En muista enää aivan tarkkaan mitä sanoin Amnestyn kerjäläiselle. Olisi pitänyt muistaa sanoa, etten halua tulla heitetyksi alas katolta, mutten ole enää varma mainitsinko tätä seikkaa.
Tuohan on aivan olennainen juttu, ei sitä pidä unohtaa mainita vaan tuota asiaa pitää oikein hieroa monikulttuuria fanittavan keskustelukumppanin naamaan!
Samoin naissukupuoli on erittäin käyttökelpoinen haavoittuva ominaisuus matuista puhuttaessa. Tuo edellä mainittu Amnestyn poika oli alun pitäen kerjäämässä rahaa johonkin projektiin, missä vastustettiin naisten kokemaa väkivaltaa, ja poika tietenkin puhui minulle vain kantasuomalaisesta naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, ja hän oli lähtökohtaisesti jo voitonriemuinen, että tämä aihepa tuohon tanttaan takuuvarmasti puree ja löystyttää kukkaron nyörit.
En tarvinnut edes aasinsiltoja päästäkseni tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta matujen naisvihan lukemattomiin ilmenemismuotoihin. Heppu vielä tokaisi, että olen rohkea kun uskallan sanoa ... itsekin vähän ihmettelin keskellä toria kailottaessani, että enkö tosiaan yhtään pelkää rasistinatsileimaa, näköjään en välittänyt leimoista siinä tilanteessa. Vastapuoli oli niin ärsyttävän teennäinen... ikään kuin suvakkeja naisten turvallisuus kiinnostaisi, kun haluavat Suomeen kehitysmaalaisia ryhmäraiskureita, ja vieläpä estävät heidän palauttamisensa lähtömaihin.
Samat puheet sopii tietysti esittää SPR:n mankujille, ja ihan kelle tahansa suvakille.