Olihan toki olemassa järjestelmä, jossa työtä oli kaikille. Sitä sai kun pyysi, sitä ei tarvinnut osata eikä oppia ja sen tarkoituksiin ei tarvinnut sitoutua. Eikä lopputuloksesta juuri välittää. Palkkaa sai sen verran, että pysyi hengissä, mikäli ei juonut itseään hengiltä halvalla viinalla, koska halpa viina virtasi jotta työläiset saataisiin hetkeksi unohtamaan tylsistyttävän elämän ankeus. Sitä kokeiltiin aika pitkään tuolla idän suunnalla, eikä se toiminut. Ja se tuotti käyttöönotosta hengissä selvinneelle kansanosalle niin paljon haittaa, että se kärsii siitä vielä muutaman vuosikymmenen.
Valitettavasti markkinatalouspainotteisessa yhteiskunnassa yksityisen sektorin työn täytyy olla tuottavaa, sen suorittamiseen edellytyksiä ja siihen hakeutumiseen halua. Julkisella sektorilla näistä seikoista voidaan tinkiä, ja onhan humanitäärinen maahanmuutto työllistänytkin aika hyvin humanitäärisin perustein vastaanotettuja maahanmuuttajia. Onhan se kylläkin vähän ikävää, ettei tämänlainen työllistyminen kata työllistämisen kustannuksia.
Sääliksi käy työn perässä maahan muuttaneita, jotka joutuvat katsomaan vierestä kuinka työperäiseksi kutsuttua maahanmuuttoa oikein järjestetään. Heiltä ei kysytä mitään.