Yle: Saako Suomi viimein tuomittua terroristiepäiltyjä muiden Pohjoismaiden tavoin? Supo iloitsee lakien tiukennuksesta 5.6.2021
Lainsäädäntö ei ole ainoa syy sille, ettei syytteitä ole ollut enempää. Supo toivoo, ettei syytekynnys nouse uusien säädösten osalta liian korkeaksi. Syyttäjä muistuttaa, ettei se saa olla liian matalakaan.
Suomessa on tuomittu terrorismista vain yksi ihminen, Turun neljän vuoden takaisen puukkoiskun tekijä. Samaan aikaan muissa Pohjoismaissa tuomioita on langetettu useita.
Syytä eroon on etsitty Suomen terrorismilainsäädännöstä, jota on arvostellut riittämättömäksi muun muassa terrorismia seuraava suojelupoliisi.
Onko tilanne nyt muuttumassa, kun Suomen lainsäädäntö on uusiutumassa peräti kahdella uudella lailla?
Ihan mitä vaan, että tutkintoja, syytteitä ja tuomioita ei saataisi aikaiseksi. Eron huomaa esimerkiksi Suomen suhtautumisessa Al-Holin leiriltä palaaviin. On selvää, että palaajia ei aiota rangaista tai eristää millään lailla. Jo terroristijärjestöön kuuluvien äitien lasten huostaanotosta on tehty etukäteen täysin poissuljettua, vaikka avustettua paluuta on perusteltu lasten hyvinvoinnilla ja turvallisuudella.
Al-Holin pidätysleirillä Syyriassa olleita terroristijärjestö Isisin jäsenten vaimoja vastaan on nostettu oikeusjuttuja muissa Pohjoismaissa, mutta ei Suomessa.
Norjaan palannut nainen tuomittiin 3,5 vuoden vankeuteen osallisuudesta terroristiseen toimintaan sillä perusteella, että hän oli hoitanut lapsia ja kotia ja siten vapauttanut miehensä taisteluihin.
Ruotsissa nainen puolestaan sai kolmen vuoden vankeustuomion siitä, että hän oli vienyt lapsessa Isisin alueelle Syyriaan.
Tanska on ilmoittanut, että al-Holista palaavat naiset pidätetään heti saavuttuaan kuulusteluja varten ja saatetaan vastuuseen teoistaan.
Samoin muun muassa Hollannissa paluuta odottava Isis-äiti tuomittiin poissaolevana viiden vuoden vankeuteen. Suomessa paluuta varten valmistellaan sosiaalityöntekijöiden armeijaa ja siinä se.
Suomessa on ollut neljä terrorismioikeudenkäyntiä 18 vuodessa. Terrorismi tuli käsitteenä rikoslakiin vuonna 2003.
Turun iskua lukuunottamatta kaikki syytteet ovat kaatuneet.
Terrorismirikoksesta tuomitseminen on Suomessa poikkeuksellisen suuren kynnyksen takana. Jopa Turun islamistiterroristia puolustettiin (Martin Scheinin) oikeudessa sillä, että hän ei täysin selvässä tapauksessaan muka syyllistynyt
Suomen lakien mukaiseen terroristiseen rikokseen.
Suomesta on lähtenyt vierastaistelijoiksi Syyriaan ja Irakiin Supon mukaan ainakin yli 80 ihmistä. Moni on kuollut, ja toistaiseksi parikymmentä on palannut. Palanneista ketään ei ole siis tuomittu.
Supo seuraa, onko palaajia tulossa ja minkälaisen roolin he mahdollisesti ottavat Suomen verkostoissa.
Keskusrikospoliisi kertoo Ylelle, että sillä on ollut vuodesta 2014 viime vuoteen asti tutkinnassa 30 rikosasiaa, joissa on ollut terroristinen yhteys. Syyteharkintaan niistä on edennyt kuusi. Tällä hetkellä käynnissä ei ole yhtään syyteharkintaa.
Vuoden 2018 jälkeen uusia syytteitä ei ole nostettu.
Karua, kun suojelupoliisi tietää, että Suomessa on ollut kaiken aikaa islamistista terrorismia varsin avoimesti kannattavia ryhmiä, jotka vain odottavat käskyä tai sytykettä. Nyt tänne on siis saatu myös ihmisiä rutiininomaisesti tappaneiden veteraaniterroristien verkosto.
Samaan aikaan kymmenien islamistitaistelijoiden paluun ja tilanteen pahenemisen edetessä uhaksi on päätetty nostaa julkisuudessa ns. äärioikeisto, eikä edes mitään tiettyjä ryhmiä vaan toisistaan riippumattomat nettisoturit, joilla on suojelupoliisin mukaan
kyky tehdä terroristisia rikoksia. Suojelupoliisi ei suostu paljastamaan, onko näitä äärioikeistolaisia seurattavia yksi, kaksi vai peräti viisi, kun taas seurattavia islamisteja voi päätellä olevan lähemmäs kolmesataa.
Supon mielestä Suomen lainsäädännössä on tähän asti pitäydytty EU-direktiivin minimitasossa, sanoo Supon vt. apulaispäällikkö Jyri Rantala.
Rantalan mukaan muut Pohjoismaat, etenkin Norja ja Tanska, ovat puuttuneet Suomea aiemmin esimerkiksi kansalaistensa lähtemiseen vierastaistelijoiksi.
Sen sijaan maahanmuuttopolitiikassa tällainen turvallisuuteen suoraan vaikuttava minimitaso ei ole tullut Suomessa kuuloonkaan. Asioilla saattaa olla yhteys.
Uudessa lakiesityksessä rangaistavaksi säädetään monia terrorismiryhmän rikollista toimintaa edistäviä tekoja: julkinen kehottaminen terrorismiin, uskonnollinen tai ideologinen koulutus tai muu olennaisen tehtävän hoito.
Kotitöistä tuomioita ei kuitenkaan ole tulossa Norjan tapaan.
Hallitus nimenomaan rajasi lakiesityksestään pois sen, että lasten ruokkimista ja muita kotona tehtäviä töitä ei katsota aktiiviseksi osallistumiseksi terroristiryhmän toimintaan.
Esimerkiksi vasemmistolaisesta terroristiryhmä Baader-Mainhofista muistetaan lähinnä muutama johtohahmo, mutta toiminnan takana oli satojen tukijoiden taustaverkosto, joka mahdollisti itse teot toteuttavien terroristien toiminnan ja piileskelyn jatkamisen vuosikausia. Tuntuu siltä, että Suomessa ei yritetäkään puuttua tukitoimintaan.
Suojelupoliisin mukaan syksyksi tähtäävä lakiuudistus on paras pitkään aikaan. Odotuksissa on, että terroristiryhmien toimintaa tukevia henkilöitä saadaan sen jälkeen paremmin rikosvastuuseen.
Supo on jopa siinä määrin tyytyväinen, ettei sillä ole Jyri Rantalan mukaan tällä haavaa muita suuria toiveita. Erityisen hyvänä Rantala pitää sitä, että terroristiryhmän toimintaan osallistuminen tehdään rangaistavaksi.
– Muutosten jälkeen olemme ehdottomasti lähempänä muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden tasoa, hän sanoo.
Myös rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki arvioi, että Suomen terrorismilainsäädäntö vastaa muutosten jälkeen pitkälti muiden Pohjoismaiden lakeja.
Ongelma ei Suomessa ole ollut vain vain laeissa vaan muista maista – jopa Ruotsista – suuresti poikkeavassa asenteessa.
En keksi tälle muuta syytä kuin islamin/toiseuden palvonnan (vrt. Suomen viimeisen kymmenen vuoden islamiin liittyvät länsimaissa poikkeukselliset sananvapaustuomiot), etenkin kun samaan aikaan äärioikeistolla ja maahanmuuttokriittisyydellä perusteltuja lakien ja lakien tulkintojen tiukentamisia kannatetaan näkyvästi lähes kaikissa puolueissa (vrt. koko maailmassa ainutlaatuinen totalitaristinen hanke "rasismin kriminalisoimiseksi").
Pelkät lait eivät kuitenkaan takaa sitä, että terrorismiepäiltyjä tuomitaan jatkossa helpommin.
Iso ongelma on näytön hankkiminen – semminkin kun terrorismirikosten kohteet ovat useimmiten ulkomailla. Näin toteavat kaikki Ylen haastattelemat asiantuntijat: Supon Rantala, professorit Nuotio ja Kimpimäki sekä valtionsyyttäjä Tom Laitinen.
Suomen viranomaisilla on vain pienet mahdollisuudet tutkia esimerkiksi sitä, mihin rahaa päätyy.
Kädettömyyttä on käytetty tietoisesti hyväksi muun muassa Al-Holin naisten tapauksessa. Julkisuudessa mielellään korostetaan, että turvallisuusuhkaa ei muka ole, koska suojelupoliisi tutkii mahdolliset rikokset ja rikolliset lopulta tuomitaan.
Oikeasti tiedetään jo etukäteen, että vanhoilla tai uusillakaan laeilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada tarpeeksi näyttöä naisten ulkomailla tekemistä rikoksista. Näyttökynnys on valtavan korkealla ja keinot näytön saamiseksi olemattomat.
Lainsäädäntöpuutteiden ja näyttöongelmien lisäksi viranomaisilla on ehkä ollut näkemyseroja siitä, miten lakeja pitäisi soveltaa, Supon Rantala toteaa.
Hänen mukaansa Suomen terrorismirikostilanne ei eroa ratkaisevasti muista Pohjoismaista, eivätkä erilaiset lait selitä kaikkea.
– Suomessa on tullut yksi lainvoimainen tuomio, muissa Pohjoismaissa yhteensä kymmeniä. Esitutkinnalle pitää olla vankat perusteet, mutta Supon näkemys on, että kynnys esitutkintojen aloittamiseen on ollut Suomessa varsin korkea, Rantala sanoo.
Supo odottaa nyt, etteivät KRP ja valtakunnansyyttäjä nosta tutkinta- ja syytekynnystä liian korkealle sen suhteen, mikä katsotaan terroristiryhmän toimintaan osallistumiseksi.
Professori Nuotio haastaa sen, että terrorismituomioita olisi ollut muissa Pohjoismaissa kovin paljon.
– Minulla on semmoinen näppituntuma, että terroristinen skene on ollut meillä kuitenkin vähän pienempi.
Miksi professori Nuotio väittää tuollaista, kun tuomioiden määrän ero on jokaisen nähtävissä?
Muistetaan myös, että
Suomesta lähti muslimien määrään suhteutettuna enemmän Isis-taistelijoita Syyriaan ja Irakiin kuin mistään muusta maasta. Tämä porukka ja
tuhannet islamilaista kalifaattia hengessä kannattavat ovat Suomen "terroristista skeneä", puhuttiin siitä ääneen tai ei.
Valtionsyyttäjä Tom Laitinen sanoo, että syytekynnys pysyy vastedeskin korkealla. Hän käsittelee terrorismijuttuja valtakunnansyyttäjän toimistossa.
Ketään ei saa epäillä perusteettomasti niin vakavista rikoksista kuin terrorismirikoksista. Ne on tarkoitettu yhdeksi tutkinnan viimesijaisista rikosnimikkeistä, Laitinen huomauttaa.
– Kun puhutaan rikoskokonaisuudesta, johon jonkun ulkopuolisen silmissä liittyy terrorismia, se ei välttämättä sitä juridisesti ole, hän sanoo.
[...]
Laitinen ei niele sellaisenaan väitettä, että terrorismirikoksen arvioinnin kynnys olisi Norjassa alempi kuin Suomessa. Siellä lakien säätäjät ovat jättäneet niiden soveltajille enemmän liikkumavaraa ja tarkat käytännöt määritellään vasta oikeudessa, hän sanoo.
– Tämä voi johtaa siihen, että alemmissa tuomioistuimissa saadaan enemmän sellaisia päätöksiä, jotka muuttuvat ylemmissä oikeusasteissa, Laitinen sanoo.
Suomessa ei ole haluttu kriminalisoida esimerkiksi lastenhoitoa tai ruoan laittamista terroristille, koska asiaan liittyy ihmisoikeusongelmia. Joissakin kulttuureissa naisen omaa päätäntävaltaa rajoitetaan.
– Jos hän kieltäytyy keittämästä puuroa, pahimmassa tapauksessa voidaan riistää henki, Laitinen sanoo.
Valtionsyyttäjä Laitinen sekä kiistää, että Suomen terrorismikäytännöissä olisi eroja muihin maihin, että puolustelee eroja. Epätoivoista, kuten myös ihmisoikeuskortti.
Yksi ero Suomen ja verrokkimaiden välillä on, että meillä perustuslakivaliokunta valvoo etukäteen, etteivät lait loukkaa perusoikeuksia. Useissa maissa asiaa arvioidaan vasta jälkikäteen: tuomioistuin voi myöhemmin todeta, ettei laki ollutkaan perustuslain mukainen, professori Kimpimäki sanoo.
Etukäteiskontrolli on käytössä myös muissa Pohjoismaissa, mutta vahvimmin Suomessa, professori Nuotio sanoo.
Käsien heiluttelua, sillä tämäkään ei selitä Suomen poikkeuksellisuutta.
Professoreiden mukaan perus- ja ihmisoikeuspohdinta on jäänyt maailmalla monesti tehokkuuden jalkoihin terrorismilakeja säädettäessä.
– On pidetty liiankin selvänä, että EU-maissa noudatetaan ihmisoikeuksia, mikä on jossain määrin osoittautunut kyseenalaiseksi olettamukseksi, Kimpimäki sanoo.
[...]
Nuotion mukaan hiljattain on alettu ymmärtää, että mitään ei voiteta terrorismin vastaisessa sodassa tinkimällä ylenmääräisesti perus- ja ihmisoikeuksista.
– Suomi on tuonut tähän kansainväliseen kuvioon vähän rauhallisempaa tempoa. Olemme muistuttaneet, että liian jyrkkiä toimia ei voida hyväksyä, Nuotio sanoo.
Jos tavoitellaan pikavoittoja ja rikollisuutta vastaan hyökätään epätavallisin keinoin, ei synny Nuotion mukaan kuin katkeruutta.
Velvollisuus Suomen poikkeuksellisen linjan perustelemiseksi käännetään tarkentamattomaksi vihjaukseksi, että Suomea tiukemman linjan maat – eli kaikki muut maat – rikkovat terroristeja tuomitessaan perus- ja ihmisoikeuksia ja aiheuttavat vain pahaa verta (vastuun kääntävä ns. grievances-puolustelu islamistiselle terrorismille).