Nyt kun Perussuomalaisten hajoamisesta on kulunut yli viisi vuotta, puolue on vakiinnuttanut itsensä eurooppalaisena maahanmuuttokriittisenä puolueena ja lähestymme uusia eduskuntavaaleja hyvissä gallup-asemissa, voimme turvallisesti katsahtaa historiaan ja todeta onnistuneemme paremmin kuin kukaan Hommalla osasi odottaa. Paitsi, että nostimme tavoitteidemme mukaisesti puheenjohtajaksi Halla-ahon, tulimme suorittaneeksi puolueessa totaalisen puhdistuksen. Näin kattavaa loishäätöä ei suomalainen poliittinen historia tunne. Mikäli "kulttuurisota" ahdistaa ja tuntuu, että kansallismielinen rintama vain häviää koko ajan, kannattaa muistella Sinisiä. Karma on todellakin olemassa ja ennen pitkää oikeus voittaa.
Ajatelkaa nyt minkälainen moraalinen opetus ylpeydestä ja korruptiosta. Kuuluisuuteen, valtaan ja mammonaan singahtaneet kansanedustajat ja ministerit ylpistyivät niin paljon, että he luulivat olevansa korvaamattomia. Että kansa kannattaa heitä heidän itsensä erinomaisuuden vuoksi. Oman egonsa ja ahneutensa takia hylkäsivät he puolueensa ja periaatteensa. Palkkana heidät pamautettiin rikkauksista ryysyihin julkisen nöyryytyksen saattelemina kuin Romanian Ceausescu. Yhdessä yössä kaikki katosi ja nyt nämä entiset ministerit ja kansanedustajat kihisevät jossain katkerina, unohdettuina ja jokaisen keräämänsä ystävän ja kontaktin hylkäämänä. Monet entiset Perussuomalaiset kärkinimet saattaa löytää jo ruokajonosta tai kodittomien yömajasta, koska sopeutumiseläke korvattiin kolmen vuoden sopeutumisrahalla.