Tosi mainio lähetys 2. Ensimmäinenkin oli loistavaa settiä.
Sebastian on uutisankkurina luonnonlahjakkuus. Sebastianin oivallus on, että koko monikulttuurisuuden kenttä, eli media ja kaikki siinä toimivat poliitikot on valmiiksi naurettavia. Riittää kun vaan katsoo niitä objektiivisesti ja heti alkaa huvittaa.
Huumorin kautta Sebastian kuitenkin nostaa erittäin tärkeitä yksityiskohtia esille.
Esimerkiksi se kaksinaismoralismi millä "vihapuhe" on esillä mokumediassa. Onhan todella absurdia, että joku imaami vaatii homojen tappamista ja se on monikultturelleille okei tai vähintään tabu. Jos taas joku kertoo toivovansa uhriksi valikoituvan mieluummin haittapolitiikan kannattajia kuin osattomia, niin se on feminatsit raivoon kiihdyttävää vihapuhetta. Tasan samaa ideaa edustaa vaikkapa tuore Juho Eerolan tapaus, jossa Juho kommentoi huumekauppiaita mutta kun huumekauppaa harjoittaa monikultturistinen lempisubjekti, tutkimisen kohteena ei olekaan yllättäen ne huumekauppiaat vaan Juho Eerola itse.
Sebastian auttaa demokratiaa tolpilleen ottamalla tästä orwellimaisesta hallintotavasta esimerkkejä esille.
Myös kulkuesteet on mainio pointti ottaa esiin. Mitä näkyvää monikulttuurisuus on meille siis tuonut, mitä positiivista? Entinen maailma on impivaaralaista hapatusta, okay. Nykyinen maailma on jotain ihanaa monikulttuurista onnelaa. Silti kaikki näkyvät onnen merkit on sen kaltaista kuin kaduilla pyörivät konepistoolimiehet Roomassa, anaalitutkimukset lentokentillä, betoniporsaat toreilla yms. Missä kaikki onni ja ilo, mitä me tällä hirveällä haittapuolien hinnalla saimme? Kumbaijaa luotisateessa?
