Viranomaiset yrittävät Turun terrori-iskun vuosipäivän alla maalata kuvaa, että tilanne olisi hallinnassa. Ei ole millään lailla.
TURUN PUUKOTUKSISTA on kulunut pian vuosi. Käräjäoikeus on tuominnut tekijän kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja useista murhan yrityksistä elinkautiseen vankeuteen. Tekijä on valittanut tuomiosta.
Helsingin Sanomat, vieraskynä: Terrorismia torjutaan aiempaa tehokkaammin 10.8.2018
Poliisin esitutkinnan ja Onnettomuustutkintakeskuksen julkaiseman raportin perusteella tekijästä muodostuu kuva henkilönä, joka on altis terroristiselle propagandalle.
Nuori ikä, heikko turvaverkko, päämäärätön elämä sekä ulkopuolisuuden tunne ovat yleisiä tekijöitä niin sanottujen yksittäisten toimijoiden taustalla. He perustelevat tekoaan usein kostona epäoikeudenmukaisuuksista tai omaksi koetun ryhmän puolustamisena. Myös terrorismirikosten tekijöiden mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat olleet esillä keskustelussa.
Nuo tekijät täsmäävät valtavaan joukkoon ihmisiä, mutta jälleen kerran unohtui mainita - eikä taatusti sattumalta - se kaikkein tärkein useimpia kuolonuhreja vaatineita eurooppalaisia terrori-iskuja yhdistävä piirre. Islam.
Turun iskun tekijä oli turvapaikanhakija, mutta tekijä voi olla kuka tahansa, jonka elämässä riskitekijät kasaantuvat.
Mutta kun ei ole. Nuo mainitut riskitekijät johtavat hyvin harvoin terrorismiin. Etenkin Pohjoismaissa tehdyissä ja estetyissä terrori-iskuissa on ollut runsaasti nimenomaan humanitaarisen maahanmuuton kautta tänne tulleita. Toisena yhteisenä tekijänä heillä kuten euroopanlaajuisesti on ollut islam.
YKSITTÄISTEN toimijoiden tekoja on vaikea estää ennakolta, sillä tekijät radikalisoituvat usein internetissä. Viranomaisten ja yhteiskunnan valmiudet iskujen torjumiseksi ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosien aikana. Terrorismin torjunta ei ole enää vain turvallisuusviranomaisten tehtävä, vaan siihen osallistuvat useat toimijat. Viranomaisten välinen tiedonvaihto on parantunut kansallisesti ja kansainvälisesti.
Toimet iskujen estämiseksi ovat lisääntyneet resurssien kasvaessa, mutta sehän ei tarkoita, että iskujen voisi olettaa vähenevän, kun seurattavien riskihenkilöiden määrä on noussut tietyissä Euroopan maissa lyhyessä ajassa tuhansiin ja kymmeniin tuhansiin. Ylivoimainen enemmistö heistä on fundamentalistimuslimeja.
Poliisin lisäksi tarvitaan muita viranomaisia ja järjestöjä. Kaivataan myös selkeämpää toimintaa ja menettelyjä, jotka ovat kaikkien tiedossa. Sisäministeriö on käynnistänyt hankkeen, jossa kehitetään edelleen tapoja radikalisoitumisvaarassa olevien ohjaamiseksi ennalta ehkäisevien palvelujen piiriin. Työssä otetaan huomioon jo olemassa olevat toimivat käytännöt.
POHJOISMAINEN yhteistyö on tiivistä väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä. Suomessa seurataan tarkasti kehitystä Ruotsissa ja Tanskassa, joissa on perustettu kansalliset väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta ehkäisyn keskukset. Tanskan keskuksessa työskentelee myös tutkijoita, ja keskuksen tehtävä on tukea kuntia ennalta ehkäisevässä työssä. Tanskassa on tehty jo pitkään Suomen Ankkuri-toiminnan kaltaista moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat poliisi, sosiaalitoimi ja opetustoimi.
Euroopan unionissa väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyä pidetään tärkeänä. Jäsenvaltiot ovat yhdessä komission kanssa valmistelleet ehdotuksen ennaltaehkäisyn prioriteeteiksi ja yhteistyön koordinoimiseksi. Tämän mukaisesti muun muassa vankiloissa radikalisoitumista pyritään ehkäisemään ja tuomion jälkeistä paluuta yhteiskuntaan helpottamaan. Nettipropagandaa torjutaan, ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kiinnitetään erityistä huomiota. Koulutusta ja osallisuutta lisätään.
Tämän yhteistyön ja toiminnan koordinoimiseksi komissioon perustetaan sihteeristö, johon myös jäsenvaltiot voivat lähettää asiantuntijoita. Suomi on mukana yhteistyössä.
Ilkka Salmi ja Tarja Mankkinen
Salmi on kansliapäällikkö ja Mankkinen kehittämispäällikkö sisäministeriössä.
Kiva, että viranomaisilla ja järjestöillä on aktiviteetteja. Turun tapauksen kaltaisia terrori-iskuja ne eivät kylläkään estä.
Vähemmälle huomiolle jää, että Pohjoismaissa ihmisuhreja vaatinut tai sellaiseen pyrkinyt terrorismi on ollut lähes poikkeuksetta suoraa seurausta humanitaarisesta maahanmuutosta ja siten Pohjoismaitten harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta.
Jos terrorismia olisi haluttu estää ennalta Euroopassa, se olisi onnistunut parhaiten tiukalla maahanmuuttopolitiikalla, ei "ennalta ehkäisevillä palveluilla" tai "moniammatillisella yhteistyöllä".