluokkaan, sillä heiltä puuttuvat edellytykset menestyä järjestelmässä, joka ei kykene hyödyntämään heidän osaamistaan.

– – läntisten instituutioiden kopioiminen sellaisenaan osaksi alkukantaisia heimoyhteiskuntia on tuomittu epäonnistumaan. – – köyhimmissä kehitysmaissa asuvat ihmiset eivät lähtökohtaisesti pidä kyseisiä instituutioita luonnollisina, eikä heiltä löydy taitoa, kykyä tai halua ylläpitää niitä itsenäisesti.

Ihmisyhteisöjen ylläpitämä kulttuuri on siten aina riippuvainen yhteisöjä ylläpitävistä ihmisistä. Toisistaan poikkeavat ryhmäkäyttäytymisen muodot, kuten esimerkiksi yksilön tiedostaman sisäpiirin laajuus, yhteisössä esiintyvä väkivallan määrä, kaupungistumisaste, yhteisöjen keskimääräinen älykkyys yms. vaikuttavat huomattavasti alueella esiintyvän kulttuurin ja siten koko valtion yleisilmeeseen.
Lainaus
– – suomalaiseen kansanluonteeseen liittyvät ominaisuudet ovat osittain peräisin meitä edeltäneiltä sukupolvilta. Harva asutus, pitkät talvikaudet ja epävarma elanto ovat satojen sukupolvien ajan edistäneet tiettyjä perinnöllisten ominaisuuksien, kuten matalan aikapreferenssin ja ahkeruuden, yleistymistä ja samaan aikaan karsineet suomalaisiin olosuhteisiin sopimattomia piirteitä. – – Suomalaiseen kulttuuriin liittyvä konformismi ja voimakas tarve korostaa lain henkeä saattavat myös olla osin perinnöllisiä. – –
Lainaus
– – Suomen kaltaisessa modernissa kansallisvaltioissa ihmisten tiedostama sisäpiiri käsittää yleisesti kaikki ne, jotka kuuluvat samaan etniseen ryhmään, eikä ero kyseisen ryhmän ja oman perheen välillä ole kovin suuri. Ilman tätä vahvaa keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä suomalaista hyvinvointivaltiota olisi käytännössä mahdotonta ylläpitää.

Jos jonkun alueen väestöpohja muuttuu radikaalisti, myös sen koko olemus ja yleisilme muuttuu. – –

J. Lannan haamu

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 619
  • Liked: 4536
  • 25.1.2011 - 15.02.2017
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #15 : 02.03.2017, 17:47:18 »
Tuukka Kuru on erittäin merkittävä osa kansallismielistä skeneä, mutta hänen kirjoituksistaan puuttuu sellainen sielu ja äly, mikä Hännikäisen kirjoituksissa on. Tietysti parasta olisi, jos Kai Murros palaisi kirjoittamaan...

Toivon todella, että Tuukka Kurusta tulee Suomen Sisun johtaja. Ja samalla totean, että mitä helvettiä se Immonen siellä(kään) enää tekee ainakaan johtotasolla.

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #16 : 28.03.2017, 17:57:43 »
Uudessa kirjoituksessaan Kuru käsittelee amerikkalaista "sulatusuunia" – kuinka auvoisaa eri rotujen välinen yhteiselo onkaan? Tasa-arvoa korostavien korupuheiden takaa käydään läpi segregaation todellisuus.

Tuukka Kuru: "Sulatusuunin epävarma tulevaisuus". Kansalainen ja Sarastus, 27. III 2017.

Lainaus käyttäjältä: Tuukka Kuru
Vuonna 2012 Mississippissä valkoiset lapset käsittivät 51% kaikista osavaltion opiskelijoista, mutta lähes 90% yksityisten koulujen oppilaista. Segregaatio on nykyäänkin yleisintä niissä osavaltioissa, joiden väestöpohja on heterogeenisin. Mitä enemmän alueella asuu mustia ja latinoita, sitä todennäköisimmin valkoiset muodostuvat omia etnisiä enklaavejaan. Rodullinen monimuotoisuus näkyy myös valkoisten äänestyskäyttäytymisessä. Mitä enemmän osavaltiossa asuu vähemmistöjen edustajia, sitä todennäköisemmin valkoiset äänestävät konservatiiveja.

Mustat asuvat mustien asuinalueilla, valkoiset valkoisten – eikä tässä ole kyse vain rahasta. Amerikkalaiset seurakunnatkin ovat rodullisesti yhtenäisiä.

Lainaus
Mustat muodostavat ryhmäidentiteetiltään, kulutustottumuksiltaan, käyttäytymiseltään, kulttuuriltaan ja rodultaan selvästi muista amerikkalaisista erottuvan etnisen ryhmän. Nykyään 20:sta suosituimmasta mustille tytöille annetusta etunimistä yksikään ei esiinny valkoisten tyttöjen vastaavalla listalla. Mustat muodostavat valkoisista selvästi poikkeavan äänestäjäjoukon, sillä mustien antamista äänistä noin 90% menee demokraateille, ja yleensä “liberaaleimmissa” kaupungeissa asuukin eniten mustia. – – Maailmankatsomus, joka pitää valkoisia pääosin orjanomistajien jälkeläisinä, jotka pyrkivät HIV-viruksen, kokaiinin ja rasististen poliisivoimien avulla tuhoamaan mustan väestön, synnyttää varmasti melkoisesti katkeruutta valkoisia kohtaan.

Kuru kuvailee latinoiden huiman kasvun myötä syntynyttä tilannetta mustien ja latinoiden väliseksi taisteluksi resursseista. "Mustat, aivan samoin kuin valkoiset aiemmin, ovat haluttomia luopumaan omasta vallastaan vieraasta maasta saapuneiden muukalaisten hyväksi."

Lainaus
Se maa, joka tunnettiin aiemmin äärimmäisen korkeasta elintasosta, laadukkaasta korkeakoulujärjestelmästä, kuulennoista, internetistä ja tietokoneesta, oli lähes 90% valkoinen. Yksikään näistä edistysaskelista ei ollut riippuvainen mustien tai latinoiden työpanoksesta, vaan ne tapahtuivat kyseisistä ryhmistä riippumatta. Kun Yhdysvaltain presidentit julistivat vuosien ajan monimuotoisuuden olevan Yhdysvaltojen menestyksen kulmakivi, he saivat sanomalleen hurmoshenkisen vastaanoton. Harvat pysähtyivät kuitenkaan miettimään sitä, miten ihmeessä Latinalaisen Amerikan ylijäämäväestön vastaanottaminen hyödyttäisi tavallisia amerikkalaisia, saati edistäisi maan sisäistä turvallisuutta.

Lainaus
Mikäli maan väestöpohja muuttuu tulevaisuudessa yhä latinotaustaisemmaksi, sitä todennäköisemmin eteläiset osavaltiot ja lopulta koko maa alkaa muistuttamaan Meksikoa tai Brasiliaa. Viimeisten 60 vuoden aikana tehdyt poliittiset päätökset ovat muuttaneet Yhdysvaltojen suuntaa pysyvästi. Nämä päätökset ovat muutamista uusista mahdollisuuksista huolimatta synnyttäneet myös suuren määrän sosiaalisia ongelmia, jotka vaikuttavat tällä hetkellä kaikkien amerikkalaisten elämään.

Eurooppalaiset voivat oppia Yhdysvaltojen kehityksestä paljon, sillä monet Amerikassa jo vuosikymmeniä sitten tapahtuneista ilmiöistä ovat tällä hetkellä käynnissä myös Euroopassa. – – Kohtaamisteoriaa, jota sovellettiin Yhdysvalloissa epäonnistuneesti 1950-70-luvuilla, sovelletaan tällä hetkellä yhtä huonoin tuloksin myös Euroopassa. Valkoiseksi paoksi kutsuttu ilmiö, joka kiihtyi Yhdysvalloissa erityisesti segregaation jälkeisinä vuosina, esiintyy samalla tavalla 2000-luvun Euroopassa. Myös kehitysmaalaisista koostuvaa laajamittaista maahanmuuttoa perusteltiin Yhdysvalloissa “työvoimapulalla”, aivan kuten Euroopan ulkopuolelta tulleiden onnenonkijoiden saapumista perustellaan nykyään. Saarna monikulttuurisuuden rikastuttavasta vaikutuksesta on myös saanut alkunsa Yhdysvalloista, ja sama retoriikka on löytänyt tiensä osaksi Euroopan poliittista elämää. Euroopan maat, Suomi mukaanlukien, toistavat tällä hetkellä kaikki Yhdysvaltojen tekemät virheet ja perustelevat kyseistä politiikkaa täysin identtisin argumentein.

Suomalaisten nationalistien kannattaa seurata aktiivisesti amerikkalaista politiikkaa. Ne asiat, jotka ovat Yhdysvalloissa tällä hetkellä valtavirtaa, tavoittavat Suomen noin viiden vuoden viiveellä. – –

kallesi

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 1
  • Liked: 0
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #17 : 12.04.2017, 11:55:07 »
Mielenkiintoisia kirjoituksia Tuukalla. Varsinkin tuo Sulatusuunin epävarma tulevaisuus oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikuttaa siltä, että taustatyö artikkeliin on tehty hyvin eikä vaan kirjoitettu mutu pohjalta.

Foundation

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 836
  • Liked: 356
  • Tästä tulee vielä hyvä!
    • Profiili
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #18 : 12.04.2017, 14:01:20 »
Tuukka Kuru on erittäin merkittävä osa kansallismielistä skeneä, mutta hänen kirjoituksistaan puuttuu sellainen sielu ja äly, mikä Hännikäisen kirjoituksissa on. Tietysti parasta olisi, jos Kai Murros palaisi kirjoittamaan...

Toivon todella, että Tuukka Kurusta tulee Suomen Sisun johtaja. Ja samalla totean, että mitä helvettiä se Immonen siellä(kään) enää tekee ainakaan johtotasolla.

Tuukka halunnee Suomeen monokulttuuria:

Lainaus
segregaatio oli yleisintä Pohjoismaissa. Segregaatio oli jopa suurempaa kuin Egyptissä, Kiinassa tai Intiassa. Työelämän tasa-arvo Pohjoismaissa (joillakin mittareilla tarkasteltua) onkin onkin joidenkin kehitysmaiden, kuten Angolan, Senegalin ja Bahrainin tasolla.

Johtopäätös

Sukupuolten segregaatio suomalaisilla työmarkkinoilla johtuu siitä, että tytöt ja pojat pääsevät valitsemaan ammattinsa vapaasti!

Köyhemmissä ja vähemmän kehittyneissä maissa naiset joutuvat valitsemaan ammatin, jossa on riittävät työllistymisen mahdollisuudet ja kilpailukykyinen palkka. Lopputuloksena on vähäisempi segregaatio naisten ja miesten ammattien välillä.

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174955-tyolaman-segregaatio-on-seuraus-mahdollisuudesta-valita
"Erityisesti on mainittava kokoomuksen Wille Rydman, jolla on järkeviä näkemyksiä ja joka onnistui toisella yrittämällä." - Jussi Halla-aho 2015

"Koska puheenaihe on jatkuvasti sama, huomaan pitäväni jatkuvasti suunnilleen samaa puheenvuoroa, mutta toistoahan ei koskaan ole liikaa." - Jussi Halla-aho 2015

N. A. Saramo

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 179
  • Liked: 242
    • Profiili
    • Vega
Vs: Tuukka Kurun kirjoitukset
« Vastaus #19 : 17.04.2017, 11:54:00 »
Mielenkiintoisia kirjoituksia Tuukalla. Varsinkin tuo Sulatusuunin epävarma tulevaisuus oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikuttaa siltä, että taustatyö artikkeliin on tehty hyvin eikä vaan kirjoitettu mutu pohjalta.

Kyseiselle kirjoitukselle ilmestyi jatko-osa:

Tuukka Kuru: "Sulatusuunin epävarma tulevaisuus, osa II". Kansalainen ja Sarastus, 16. IV 2017.

Rotujen älykkyyseroista, perinnöllisistä ominaisuuksista sekä niiden merkityksestä... Mieleeni tulee amerikkalaiselokuvan nimi: An Inconvenient Truth. Kurun lopetussanat:

Lainaus käyttäjältä: Tuukka Kuru
– – Vähemmistökansojen lukumäärän kasvaessa myös heidän demokraattinen valtansa kasvaa, minkä vuoksi valtion yleisilme tulee väistämättä muuttumaan. Vasemmistolaisesta näkökulmasta muutos tekee yhteiskunnasta pitkällä aikavälillä oikeudenmukaisemman ja suvaitsevaisemman, kunhan ihmiset pääsevät ensin eroon vanhentuneista heimoidentiteeteistään. Tätä samaa retoriikkaa esiintyy nykyään kaikissa länsimaissa, eikä Suomi tee asian suhteen poikkeusta. Vastavuoroisesti kansallismieliset katsovat kyseisen kehityksen muuttavan yhteiskuntaa nykyistä huonompaan suuntaan, sillä maan ulkopuolisten väestöryhmien läsnäolon uskotaan heikentävän yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta, kansallista omaleimaisuutta, taloudellista hyvinvointia, kansalaisten ilmaisunvapautta ja valtion sisäistä luottamusta. Molemmat osapuolet siis hyväksyvät sen, että etninen koostumus vaikuttaa koko yhteiskunnan yleisilmeeseen, mutta tekevät kyseisestä havainnosta toisistaan poikkeavat johtopäätökset.

Keskustelun väliinputoajia ovat ne maltillisina itseään pitävät, jotka eivät halua ottaa kantaa ihmisten alkuperään, kunhan vain kaikki pelaavat samojen sääntöjen mukaan ja sisäistävät “yhteisen hyvän” ihanteen. Halu jättää tämä vaikea kysymys huomiotta on nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä toki ymmärrettävää, mutta vaikeneminen ei kuitenkaan poista asian yhteiskunnallista merkitystä. Moni suomalainen konservatiivi kannattaa omien sanojensa mukaan “suomalaista kulttuuria”, maalaisjärkeä, tolkkua ja hyviä käytöstapoja, mutta heistä kovin harva uskaltaa sanoa ääneen sen, mistä nämä ominaisuudet loppujen lopuksi kumpuavat. Samat ihmiset toteavat usein hurskaasti, ettei ihmisen taustalla ole heidän silmissään mitään väliä, vaikka syvällä sisimmässään he ovat täysin tietoisia siitä, että suomalaisen väestön korvaaminen jollakin toisella muuttaisi huomattavasti koko maan yleisilmettä. Niinpä nämä väliinputoajat edesauttavat omille ihanteilleen turmiollista politiikkaa sulkemalla silmänsä siltä ihmisjoukolta, joka mahdollistaa heidän ihanteidensa olemassaolon. Ihmisten kaipuu elää itselleen luonnollisessa ympäristössä ei ole kadonnut mihinkään kaikista hienoista sanoista huolimatta.

Toisistaan poikkeavien käyttäytymismallien, uskomusten ja ihmisryhmien rinnakkaiselo saman alueen sisällä on siten kaikkea muuta kuin ongelmaton päämäärä. Yhdysvalloissa eri väestöryhmät elävät rinnakkain, mutta eivät toistensa kanssa, kuten edellisessä kirjoituksessani tuotiin ilmi. Samalla tavoin myös Ruotsissa, Ranskassa ja monessa muussa Euroopan maassa asuinalueet noudattavat pitkälti etnisiä rajalinjoja, joiden syventymistä yritetään estää yksilönvapauksiin puuttumalla. Viime vuonna julkaistussa “Maahanmuutto ja turvallisuus“ -nimisessä raportissa todettiin, että väestöryhmien välinen segregaatio ja yhteiskunnallinen eriytyminen on alkanut myös Suomessa. Sulatusuunin tulevaisuus näyttää edelleen hyvin epävarmalta.