Riku Rantala: Koko maailma aktivoituu Afrikassa, mutta Suomen hallitus vätystelee
Suomi on luvannut laittaa kehitykseen 0,7 prosenttia kansantulosta, mutta rikkonut lupauksen pian 50 vuotta, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.
[...]
ULKOMINISTERI Timo Soini julisti tällä viikolla Afrikan Suomen ulkopolitiikan kärkihankkeeksi. ”Afrikka on lähinaapurimme”, Soini muotoili ja houkutteli meikäläistä elinkeinoelämää Afrikan kasvumarkkinoille. Rasti seinään, olen täysin samaa mieltä.
Keskustelin kesällä suomalaisen cleantech-yrittäjän kanssa, joka vie aurinkovoimaloita Ugandaan. Hän ihmetteli, miten Afrikkaan tuntuu tunkevan yrittäjiä kaikkialta maailmasta, paitsi Suomesta.
AFRIKKA-BUUMI VOISI POIKIA työtä ja verotuloja Suomeen saakka. Esimerkiksi ammattikoulutukselle on kasvutalouksissa kova tarve. Koulutuksen huippuosaajana Suomella voisi ottaa asiassa isompaa roolia, ja siinä valtio, kehitysjärjestöt ja yritykset voisivat tehdä hyvää yhteistyötä.
Mutta samaan aikaan kun maailma aktivoituu Afrikassa, meikäläinen hallitus leikkaa kehitysyhteistyön määrärahoja ja näin käytännössä näivettää Afrikka-suhteitamme ja -osaamistamme.
On häpeällistä, että yksi maailman vauraimmista ja onnellisimmista kansakunnista panostaa kehitykseen reilusti vähemmän kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Olemme YK:ssa luvanneet laittaa kehitykseen 0,7 prosenttia kansantulosta, mutta rikkoneet lupauksen pian 50 vuotta.
NYKYISEN REVOHKAN PELI on menetetty, mutta seuraavan hallituksen on pakko panna asia kuntoon. Sillä on myös kansan tuki: 61 prosenttia suomalaisista nostaisi kehitysyhteistyön rahoitusta.
Yhä useampi ymmärtää, että tulevaisuudessa olemme kaikki entistä ahtaammin samassa veneessä, ja tuuli yltyy. Kun autamme Afrikkaa – ja etenkin maanosan naisia – autamme myös itseämme.
Helsingin Sanomat 1.9.2018
Ei varmaan kannata ainakaan samassa kirjoituksessa vedota sekä ahneuteen että syyllisyydentuntoon, kun maanittelee Suomea siirtämään enemmän verovaroja Afrikkaan.
AFRIKKA-BUUMI VOISI POIKIA työtä ja verotuloja Suomeen saakka. Esimerkiksi ammattikoulutukselle on kasvutalouksissa kova tarve. Koulutuksen huippuosaajana Suomella voisi ottaa asiassa isompaa roolia, ja siinä valtio, kehitysjärjestöt ja yritykset voisivat tehdä hyvää yhteistyötä.
Siitä vaan touhuamaan, jos näkyy bisnesmahdollisuuksia. Halpaa rahoitusta on tarjolla enemmän kuin koskaan. Mutta Rantala taitaa oikeasti puhua Suomen suhteen vero
menoista, ei tuloista.
Mitenkäs muuten kaarnalaivabisnes voi? Laajeneeko Afrikkaan?
Mutta samaan aikaan kun maailma aktivoituu Afrikassa, meikäläinen hallitus leikkaa kehitysyhteistyön määrärahoja ja näin käytännössä näivettää Afrikka-suhteitamme ja -osaamistamme.
Tuo kuulostaa pahasti siltä, että kehitysyhteistyö on todellisuudessa valtion rahoittamaa korruptiota. Suomalaisen kehitysyhteistyön yhteys laajemmin kaupallisesti hyödynnettävään osaamiseen on jäänyt aika
hämäräksi.
Kuulisin ihan mielelläni, millä merkittävällä tavalla kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen lisäisi suomalaisten "Afrikka-osaamista" ja millä tavalla se on tärkeää.
On häpeällistä, että yksi maailman vauraimmista ja onnellisimmista kansakunnista panostaa kehitykseen reilusti vähemmän kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Olemme YK:ssa luvanneet laittaa kehitykseen 0,7 prosenttia kansantulosta, mutta rikkoneet lupauksen pian 50 vuotta.
Ai että saa taas hävetä suomalaisena. Muutaman Pohjoismaan lisäksi "lupauksen" on täyttänyt vain Luxemburg ja Iso-Britannia. Hävetään yhdessä kaikki maailman loput YK-maat.
Mitäs jos lopetettaisiin typerät lupaukset?
NYKYISEN REVOHKAN PELI on menetetty, mutta seuraavan hallituksen on pakko panna asia kuntoon. Sillä on myös kansan tuki: 61 prosenttia suomalaisista nostaisi kehitysyhteistyön rahoitusta.
Höpsis. Ulkoministeriön Taloustutkimukselta tilaama propagandapläjäys, johon Rantala viittaa, on joka vuosi rakennettu johdattelevine alustuksineen ja bkt-prosentteineen niin, että siitä saadaan muotoiltua lehdistötiedotteeseen suomalaisten nimellinen tuki kehitysavulle ja -politiikalle.
Samasta kyselystä selviää myös, että vain kolmisenkymmentä prosenttia vastanneista arvioi määrärahat edes muutaman sadan miljoonan euron marginaalilla oikealle tasolle tai sitä korkeammalle. Jo joka neljäs bkt-propagandan ja leikkausuutisoinnin uhriksi joutuneista luuli kehitysapumäärärahojen tasoksi vain 115 miljoonaa euroa, joka oli noin seitsemäsosa todellisesta.
Yhä useampi ymmärtää, että tulevaisuudessa olemme kaikki entistä ahtaammin samassa veneessä, ja tuuli yltyy. Kun autamme Afrikkaa – ja etenkin maanosan naisia – autamme myös itseämme.
Suomeksi sanottuna kun lähetämme verorahamme Afrikkaan vaikka valtiolle budjettitukena – tai suomalaiselle yritykselle tai järjestölle, joka tekee jotain Afrikassa – autamme myös itseämme.
Minkähänlaisten mekanismien kautta tämä konkreettisesti tapahtuu ja millä aikajänteellä? Naisten auttaminen on sinänsä ok, mutta maksumiehillä ja -naisilla on oikeus ja velvollisuuskin vaatia kunnollisia perusteluja rahojen ja resurssien käytöstä. Ei nimittäin pidä paikkaansa esimerkiksi se valtamediassa ruokittu harhaluulo kehitys- ja maahanmuuttopolitiikan syy-seuraussuhteista, että kehitysapua lisäämällä säästäisimme vastaisuudessa turvapaikkamenoista.
