Älkää nyt ampuko viestintuojaa. Minä en ole itse kumpikaan näiden esimerkkitapausten yrittäjistä. Minä vain kerroin, minkälaisia kohtaamisia aiheen tiimoilta on tullut viime aikoina eteen. Jokainen voi sitten miettiä omassa päässään mitä ne tarkoittavat tai eivät tarkoita. Mutta koska en ole itse aktiivisesti etsimässä työpaikkaa, niin en esim. tiedustellut minkälaista palkkaa ko. yritykset tarjosivat. Enkä voi luonnollisesti sitä tietoa kenellekään välittää.
Molemmat työt ovat kuitenkin teollisuustyötä. Sisätyötä, mutta melua, pölyä ja epämukavia työasentoja joutunee aika ajoin sietämään. Ainakin toinen on kolmivuorotyö. Toinen on ns. keskellä kaupunkia, toinen sen sijaan enemmän maaseudulla. Toinen yrittäjä ON hakenut työntekijöitä aktiivisesti, mutta sanoi myös, että jos haastatteluun saa kymmenen, mahdollisesti töitä tarjotaan kolmelle, joista yleensä maksimissaan yksi ottaa työn vastaan, jonka jälkeen on vielä sekin riski, että kahden viikon jälkeen tulee "ei tää ollukaan kivaa"-vaihe. Paljon on kuulemma ollut niitä "mä tulin tänne vain ja ainoastaan koska työkkäri lähetti"-tapauksia. Ymmärrän kyllä yrittäjän v1tutuksen, kun joutuu käyttämään omaa aikaansa tällaisten "haastattelemiseen." En silti ole myöskään missään kohtaa väittämässä, että KAIKKI työnhakijat olisivat sosiaalitapauksia ja luumuja. Eli vähän jäitä hattuun nyt, pyydän..
And with that said... kyllä ainakin omaan työhistoriaani kuuluu runsaastikin kaikenlaisia epämiellyttäviä duuneja. Melua, pölyä, epämukavuutta, kolmivuoroa, yötöitä, väkivallan uhkaa, kemikaalialtistusta, yli 40 lämpötiloja, palovammoja ja ties mitä. Työmatka on harvoin ollut alle 10 kilsaa suuntaansa. Mutta silti joka kerta kun sain työpaikan, niin se oli HYVÄ asia siinä kohtaa elämää. Mieluummin töissä, kuin työttömänä. Jokainen työ on toiminut ponnahduslautana seuraavan työhön tai opiskelupaikkaan. Jokaisesta on kertynyt suhteita ja työkokemusta. Jokaisesta on saanut parempaa palkkaa kuin kotona makailemisesta. Jos ei mitään muuta, niin huonoillakin duuneilla on saanut laskut maksettua ja on oppinut AINAKIN sen, että tämä ei ole välttämättä se duuni, jota haluan tehdä vielä X-vuoden päästä.
Ja kun palkoista tuli puhetta, niin urani nykyisen työnantajani palveluksessa aloitin palkattomalla työharjoittelulla. Otin paikan, joka ei kenellekään muulle kelvannut siinä kohtaa. En ole tähän päivään mennessä sitä päätöstä katunut. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin ketkufirmoja, jotka kierrättävät työharjoittelijoita orjatyövoimana ja väärinkäyttävät järjestelmää. Yritän vaan omalla esimerkilläni sanoa, että nykypäivänä työllistyminen ei todellakaan ole mikään yksioikoinen one-size-fits-all-prosessi. Ja se, että Suomi Byroslavia on tehnyt pätkätöiden tekemisestä mahdotonta tai ainakin kannattamatonta (työttömälle), on toki myöskin enemmän järjestelmän vika, kuin työnhakijan.
e:muoks
