PLOKI
BREXIT PARTY PILAA EU-JUHLAT
12.5.2019 TIMO SOINI
Olin Sipilän hallituksen Eurooppa- ministeri kaksi vuotta. Myös sillä hetkellä, kun Brexit- kansanäänestys tapahtui. Äänestyksen jälkeen kävin tuoreeltaan Lontoossa. Oppositio nosti asiasta metelin.
Vilkaisin tänään tuon reissun muistiinpanoja. Ne ovat hätkähdyttävää luettavaa. Toiset näkevät eteenpäin, monet haikailevat taaksepäin.
Nigel Faragen perustama ja johtama Brexit puolue saa EU- vaaligallupissa 34%:n kannatuksen, joka on enemmän kuin Konservatiiveilla ja Työväenpuolueella yhteensä.
Tässä tilanteessa ei kannata käyttää hyödyllisen idioottimedian luonnehdintaa populismista yksinkertaisten ratkaisujen tarjoamisesta monimutkaisiin kysymyksiin. Se ei selitä mitään.
Vanhat puolueet Euroopassa ovat läpikäyneet omantunnon ohitusleikkauksen eli unohtaneet peruskannattajansa ja tämän toiminnan tulos on taulussa.
Tein Faragen kanssa kaksi vuotta päivittäistä yhteistyötä EFD- ryhmässä. Olin ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja, kun hän johti koko ryhmää. Mieleenpainuva tyyppi. Tulimme toimeen.
Emme olleet kaikesta samaa mieltä. Se ei ollut tarpeen.
Nigel Farage saa oman lukunsa Populismi- kirjassani.Sitä kappaletta ei nauramatta kirjoita , eikä lue. Mutta lukee mielellään.
Lähden tänään viimeiselle Brysselin ulkoministerimatkalleni. Olen lentänyt Brysseliin ja takaisin sekä EU- parlamentaarikkona että ministerinä yhteenlaskettuna noin 150 kertaa. Synti painaa.
Brexit- party pilaa EU- juhlat. You can not judge a man for that.
xxx
Olen huolissani tulevan hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ajoin voimalla ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mahdollisimman jäntevää ja nopeaa hyväksymistä hallituksessa – laadusta tinkimättä. Voitin väännön ja selonteko annettiin 17.6.2019. Samana juhannuksena kansanäänestys päättyi Leave- puolen voittoon. Tätä äänestystulosta ei eliitit ja media ole vieläkään hyväksynyt. Eikä hyväksy koskaan.
Oppositio Suomessa olisi halunnut odottaa Brexit- kansanäänestystä ja katsoa, kuinka Brexitistä käy. Jos sitä olisi jääty odottelemaan koko selontekoa ei olisi käsitelty tämän hallituksen antamana. Nyt Säätytalolla neuvotteleva porukka elää toiveissa, reaalipolitiikka tässä päivässä. Kesäkuussa 2016 siinä päivässä.
Jos sinulla ei ole omaa suunnitelmaa, olet osa toisen suunnitelmaa.
http://timosoini.fi/2019/05/brexit-party-pilaa-eu-juhlat/Nigel Farage onnistui siinä missä Soini ei: eroamaan vanhasta, itse luomastaan, makuunsa liian nationalistiseksi muuttuneesta puolueestaan ja perustamaan uuden puolueen, joka vei vanhan puolueen kannatuksen.
Mutta Nigel ryhtyi uuden puolueen johtajaksi, ei jäänyt rivimieheksi ja laittanut vaaleista; eikä antanut itsensä mennä huonoon fyysiseen kuntoon, ei esiintynyt alunperinkään huonoissa puvuissa ja nenäkarvoissa junttipopulistina; kalsipuoluejärjestelmässä hän ei päässyt asemaan, jossa olisi päässyt myymään vaalilupauksiaan.
Anglosaksisessa yhden henkilön vaalipiireistä johtuvasta kaksipuoluejärjestelmässä on varmaan enemmän johtajakeskeisyyttä, jolloin vähemmän vakiintuneen puolueen ex-johtajan on helpompi viedä uuteen yritykseensä kenttäväki ja kannattajat. Samoinhan Itävallassa Haider erosi FPÖstä ja perusti uuden puolueen, joka pysyi pinnalla muutaman vuoden, mutta hävisi sittemmin. Saksassa taas Adf-puolueen alkuperäisten perustajien yritys perustaa uusi konservatiivipuolue, kun oma Adf oli liukunut heidän mielestään liian oikealle ja liian maahanmuuton vastaiseksi, epäonnistui surkeasti.
Uuvattien puuhamiehet aliarvioivat suomalaisen elämänmenon ominaispiirteitä, joista yksi suhteellisen vaalitavan aikaansaama puolueorganisaation, vaikka rupuisenkin sellaisen merkitys; Suomessa kenttä ja äänestäjät eivät seuraile yläkerrostumaa mihin vain kapakan pöydässä kyhättyihin startuppeihin. Toinen virhe uuvateilta oli maahanmuuttokysymyksen merkityksen vähättely; Haider ja Farage eivät kai tähän ainakaan retoriikassaan ole menneet, koska siitä ei olisi heille hyötyä. Suomalaiset ovat toisaalta perinteisesti epäilleet ulkomaalaisia, toisaalta suhtautuneet heihin naiivisti. Nyt on naivismi voitolla yhteiskunnallisessa elämässä, mutta se ei ole koko todellisuus. Uuvattitouhu alkaa vaikuttaa yhtä lailla ulkomaisen konsulttitoimistoja tuotteelta kuin Suomen viimeisten hallitusten ohjelmatkin.
