Ilman maahanmuuttoa Suomi olisi köyhempi ja tyhjempi maa
Maahanmuuttajien osuus ja määrä Suomen väestöstä on kasvanut 2000-luvulla nopeasti. Se on auttanut taloutta, mutta yhteiskunnallista muutosta ei pitäisi koskaan tarkastella vain numeroiden valossa, kirjoittaa Atte Harjanne.
https://www.verdelehti.fi/2024/09/02/ilman-maahanmuuttoa-suomi-olisi-koyhempi-ja-tyhjempi-maa/
Jo otsikosta voi aavistaa, että vihreiden kansanedustaja Harjanne ei tule käsittelemään todellista maahanmuuttoa todellisine ongelmineen vaan kivaksi stailattua viestintätoimistoversiota siitä. Olisikin ollut ensimmäinen kerta.
Muutos käy ilmi tilastoissakin: vantaalaisista kouluikäisistä lapsista useampi kuin joka neljäs on vieraskielinen. Kun itse aikanaan 90-luvulla kävin peruskoulua, maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli luokillani muutama, jos sitäkään.
Kasvanut maahanmuutto ärsyttää joitakin ihmisiä siinä määrin, että toiseksi suurimmaksi puolueeksi voi nousta sitä vastustamalla ilman sen kummempaa johdonmukaista poliittista agendaa. Huuruisimmat näkevät taustalla jonkin salaliiton, jossa väestöä vaihdetaan.
Tai sitten voi ihan vain todeta
tilastoista ja maahanmuuttopolitiikasta, että väestöä vaihdetaan nopeaan tahtiin. Ei se ole salaliitto, kun kantaväestön syntyvyyden ylittävään maahanmuuttoon tähtäävällä politiikalla on useimpien puolueiden ja eduskunnan enemmistön julkinen siunaus.
Haitallisen maahanmuuton vastustaminen on jo itsessään johdonmukainen poliittinen agenda, kuten myös vihreillä sen fanaattinen tukeminen (vrt. puolueen maahanmuutto-ohjelma).
Ymmärrän sinänsä, että maahanmuutto herättää vastustusta. Kaikenlainen muutos herättää sitä aina, koska se edellyttää sopeutumista. Muutosvastarinta on varsin yleisinhimillinen ja yleinen piirre.
Mietin itse, mikä se vaihtoehtoinen Vantaa tai Suomi ilman maahanmuuttoa olisi nyt. Mieli voi nimittäin tehdä tepposet: ei kaupan kassalla jonottaisi tai koululuokassa istuisi muualta maahan muuttaneiden ja heidän lastensa tilalla härmäläisiä pellavapäitä. Täällä olisi yksinkertaisesti vähemmän porukkaa.
Siinähän se olkiukko heti tulikin. Vaihtoehtoina vain nykymeno (tai vihreiden hallitessa vieläkin hurjempi muutosvauhti) tai
ei ollenkaan maahanmuuttoa.
Leikitään sitten hetki mukana. Mieluummin väkiluvultaan pienempi Vantaa vai nykyisiä vieraskielienemmistöisiä kouluja, joiden määrä vain lisääntyy? Väkiluvultaan pienempi Vantaa vai maahanmuutosta johtuva krooninen asuntopula ja matalapalkka-alojen tulotason jämähtäminen ja nuorisotyöttömyyden kasvu? Väkiluvultaan pienempi Vantaa vai paljon enemmän rikollisuutta?
Näihinkin pitäisi ottaa kantaa.
Sillä olisi suora vaikutus talouteen ja huoltosuhteeseen. Tämäkin konkretisoitui omalla kohdallani kesällä, kun päädyin sydänvian takia sairaalaan. Hoito onnistui erinomaisesti, ja ammattilaiset kautta linjan olivat sekä erittäin osaavia että mukavia. Nimien perusteella koko hoitoketjun hoitajista ja lääkäreistä noin puolet oli taustaltaan muita kuin kantasuomalaisia.
Ilman muualta tullutta väkeä tälläkin alalla olisi vielä huutavampi pula tekijöistä: hoitojonot olisivat venyneet entisestään ja julkinen palvelutaso olisi romahtanut vielä pahemmin.
Lopetetaanpa leikkiminen. Politiikassa ei oikeasti ole sellaista valintatilannetta, että joko ulkomaalaiset lääkärit ja myös kaikki haittamaahanmuutto tai sitten ei ketään.
Taloudellisesti haitallisen maahanmuuton hyväksyminen on johtanut kulujen ja palvelujen käytön kasvuun, mikä taas on osaltaan johtanut pitempiin hoitojohoihin ja julkisen palvelutason romahtamiseen. On älyllisesti epärehellistä puolustella haittamaahanmuuttoa sillä, että myös palvelujen tuottajina on muita kuin kantasuomalaisia.
Maahanmuutto on yksi selittävä tekijä siinä, miksi Ruotsin talous on pärjännyt Suomea paremmin. Se on hyvä muistaa samalla kun kauhistellaan kotouttamisen epäonnistumisia länsinaapurissa.
Tämä on väitteenä sitä itseään.
Se Euroopan ulkopuolinen
humanitaarinen maahanmuutto, joka on viime vuosikymmenet selittänyt Ruotsin suuret maahanmuuttoluvut, ei ole ollut tuottavaa vaan kuluttavaa, valtava rahareikä. Työllisyysasteen ero ruotsalaisen kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä on ollut OECD-maiden suurin, ja tässä keskiarvossa ovat sentään olleet mukana hyvin työllistyneet eurooppalaisetkin. Suomalaisten
työperäisen massamaahanmuuton ajat olivat täysin eri asia kuin myöhemmän humanitaarisen maahanmuuton seuraukset.
Eikä Ruotsin tilanne johdu mistään "kotouttamisen epäonnistumisesta" vaan liian nopeasta ja suuresta huonolaatuisesta maahanmuutosta, joka väistämättä johti ongelmiin.
Vaikka Orpon hallitus painottaa prioriteettinaan taloutta, toimii se tosiasiallisesti vähentääkseen maahanmuuttoa. Linja sanoitetaan nyt niin, että vain humanitääristä maahanmuuttoa tiukennetaan. Tosiasiassa Suomeen muutetaan ennen kaikkea työn ja opiskelun perässä, sillä turvapaikanhakijoiden osuus kymmenien tuhansien ihmisten maahanmuutosta on vain muutamia tuhansia, ja tähän työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon tehdään hallituksen toimesta kiristyksiä.
Ensinnäkin Orpon hallitus ei juurikaan puutu humanitaariseen maahanmuuttoon. Suomen muita maita löysempiin turvapaikkatutkinnan kriteereihin ei aiota koskea.
Toiseksi, humanitaarinen maahanmuutto ja sen generoima muu maahanmuutto on moninkertaista pelkkään turvapaikkamaahanmuuttoon verrattuna. Yksi toisensa jälkeen unohtaa näissä analyyseissään, että ukrainalaisten massamaahanmuutto on sekin humanitaarista maahanmuuttoa ja tulee muiden maksettavaksi. Lisäksi tänne tulevat humanitaariset yleensä jäävät tänne loppuiäkseen eli näkyvät nettomaahanmuuttajina, kun taas työperäiset ja opiskelijat ovat tyypillisemmin vain käymässä.
Sekin vielä, että myös suuri osa työperäisestä ja opiskelijoiden maahanmuutosta on verovaroista subventoitua ja taloudellisesti haitallista. Siihen nähden Orpon hallituksen maahanmuuton kiristykset jäävät pieniksi ja näennäisiksi, eikä niillä edes voi olettaa olevan kovinkaan paljon jos ollenkaan vaikutusta tulijamääriin. Myöskään lakimuutosten vastustajat eivät ole esittäneet konkreettisia vaikutusarvioita.
Jollei mukana olisi rasismia, maahanmuuton vastustaminen olisi periaatteessa poliittinen tavoite siinä missä muutkin. Sitä ajaessa olisi kuitenkin rehellistä myöntää, että ilman maahanmuuttoa Suomi olisi köyhempi ja vielä velkaisempi, ja näkymä tulevaisuuteen kehnompi, ja että huoltosuhde vinoutuu entisestään, ellei maahan muuteta muualta lisää. Se tarkoittaa käytännössä pienempiä eläkkeitä pidemmän työuran jälkeen, surkeampaa sotea ja investointien valumista muualle.
Kuten sanottu, maahanmuuttopolitiikka ei ole joko
on tai
off, vaan siihen voi tehdä halutunlaisia säätöjä.
Olisi Harjanteelta rehellistä myöntää, että Suomi olisi merkittävästi
rikkaampi, jos maahanmuuttopolitiikka olisi ollut koko ajan harkitusti valikoivaa. EU:n löysin turvapaikkapolitiikka yhtenä varoittavana esimerkkinä, kun
yhden Suomeen jäävän irakilaisen tai somalialaisen turvapaikanhakijan elinkaarikustannukset lähentelevät meillä miljoonaa euroa.
Kasvava maahanmuutto ei toki ole vailla haasteita - ei mikään laaja-alainen yhteiskunnallinen muutos ole. Haasteiden ehkäisyyn tarvitaan hyvin monenlaisia toimia esimerkiksi sekoittavasta kaavoittamisesta koulurauhaan ja sujuviin työmarkkinoihin. Kielen merkitys yhteiskuntaan juurtumisessa on sekin keskeinen. Samalla ajattelen, että kotoutumisessa suurin vastuu on tietysti maahanmuuttajalla itsellään.
Kotouttamistoimilla ei ole missään maassa pystytty jälkikäteen korjaamaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksia.
Erityisen löysää puhetta vihreiden Harjanteelta on heittää tässä yhteydessä, että "kotoutumisessa suurin vastuu on tietysti maahanmuuttajalla itsellään", kun vihreät vastustavat sekä valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa että maahanmuuttajien oman vastuun lisäämistä. Molemmat ovat kuulemma "rasismia".
Surkein resepti Suomelle on tyrehdyttää maahanmuutto ja samaan aikaan ruokkia ilmapiiriä, jossa täällä jo olevat maahanmuuttajat ja heidän lapsensa leimataan epätoivotuiksi tai annetaan ymmärtää heidän olevan toisen luokan kansalaisia tästä ikuisuuteen.
Harjanteella on vain tämä yksi pikku poni, jota hän ruoskii hengiltä. Että valikoivan maahanmuuttopolitiikan ainoa vaihtoehto on lopettaa tai "tyrehdyttää" maahanmuutto. Kukaan ei ole esittänyt sellaista.
Valikoivaan maahanmuuttopolitiikkaan taas on aika lailla mahdoton päästä niin kauan, kun taloudellisesti tai yhteiskunnalisesti haitallista maahanmuuttoa ei saa sanoa haitalliseksi, vaikka sitä saa kyllä vapaasti valehdella hyödylliseksi ja välttämättömäksi pääkirjoituksissa asti.
Eivät suomalaisetkaan menneet siitä rikki, että ruotsalaiset totesivat työperäisten suomalaisten mukana tulleen myös suomalaisia rikollisia ja pummeja. Niin tuli, ja olisi ollut ruotsalaisten asia heittää heidät pihalle ja pitää heidät poissa, mutta sen sijaan suomalaiset poliitikot painostivat ruotsalaisen median vaikenemaan suomalaisten aiheuttamista ongelmista. Tämän perintöä on Ruotsin nykyinen tilanne, kun maahanmuuton ongelmat totuttiin lakaisemaan maton alle ja leimaamaan maahanmuuttokritiikki rasismiksi.
Rasismi ja ennakkoluulot ovat nimittäin myrkkyä suomalaiseen yhteiskuntaan juurtumiselle. Niiden kitkemisessä riittää vielä työtä. Avoimen, ihmisvihamielisen rasismin ohella meillä on vaivanamme monenlaista rakenteellista syrjintää ja kuten erikoinen HSL-mainoshässäkkä muistutti, ongelmallinen ihmisten näkeminen vain ihonvärinsä kautta voi kummuta myös hyvistä tarkoitusperistä.
Asiat pitää suhteuttaa. Rasismi on Suomessa muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten maahanmuuton aiheuttamiin, verrattuna merkitykseltään vähäinen, tuskin edes maininnan arvoinen. Kaikilla
objektiivisilla mittareilla.
Ongelmallista on myös katsoa maahanmuuttoa vain talouden, työvoiman tarpeen tai huoltosuhteen näkökulmasta, kuten tutkija Pasi Saukkonen on varoittanut. Kielten, kulttuurien ja erilaisten taustojen kohtaaminen ei taivu ihan pelkäksi makrotaloustieteen matematiikaksi.
Sopii, mutta tarkastellaan sitä silloin edes oikein, eikä väitetä kaikkea maahanmuuttoa tai maahanmuuton kokonaisuutta suomalaisia hyödyttäväksi, jota se ei likimainkaan ole (esim. elinkaarilaskelmat). Joidenkin yritysten etu on sitten eri asia, kun kyse on veronmaksajien raskaasti subventoimasta maahanmuutosta.
Kun pyyhin nostalgian silmistäni, olen aika varma, että arki Vantaan Tikkurilassa vuonna 2024 on parempaa - vapaampaa, tasa-arvoisempaa ja rikkaampaa - kuin vuonna 1994. Haasteistaan huolimatta maahanmuutto on ollut osa tätä kehitystä.
Tuo on niin noloa ja onnetonta pyristelyä, että itkettää. En lähde arvailemaan, onko Harjanne aidosti rehellinen, mutta tavattoman yksinkertainen ja tietämätön, vai onko läpeensä epärehellinen ja yrittää kylmästi vedättää. Molempia on liikkeellä.
