"Tutkimus" on nostanut somessa melkoisen myrskyn, kuten oli tarkoituskin. Veronikat ja muut vaativat selvitystä Migrin toiminnasta (eivät hallinto-oikeuksista, jotka ovat linjaukset vahvistaneet), vaikka eivät oikein osaa kauhistelultaan perustella miksi.
Aihe nostettiin esiin myös Ylen Jälkiviisaiden lopussa. Maryan Abdulkarin kauhisteli, että Suomesta tulee maa, joka "ei halua ottaa lainkaan turvapaikanhakijoita, eikä kantaa tiettyä vastuuta globaalissa maailmassa". Abdulkarimin mukaan "luvut ovat jäätävät, kun yli 70 prosenttia tulee kielteisiä päätöksiä suhteessa, mitä aikaisemmin on ollut".
Voi kai sen sitten noinkin ilmaista, kun kielteisiä päätöksiä on tehty tänä vuonna 39 prosenttia ja myönteisiä vastaavasti 61 prosenttia.
Myös viime perjantain
Jälkiviisaissa käsiteltiin turvapaikkapolitiikkaa.
Maryan Abdulkarim kertoili, että "hylkypäätöksiä tehtaillaan tiiviimmin ja tiheämmässä tahdissa kuin koskaan aiemmin", mikä ei pidä paikkaansa sen enempää kielteisten turvapaikkapäätösten määrän kuin osuudenkaan suhteen.
Abdulkarim jatkoi, että "Turussa tehty tutkimus osoittaa, että täällä tapahtuu myös jonkin verran poliittista ohjausta suhteessa siihen, millaisia päätöksiä tehdään".
Ei osoittanut, eikä väittänytkään osoittavansa. "Tutkimuksessa" vain heitettiin ilmaan ajatus viranomaisten tulkintalinjauksien "taustalla mahdollisesti vaikuttavasta poliittisesta ja hallinnollisesta ohjauksesta". Toisaalta Migri ja sisäministeriö ovat tiedottaneet tulkintalinjausten muutoksista ja niiden taustoista useampaan kertaan, joten asiasta ei pitäisi olla enää epäselvyyttä.
Abdulkarimin mukaan Suomeen tulee "vähän eurooppalaisittain mitattuna turvapaikanhakijoita". Oikeasti, vaikka määrät ovat pienentyneet, Suomeen on tullut viimeisen vuoden aikana enemmän turvapaikanhakijoita kuin useimpiin EU-maihin, kun taas väkilukuun suhteutettuna Suomi on EU-maita vertailtaessa keskikastia.
Heidi Sabanadesan heitti, että "aina tulee vääriä päätöksiä, ja ne on inhimillisesti hirveän traagisia". Myöhemmin Sabanadesan viittasi käännytyksen jälkeen kuoliaaksi kidutettuun turvapaikanhakijaan, jollaisesta en muista koskaan kuulleeni, mutta Sabanadesan esitti tapauksen faktana. Arvatenkin hän sekoitti tapaukseen, jossa
Suomesta turvapaikan saanut aktivisti vieraili Iranissa, kaapattiin ja kidutettiin kuoliaaksi.
Sabanadesan halusi mahdollisuuden oleskelulupaan kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille käyttäen esimerkkinä
yhdeksän vuotta Suomessa oleskellutta Behdadinia, jota ollaan vihdoin käännyttämässä Iraniin. Ei kuulemma ole kenenkään etu, että hänet käännytetään.
Janne Saarikivi ihmetteli, mistä Migrin kiristynyt turvapaikkalinja johtuu, kun lainsäädäntöä ei ole muutettu, ja epäili takana olevan poliittista ohjausta, jota ei vain myönnetä. Lopuksi Saarikivi vähätteli turvapaikanhakijoiden merkitystä arvioiden, että "Loppujen lopuksi hyvin pienestä porukasta tehdään hyvin isoa ongelmaa. Muutamasta kymmenestä tuhannesta ihmisestä tehdään tällaista superkriisiä, millä poliitikot kalastaa ääniä."
No, tuonkin parin vuoden sisällä ilmaantuneen "hyvin pienen porukan" elinkaarikustannukset ovat luokkaa kymmeniä miljardeja euroja jo ennen perheenyhdistämisiä ja tapahtuneen maahanmuuton generoimaa uutta maahanmuuttoa. Haastan Saarikiven esittämään toisen politiikan alueen, jossa saa yhtä pienillä ja vaivattomilla muutoksilla aikaan yhtä suuret menot/säästöt. Siksi maahanmuuttoaiheen pitäisi kiinnostaa kaikkia politiikkoja ja äänestäjiä.