2018-03-22: Turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt

[Jorma M.]

kyseisestä demla-parasiitista pitäisi tehdä kantelu oikeuskanslerille ja sen jälkeen EU:hun.  Ja persujen täytyisi pitää asiasta meteliä. Onneksi Leena Meri sai suunsa auki.

https://www.verkkouutiset.fi/psn-leena-meri-korkeimman-hallinto-oikeuden-ei-pida-tehda-politiikkaa/

[foobar]

Missä on nyt parempien ihmisten armada vinkumassa siitä, ettei vallan kolmijako-oppia saa murentaa sillä että huseerataan toisten tonteilla vrt. case-Halla-aho?

Vai toimiiko tämä ainoastaan toiseen suuntaan?

Kaikkien rakenteiden ja periaatteiden olemassaolon tarkoitus nykyintelligentsijan mielestä on rakentaa esteitä oikeamielisistä eriävien mielipiteiden vaikutusvallalle ja tukea hyvien ihmisten oikeamielisiä tavoitteita. Kun rakenteet ovatkin omia oikeamielisiä ajatuksia vastaan, niiden rikkominen voidaan kuitata olankohautuksella, tai rikkomista voidaan pitää jopa tavoiteltavana. Kyse ei ole ainoastaan kolmijako-opista; myös sellaiset asiat kuin demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet, oikeusturva, tasa-arvo, hengen, terveyden ja omaisuuden suoja ja yleisestikin ottaen lain noudattaminen tai lain noudattamisen kunnioittaminen ovat asioita joiden järkähtämättömyys riippuu täysin tapauskohtaisesti siitä mikä tulkinta eniten edesauttaa projektia, ihan riippumatta siitä kuinka järjenvastainen ja periaatteet romuttava se projekti on.

Logiikankin käyttö on nykyään fasistista VHM-ylivaltaa jos se aiheuttaa kuormitusta Oikealle Agendalle. Tuota sukupuolentutkimuksen tutkijaluolien kaikua ei ole sentään vielä kovin moni toimittaja iljennyt hypettää mediassa, mutta halu toki olisi kova.

[foobar]

Ketään ei yllättäne ettei Hesarin toimittaja kyennyt itse löytämään ongelmaa KHO:n presidentin ulostulon kolmijako-opillisista ongelmista, mutta osasi sen löytää välittömästi siitä, että Halla-aho kritisoi ko. henkilöä tästä. Kuten arvasin, kolmijako-opin rajojen yli vaeltelu on hyve, kun tarkoitus on "hyvä":

KHO:n presidentti arvosteli HS:n haastattelussa ulkomaalaislain muutoksia – perussuomalaiset syyttävät politikoinnista

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005629176.html

[Alarik]

Ketään ei yllättäne ettei Hesarin toimittaja kyennyt itse löytämään ongelmaa KHO:n presidentin ulostulon kolmijako-opillisista ongelmista, mutta osasi sen löytää välittömästi siitä, että Halla-aho kritisoi ko. henkilöä tästä...

Jotkut poliitikot voisi tässä aallossa esittää kritiikkiä joitain huonoja ao. lakia koskevia KHOn tuomioita kohtaan. Nyt saa perustella kritiikin KHO-pressan ulostulolla.

Ja jos hesaritoimittaja ei ymmärrä, niin voi sille selittää hitaasti että KHO-pressa avasi laatikon virkansa ylittävillä puheilla joihin on poliitikon pakko vastata.

[Pullervo]

Eiköhän sielä Hesarissa laskettukin sen varaan, että erään ek-puolueen suunnalta tulee pyyhkeitä ja siitä saadaan sitten uusi jutun aihe.

Perustuslain mukaan ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan ja voivat tehdä valtioneuvostolle esityksiä lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä.

Ehkä niitä esityksiä valtioneuvostolle ei perinteisesti ole tehty median välityksellä propaganda- ja painostusmielessä.

Ja vaikka voisivat, eivät ole tehneet, vaan aukovat päätä mediassa.

Ainakaan toistaiseksi KHO ei ole esittänyt valtioneuvostolle ulkomaalaislain muuttamista.

[Roope]

KORKEIMMAN hallinto-oikeuden (KHO) presidentti Pekka Vihervuori arvostelee eduskunnan kesällä 2016 säätämiä muutoksia ulkomaalaislakiin.

”Voi sanoa, että lainmuutokset eivät ole ainakaan parantaneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.”

Presidentti Vihervuori asettelee sanansa varovaisesti, sillä hän ottaa ensi kerran julkisuudessa kantaa ulkomaalaislain muutoksiin.

Tottahan tuo, että muutokset eivät ole ainakaan parantaneet oikeusturvaa. Mutta mitä järkeä on todeta "varovaisesti" tuollainen itsestäänselvyys Suomen suurimpaan päivälehteen, jos ulkomaalaislain muutoksia ei kuitenkaan halua suhteuttaa mihinkään? Yhtä itsestäänselvästi parempaa oikeusturvaa olisi myöntää kaikille turvapaikanhakijoille oleskelulupa.

Lainmuutoksissa rajoitettiin KHO:n mahdollisuutta ottaa käsiteltäväkseen hallinto-oikeuden jo ratkaisema turvapaikka-asia, muutettiin turvapaikanhakijoiden oikeusavustajien palkkiot kiinteiksi ja lyhennettiin valitusaikaa hallinto-oikeuteen 30 päivästä 21 päivään. Määräaika tehdä valituslupahakemus KHO:een lyhennettiin 14 päivään.

Muutokset johtuvat siitä, että valtioneuvosto ja eduskunta päättivät tehdä Suomesta vähemmän houkuttelevan turvapaikanhakijoille.

En muista, että noita muutoksia olisi perusteltu sillä, että Suomesta tulisi "vähemmän houkutteleva turvapaikanhakijoille", enkä usko, että niin on tehty. Miten ihmeessä tuollaiset muutokset vähentäisivät Suomen houkuttelevuutta? Ei kai kukaan oikeasti usko, että turvapaikanhakijat olisivat ennen Suomeen tuloaan edes tietoisia joistain oikeusavustajien palkkioista tai hallinto-oikeuden ja KHO:n valitusajoista.

”On ongelmallista, jos poliittiset päättäjät piiloutuvat lakia soveltavien tuomioistuimien selän taakse. Lainsäätäjän valinnoilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä ihmisille tapahtuu.”

Erittäin paljon samaa mieltä. Ei pitäisi olla mahdollista, että Maahanmuuttovirasto tulkitsi lakia vuosikaudet niin uskomattoman löysästi kuin se teki. Migrin ratkaisuja saadaan kiittää vuoden 2015 turvapaikanhakijatulvasta ja kymmenistä tuhansista ylimääräisistä turvapaikanhakijoista, joiden ei olisi koskaan pitänyt saapua Suomeen.

Viime kädessä vastuu tapahtuneesta on kuitenkin eduskunnalla. Lain pitäisi antaa yksiselitteisen selvät raamit tulkinnalle, kun nykyään on lain puitteissa mahdollista jakaa oleskelulupia vaikka kaikille.

Presidentti Vihervuori korostaa, että yksittäisissä tapauksissa tuomioistuin voi asettaa Suomea oikeudellisesti sitovat kansainväliset sopimukset kansallisen lainsäädännön edelle. Keskeisiä sopimuksia ovat YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin yhteinen turvapaikkalainsäädäntö.

”Tuomioistuimet soveltavat eduskunnan säätämiä lakeja, mutta meidän täytyy toki ottaa huomioon myös Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.”
...
”Maahanmuuttoviraston näkemys jonkin valtion turvallisuudesta ei sido meitä. Seuraamme tarkasti myös sitä, millaisia ratkaisuja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan unionin tuomioistuin ja muiden valtioiden kansalliset tuomioistuimet ja viranomaiset tekevät.”

Juuri näin. Mokutuskampanjoissa syytetään hallitusta ja Maahanmuuttovirastoa "perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisesta" linjasta, vaikka nimenomaan tuomioistuimet vahvistavat, että nykylinja vastaa niin olemassaolevia lakeja kuin kaikkia sopimuksiakin.

Se vaan, että Suomen turvapaikkalait ja -käytännöt ovat vieläkin aivan liian löysiä.

Valvontailmoitusten määrä on näissä asioissa poikkeuksellisen suuri, Vihervuori sanoo. Kiinteiden palkkioiden takia perusteellisesti työnsä tekevät saattavat joutua tekemään ilmaista työtä. Huolimattomat ja välinpitämättömät avustajat taas voivat saada täyden palkkion tekemättä juuri mitään.

Suo siellä, vetelä täällä. Aiempi järjestelmä johti ja houkutteli vielä suurempiin väärinkäytöksiin, kun laskutettavan työn määrää saattoi liioitella. Sattuneesta syystä silloiseen järjestelmään oltiin oikeusavustajien keskuudessa yleisesti tyytyväisiä.

Ulkomaalaislakiin on tehty paljon muutoksia parin viime vuoden aikana. Vihervuori kannattaa ajatusta, että muutosten kokonaisvaikutuksia arvioitaisiin oikeusturvan toteutumisen kannalta. ”Mielestäni tällaiselle ar­vioinnille olisi tarvetta, koska lainmuutokset on tehty hyvin nopealla aikataululla tietyissä erityistilanteissa.”

Kertokaa nyt viimein joku, mihin konkreettisiin havaintoihin ja mitattaviin laatukriteereihin tämä tarve perustuisi. Esimerkiksi Maahanmuuttoviraston tekemien virheiden takia hallinto-oikeuksista palautettujen tapausten osuus on pysynyt kiireisinäkin aikoina sisäministeriön laaturajan sisällä, eikä päätösten laatu tiettävästi muuttunut ainakaan huonommaksi, kun oikeusapumuutokset tulivat voimaan.

Parin viime vuoden aikana tehdyissä todella pienissä lakimuutoksissa ei ole mitään erityistä. Mikään julkisuudessa esitetty ei viittaa siihen, että muutokset olisivat erityinen ongelma oikeusturvan kannalta yhdessä tai erikseen. 

PALAUTUSKIELLON arvioiminen on vaikeaa. On myös sellaisia tapauksia, joissa turvapaikanhakija vetoaa vasta KHO:ssa islamista luopumiseen tai seksuaaliseen suuntautumiseensa.

”Uskaltaisin väittää, että meillä palautuskieltoa noudatetaan poikkeuksetta. Jos oikeusavustaja pystyy vakuuttavasti haastamaan Maahanmuuttoviraston näkemyksen jonkin valtion turvallisuudesta asiakkaalleen, ilman muuta meidän täytyy miettiä asiaa uudestaan.”

Presidentti Vihervuori torjuu ajatuksen, että KHO voisi olla vastuussa palautettujen seuraamisesta edes silloin, jos kotimaahansa palautettu turvapaikanhakija syystä tai toisesta vaikkapa surmattaisiin.

”Se ei ole missään tapauksessa tuomioistuimen tehtävä, koska me vain sovellamme lakia toimivaltamme puitteissa emmekä ole täytäntöönpanoviranomainen. Ei meidän tehtävämme ole vartioida sitäkään, noudatetaanko joitakin ympäristöluvan ehtoja tai lastensuojelumääräyksiä.”

Nämä itsestäänselvyydet jotenkin unohtuvat kauhistelijoilta.

ULKOMAALAISLAIN muutosten yhtenä tavoitteena oli tehostaa turvapaikkahakemusten käsittelyä ja vähentää tuomioistuimien työn määrää.

”Turvapaikkapuhuttelun ongelmia joudutaan nykyisin korjaamaan hallinto-oikeuksissa, mikä taas kuormittaa tuomio­istuimia. Jos lainmuutoksilla haluttiin vähentää tuomioistuimien työtaakkaa, siinä on jossain määrin epäonnistuttu.”

Professori Ojasen mielestä korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi pätevät oikeudelliset perusteet esittää valtioneuvostolle ulkomaalaislain muuttamista. Etenkin siksi, että KHO arvosteli ulkomaalaislain muutoksia jo lain valmisteluvaiheessa.

Ei ole tietääkseni näyttöä, että "turvapaikkapuhuttelun ongelmia joudutaan nykyisin korjaamaan hallinto-oikeuksissa". Jos sellaisia yksittäistapauksia onkin, niin niiden osuus on pieni verrattuna kokonaisvolyymiin. Suurin osa valituksista on johtunut hallinto-oikeuden uusista turvallisuuslinjauksista ja kielteisen päätöksen jälkeen keksityistä uusista perusteista kuten väitetystä kristinuskoon kääntymisestä.

Siitä olen samaa mieltä, että jos noiden sinänsä pienten uudistusten tarkoitus on ollut vähentää hallinto-oikeuksien taakkaa, niin näennäispuuhasteluksi jäi hallitukselta tämäkin. Ainoa oikeasti toimivaksi osoittautunut osa on ollut valtiota lypsäneen Pakolaisneuvonnan irrottaminen entisistä rahahanoista. Siitä kiitos.

[JP73]

Onko tullut hankittua hurjina nuoruusvuosina tutkinto myös Sirola-opistosta?

[Roope2]

"Kiinteiden palkkioiden takia perusteellisesti työnsä tekevät saattavat joutua tekemään ilmaista työtä."

Kiinteähintaiseen työhön kun käyttää paljon tunteja, se merkitsee tuntihinnan laskua, ei ilmaista työtä. Eli jos tekijä on muistanut laskuttaa työnsä ja valde on laskun maksanut, niin kuka on tehnyt työtä ilmaiseksi?

[Blanc73]

Halla-aho kommentoi eilen FB:ssä asiaa näin:

https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/1687385104715010
Kuusi vuotta sitten meinasi tulla perustuslaillinen kriisi, kun kansanedustaja meni arvostelemaan korkeimman oikeuden tekemää ratkaisua. Vallan kolmijako oli kuulemma uhattuna.
 Vallan kolmijako ei kuitenkaan näytä olevan uhattuna, kun oikeuslaitoksen korkea edustaja arvostelee eduskuntaa ja astuu lainsäätäjän tontille. Vihervuori lienee sitä mieltä, että oikeuslaitokselle kuuluu paitsi lain tulkinta myös sen säätäminen.

[Pullervo]

Hesarin pääkirjoitus tänään jatkaa tutusta teemasta ja, kuten ennenkin, näitä on tehty useamman kirjoituksen sarjoina, joilla lukijoita pommitetaan. Pääkirjoitus on jatkoa tämän ketjun toissapäiväiseen (4.4.2018) KHO:n presidentin itkuvirteen^[1] ja siinä viitataan myös maaliskuiseen kirjoitukseen Turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt merkittävästi, osoittaa tutkimus – Väkivallan pelko ei kelpaa enää perusteeksi kuin ennen^[2] (22.3.2018), josta Homma-ketju täällä.

Viesti on, että oikeutta saada suojelua pitää "vahvistaa ja kirkastaa" eli helpommin ja enemmän turvapaikkoja (=ilmainen loppuelämä) ja Suomessa on jo tiukennettu linjaa liikaa, joten sitä on aika löysätä. Tämä, koska Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun tutkimushan totesi, että "irakilaisten turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt".^[2]

Lisäksi turvapaikanhakijoiden oikeudet sitä sun tätä ja tietysti myös kv-sopimukset, joiden noudattaminen on jo liki kiikun kaakun.

Suomen turvapaikkalinjaa pitää kirkastaa (6.4.2018)

Suomen turvapaikkalinja on kiristynyt poliittisessa ohjauksessa lakimuutoksista riippumatta. Nyt tarvitaan selkeä poliittinen viesti kansainvälisen suojeluvelvoitteen kunnioittamisesta.

Turvapaikanhakijoiden oikeuksien poliittinen ja hallinnollinen ­arviointi on Suomessa ja monessa muussakin EU-maassa keskit­tynyt parin vuoden ajan siihen, millä perusteilla hakijan oikeus kansain­väliseen suojeluun voidaan evätä.

Nyt tarvitaan vastapainoksi painavaa poliittista linjausta siitä, millä perusteilla oikeus suojeluun ehdottomasti pitää myöntää. Muuten linjan kiristyminen on jo uhka kansainvälisten sopimus­velvoitteiden noudattamiselle.

Muutos Suomen turvapaikkapolitiikassa näkyi selvästi Turun ­yliopiston ja Åbo Akademin tutkimuksessa irakilaisten turvapaikkahakemuksia koskevista päätöksistä kevätkesällä 2015 ja kesällä 2017 (HS 23.3.) . Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikkeneminen sai vuorostaan korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentin Pekka Vihervuoren arvioimaan kärkevästi tilannetta, jossa ”poliittiset päättäjät piiloutuvat lakia soveltavien tuomioistuimien selän taakse” (HS 4.4.).

Turvapaikkapolitiikka nousee usein otsikoihin dramaattisten yksittäisten tapauksien kautta. Niin kävi, kun Yle helmikuussa kertoi, että Suomesta Irakiin palautettu turvapaikanhakija oli surmattu Bagdadissa.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan kyseessä oli yksittäistapaus, jota polii­tikon asia ei ole ­ lähteä arvioimaan. Maahanmuuttovirasto Migri korosti, että sen toimivalta rajoittuu Suomeen, eikä virasto kommentoi yksittäistä tapausta, jonka tiedot ovat ­salassa pidettäviä.

Kyseessä todella oli yksittäistapaus, mutta vastuun siirtely poliitikkojen ja viranomaisten kesken ei riitä vastaukseksi, kun poliittisten linjausten ja niihin perustuvien päätösten kohteena oleva ihminen kuolee.

Turkulaisten yliopistojen pilottitutkimus osoittaa, miten Suomen linja on muuttunut vastuuta siirrellessä. Irakilaismiehen kohtalo olisi voinut olla toinen, mikäli hän olisi saapunut Suomeen aiemmin.

Keskeinen johtopäätös 18–34-vuotiaita irakilaisia turvapaikanhakijoita koskevassa tutkimuksessa on se, että suojelua hakevien asema on tutkimus­jaksojen välisenä aikana heikentynyt merkit­tävästi. Muutosta ei voi selittää muutoksilla ulkomaalaislaissa tai hakijaprofiilissa.

[...]

Suomen turvapaikkajärjestelmää on tiukennettu poliittisilla päätöksillä ja ohjauk­sella. Niihin ovat vaikuttaneet sekä sisäpolitiikka että toimet muissa EU-maissa.

Oikeutta hakea ja saada kansainvälistä suojelua pitää nyt vahvistaa ja kirkastaa yhtä lailla poliittisilla päätöksillä ja ohjauksella. Sitä pitää tehdä yhdessä muiden EU-maiden kanssa, vaikka yhtenäistä linjaa turvapaikkaoikeuteen ei löytyisi.

koko juttu (maksumuurin takana): https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005630247.html

[1] Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti arvostelee ulkomaalais­lain muutoksia HS:n haastattelussa: https://www.hs.fi/paivanlehti/04042018/art-2000005628037.html
[2] Turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt merkittävästi, osoittaa tutkimus – Väkivallan pelko ei kelpaa enää perusteeksi kuin ennen: https://www.hs.fi/paivanlehti/23032018/art-2000005613433.html
(e: linkki korjattu)

[Roope]

Turvapaikanhakijoiden oikeuksien poliittinen ja hallinnollinen ­arviointi on Suomessa ja monessa muussakin EU-maassa keskit­tynyt parin vuoden ajan siihen, millä perusteilla hakijan oikeus kansain­väliseen suojeluun voidaan evätä.

Nyt tarvitaan vastapainoksi painavaa poliittista linjausta siitä, millä perusteilla oikeus suojeluun ehdottomasti pitää myöntää. Muuten linjan kiristyminen on jo uhka kansainvälisten sopimus­velvoitteiden noudattamiselle.

Laissa nimenomaan määritellään, millä perusteilla suojelua pitää myöntää. Väitetty keskittyminen siihen, millä perusteilla hakijan oikeus kansain­väliseen suojeluun voidaan evätä, ei vastaa todellisuutta kuin ehkä maahanmuuttokeskustelun vinona karikatyyrinä.

Kun Suomen linjaukset ovat hyväksymisprosenttienkin perusteella esimerkiksi Tanskaa ja Ruotsia valtavalla marginaalilla liberaalimmat, ei ole mitään uhkaa, että oltaisiin likimainkaan kansainvälisten sopimus­velvoitteiden rajalla.

Turvapaikkapolitiikka nousee usein otsikoihin dramaattisten yksittäisten tapauksien kautta. Niin kävi, kun Yle helmikuussa kertoi, että Suomesta Irakiin palautettu turvapaikanhakija oli surmattu Bagdadissa.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan kyseessä oli yksittäistapaus, jota polii­tikon asia ei ole ­ lähteä arvioimaan. Maahanmuuttovirasto Migri korosti, että sen toimivalta rajoittuu Suomeen, eikä virasto kommentoi yksittäistä tapausta, jonka tiedot ovat ­salassa pidettäviä.

Kyseessä todella oli yksittäistapaus, mutta vastuun siirtely poliitikkojen ja viranomaisten kesken ei riitä vastaukseksi, kun poliittisten linjausten ja niihin perustuvien päätösten kohteena oleva ihminen kuolee.

Maahanmuuttovirasto kertoi tutkivansa tapausta, mutta mitä ihan konkreettista poliitikkojen ja viranomaisten sitten pitäisi tapahtuneen tiimoilta tehdä tai sanoa, kun kyseessä tosiaan on yksittäistapaus, jonka yksityiskohdista viranomaisten on lain mukaan vaiettava?

Entä mitä pitäisi ajatella niistä poliitikoista, jotka ovat käyttäneet kyseistä yksittäistapausta keppihevosena vaatiessaan palautusten lopettamista, vaikka mikään ei osoita, että turvapaikkapäätös tai Maahanmuuttoviraston käyttämä turvallisuusarvo olisi ollut väärä?

Turkulaisten yliopistojen pilottitutkimus osoittaa, miten Suomen linja on muuttunut vastuuta siirrellessä. Irakilaismiehen kohtalo olisi voinut olla toinen, mikäli hän olisi saapunut Suomeen aiemmin.

Kohtalo olisi voinut olla sattumalta toinen, koska Suomi oli pitkään kai ainoa EU-maa, joka katsoi Bagdadin liian turvattomaksi palautuksille. On sitten täysin eri asia, oliko Suomen silloinen muista maista jyrkästi poikkeava linja perusteltu. Lakiin se ei kuitenkaan perustunut, vaan Maahanmuuttoviraston omiin, lakia löysempiin linjauksiin.

Keskeinen johtopäätös 18–34-vuotiaita irakilaisia turvapaikanhakijoita koskevassa tutkimuksessa on se, että suojelua hakevien asema on tutkimus­jaksojen välisenä aikana heikentynyt merkit­tävästi. Muutosta ei voi selittää muutoksilla ulkomaalaislaissa tai hakijaprofiilissa.

Keskeinen johtopäätös menee metsään väitteessä, että hakijaprofiilissa ei muka olisi tapahtunut muutosta. Päivänselvästi tapahtui, kuten jo pelkästään tuhansista ennen haastatteluakaan kotiin palanneista irakilaisista turvapaikanhakijoista voi päätellä.

Toinen tärkeä selittäjä on turvallisuusarvioiden ja käytäntöjen päivittäminen lähemmäksi muiden maiden vastaavia. Jostain selittämättömästä syystä Maahanmuuttovirasto muun muassa kieltäytyi vuoden 2016 kesään asti soveltamasta maan sisäisen paon mahdollisuutta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi. Suomella oli muista maista poikkeavasti somalien hyväksymisprosenttina 100 ihan Maahanmuuttoviraston sisäisen sekoilun takia ilman, että Suomen ulkomaalaislaissa olisi jotain muista maista erityisesti poikkeavaa ja huippukorkeita hyväksymisprosentteja edellyttävää.

Suomen turvapaikkajärjestelmää on tiukennettu poliittisilla päätöksillä ja ohjauk­sella. Niihin ovat vaikuttaneet sekä sisäpolitiikka että toimet muissa EU-maissa.

Oikeutta hakea ja saada kansainvälistä suojelua pitää nyt vahvistaa ja kirkastaa yhtä lailla poliittisilla päätöksillä ja ohjauksella. Sitä pitää tehdä yhdessä muiden EU-maiden kanssa, vaikka yhtenäistä linjaa turvapaikkaoikeuteen ei löytyisi.

Ja "vahvistaminen ja kirkastaminen" tarkoittanee tässä yhteydessä vielä nykyistäkin löysempää turvapaikkapolitiikkaa, vaikka – kuten sanottu – Suomen politiikka on jo selvästi löysempää kuin esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin. Muut maat tuskin ovat innokkaita seuraamaan turvapaikkapolitiikan liberalisoimisessa Suomen esimerkkiä, joten EU-harmonisoinnissa järkevämpää ja realistisempaa olisi vahvistaa ja kirkastaa Suomen lakeja ja käytäntöjä lähemmäs muita maita. Tällä hetkellä Suomi erottuu entistäkin selvemmin jopa Ruotsiin verrattuna vetovoimaisena turvapaikanhakumaana.

Suomen hyväksymisprosentit ovat muuten nousseet selvästi tuon Turun tutkimuksen ilmeisen tarkoitushakuisten ja jonkinlaisen manipuloinnin kautta vääristeltyjen prosenttien ajoista. Kun tutkimuksessa reviteltiin näyttävästi viime kesän väitetyllä vain 25 prosentin hyväksymisasteella (edit: oikeasti Migrin tilastojen perusteella tuolloin 39), tänä vuonna aikuisten irakilaisten hyväksymisprosentti on ollut jo 60 (Ruotsissa 26). Tähän sopii se pääkirjoituksessa esitetty, että "muutosta ei voi selittää muutoksilla ulkomaalaislaissa tai hakijaprofiilissa".

[Roope]

"Maahanmuuttotutkija ja ihmisoikeusaktivisti":

Erna Bodström: Vaikeneminen on kultaa? 4.4.2016

Tässä kirjoituksessa tarkastelen Sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston vastauksia Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä koskeneeseen tutkimusraporttiin. Väitän, että ministeriön ja viraston viestinnässä vaikeneminen näyttää olevan kultaa ja pohdin, mitä tämä tarkoittaa kriisiviestinnän strategioiden näkökulmasta.

22.3.2018 julkaistiin Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun tutkimusraportti, joka tarkasteli Maahanmuuttoviraston Irakin kansalaisille tekemiä turvapaikkapäätöksiä vuosina 2015 ja 2017. Samana päivänä sekä Sisäministeriö että Maahanmuuttovirasto julkaisivat tiedotteen tutkimusraporttiin liittyen. Tiedotteissa sanottiin, että Maahanmuuttovirasto on pyrkinyt yhtenäistämään käytäntöään muiden EU-maiden – tarkemmin sanottuna Ruotsin – kanssa. Vaikka tiedotteet eivät sanoneet tätä suoraan, tämä näytti olevan merkittävä tekijä, jolla Maahanmuuttovirasto ja Sisäministeriö selittivät raportin esille tuomaa muutosta.

Ruotsin valitsemista verrokkimaaksi sekä Sisäministeriö että Maahanmuuttovirasto perustelevat sillä, että se on vertailukelpoinen, koska Pohjoismaista sitä sitovat samat EU-normit kuin Suomeakin. Tämä perustelu ei kuitenkaan kerro, miksi on tärkeää verrata Suomen turvapaikkakäytäntöjä nimenomaan toiseen Pohjoismaahan. Kyse on kuitenkin EU:n käytännöistä ja EU:iin kuuluu yhteensä 28 maata. Miksi pohjoismaisuus oli tässä ratkaiseva tekijä? Ruotsissa päätöskäytäntö oli Suomea tiukempi. Näin ollen kun Maahanmuuttovirasto pyrki yhtenäistämään käytäntöään juuri Ruotsin kanssa, tämä oli käytännössä kiristys Suomen turvapaikkapolitiikkaan. Tästä Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto kuitenkin vaikenevat.

Juuri päinvastoin. Ääriliberaalista turvapaikkapolitiikasta tunnettuun Ruotsiin vertaamista on käytetty sisäministeriössä ennenkin, kun on haluttu suojella Suomen omaa ääriliberaalia politiikkaa. Tällä kertaa vertaaminen tarkoitti tosin myös kiristyksiä, mutta paljon lievempiä kuin jos verrokiksi olisi otettu vaikka täsmälleen samojen sopimusten alainen Unkari. Lisäksi Suomi ei peesaa kiristyksissä kunnolla edes Ruotsia, jossa esimerkiksi irakilaisten turvapaikanhakijoiden hyväksymisprosentti on ollut tänä vuonna alle puolet siitä mitä Suomessa.

Olennaisinta asiassa onkin ehkä se, mitä tutkimusraportti sanoo, mutta mistä Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto vaikenevat. Raportin mahdollisesti tärkein havainto oli se, että suurin muutos päätöksissä näyttää tapahtuneen tulkinnoissa: mitä vaaditaan uskottavalta kerronnalta ja millaisten kokemusten arvioidaan ennustavan tulevaa vainoa. Näihin muutoksiin Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto eivät suoraan ota kantaa.

Raportissa lähdettiin siitä, että jos vuonna 2017 vedottiin turvapaikkahakemuksessa tiettyihin seikkoihin, turvapaikkapäätösten olisi pitänyt olla samoja kuin vuonna 2015. On kuitenkin selvää muun muassa rauenneiden hakemusten osuuden valtavan kasvun perusteella, että vuoden 2017 hakijoilla oli aiempaa heikommat motiivit ja epäuskottavammat perustelut. Raportissa tämä yritettiin kiistää vetoamalla siihen, että hakijoiden sukupuoli- ja perheellisyysjakaumat eivät olleet muuttuneet kahdessa vuodessa merkittävästi, mutta se on profiilin muutoksen kannalta epäolennaista.

Sen sijaan Maahanmuuttovirasto toteaa, että ”[t]ietyllä lyhyellä aikavälillä tehtyjä päätöksiä tutkimalla ei voi vielä tehdä lopullisia johtopäätöksiä siitä, onko hakijoiden esittämien perusteluiden hyväksymisessä tapahtunut muutoksia”. Tämän väitteen perusteluista virasto kuitenkin vaikenee. Virasto ei kerro, miksi kaksi vuotta on liian lyhyt aikaväli kahden vuoden aikana tapahtuneiden muutosten arviointiin. Virasto ei myöskään kerro, mitä se tarkoittaa lopullisilla johtopäätöksillä tai millainen arviointiaikaväli tämän arvioimiseen tarvittaisiin. Maahanmuuttovirasto siis näyttää pyrkivän ohjaamaan huomion toisaalle päätöskäytäntöjä koskevasta kritiikistä väittämällä tutkimuksen olevan riittämätön.

Tutkimus oli riittämätön suhteessa siihen, mitä tutkijat väittivät tai antoivat ymmärtää sen osoittavan. Lisäksi tutkimuksessa esitetyt vuoden 2017 hyväksymisprosentit eivät olleet sinne päinkään kuin Migrin julkiset tilastot samalta ajalta. Tutkijat ovat vaienneet siitä, että Migrin hyväksymisprosentit ovat jostain syystä nousseet rajusti raportin tarkasteluajankohdan eli viime kesän jälkeen.

Viestinnässään Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto näyttävät turvautuvan ennen kaikkea kolmeen ensimmäiseen strategiaan, kieltämiseen, vastuun pakoiluun ja vahingon lieventämiseen. Tutkimuksen tulosten vähättely viittaa vastuun pakoiluun, Ruotsin esimerkin korostaminen ja vaikeneminen taas toisaalta vahingon lieventämiseen ja toisaalta kieltämiseen: mitään ongelmia tai moitittavaa ei ole, koska Ruotsi teki sen ensin. Toiminnan korjaamisesta ja anteeksi pyytämisestä Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto vaikenevat.

Turun tutkimus on väitettyjen tulostensa ja etenkin niiden tulkintojen puolesta vain nippu mielipiteitä. Tutkimuksessa esitetään vääriä lukuja ja lukujen muutoksen merkitys on tulkittu väärin. Tutkimuksessa vaietaan nykytilanteesta, jossa hyväksymisprosentit lähentelevät jo uhkaavasti vuoden 2015 tasoja. Hyväksymisprosentit ovat olleet Suomessa viime vuoden jyrkässä nousussa, kun useimmissa muissa EU-maissa ne ovat olleet laskussa.

Ruotsin esimerkin korostaminen ei liity siihen, mitä Bodström väittää, sillä muihin, Ruotsia selvästi tiukemman politiikan maihin vertaaminen vain osoittaisi Suomen turvapaikkapolitiikan vetotekijät vieläkin selvemmin.

Migrin toiminnasta ei ole osoitettu mitään välttämättömiä korjaustarpeita. Juuri siksi ulisijat vaativat jotain kummallista "kokonaisarviota", jonka valmistumista odotellessa palautukset pitäisi keskeyttää. Anteeksi voisi pyytää Migrin aiempia, muita maita ja Suomen lakia löysempiä linjauksia, jotka osaltaan johtivat vuoden 2015 turvapaikanhakijatulvaan.

[Nyymi]

Oululainen sanomalehti Kaleva puhkuu pyhää raivoa ja kirjoittaa hieman epäkoherentisti pääkirjoituksessaan Laki ennen poliittista ohjausta 26.3.2018. Muutamia otteita:

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan muutoksista tehty tuore tutkimus osoittaa, että joidenkin turvapaikkaa hakeneiden ryhmien oikeudellinen asema on heikentynyt merkittävästi Suomessa parin viime vuoden aikana.

<clip>

Tutkimuksen mukaan toimenpideohjelma saattoi kaikessa rajuudessaan ajaa jopa lainsäädännön edelle .

<clip>

Hallitus muutti päätöskäytäntöjä huomattavasti, mutta ne eivät tutkijoiden näkemyksen mukaan muuttuneet kansainvälisen suojelutarpeen tai ulkomaalaislainsäädännön vuoksi. Tutkimuksessa arvioidaan, että taustalla on ollut halu poliittiseen ohjaukseen.

Näkemys Suomen vetovoimaisuudesta ”löysän” sisäänpääsyn vuoksi on mielipide. Se ei ole kestävä perustelu varsinkaan silloin, jos ihmisoikeudet heikkenevät kansainvälisten sopimusten vastaisesti.

<clip>

Oikeusvaltion kannalta tutkimus näyttäytyy huolestuttavana. Länsimaiseen oikeusajatteluun sopii huonosti, että suhtautuminen turvapaikanhakijoihin poikkeaa poliitikkojen vaatimuksesta siitä, mitä ulkomaalaislaissa on säädetty kansainvälisestä suojelusta. Aiheesta täytyy käydä kattava keskustelu.

Jotta Kalevaa ei pääse syyttämään valehtelusta, pääkirjoitukseen on lisätty turvalause:

Sekin kannattaa muistaa, että muuttunut soveltamiskäytäntö vahvistettiin Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Mutta kansainvälisten sopimusten vastaisesti?

[kivimies]

– On olemassa riski, että Suomi lähettää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita hengenvaaraan huolimattomasti tehtyjen päätösten vuoksi, muistuttaa Zidan.

Entäs se riski, että Suomi myöntää oleskeluluvan sellaiselle, joka ei ole hengenvaarassa.
Se on itse asiassa helpompaa: Myönteiset päätökset eivät vaadi kahden työntekijän hyväksyntää Migrissä, niistä ei valiteta, eikä niistä pidetä meteliä mediassa.
Ne myös pistetään täytäntöön paljon todennäköisemmin kuin kielteiset päätökset.

Miksei Hanna Zidan ole miettinyt tätä riskiä tai edes viitsinyt mainita sitä? 

[Skeptikko]

Ja populisti-Niinistö jatkaa samojen myyttien toistamista kuin ennenkin (esimerkiksi tosiasiassa vuoden 2017 hyväksymisprosentti irakilaisille oli noin 40 prosenttia, enkä voi ymmärtää mistä kyseinen "tutkimus" oikein tuon 21 prosenttinsa oikein keksi (*)):

Suomen turvapaikkapolitiikka on häpeällistä – vastuunpakoilun on loputtava - Mielipide
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005632952.html

Oikeusvaltion kannalta hätkähdyttävää on se, etteivät lainsäädännön muutokset yksin selitä, miksi yhä harvempi saa kansainvälistä suojelua. Tutkijat ovat osoittaneet, että Maahanmuuttovirasto on kiristänyt turvapaikkalinjaansa rajusti muu­tamassa vuodessa. Esimerkiksi irakilaisten myönteiset päätökset ovat romahtaneet. Vuonna 2015 myönteisen päätöksen sai 86 prosenttia. Vuonna 2017 luku oli 21 prosenttia. Tämä ei perustu lainsäädäntöön eikä hakijaprofiiliin. Siksi sitä on vaikea selittää muulla kuin poliittisella ja hallinnollisella ohjauksella. Näyttökynnys on nostettu kohtuuttoman korkeaksi.

Oikeusvaltiossa viranomaiset eivät saisi muuttaa tulkintalinjoja näin merkittävästi. Maahanmuuttovirasto ei tee mitä tahansa hallintopäätöksiä: kyse on jopa elämästä ja kuolemasta.

Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.
...
Nyt tarvitaan kokonaisar­viointi Suomen turvapaikkalinjasta ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Siksi aikaa pakkopalautukset on keskeytettävä. On varmistettava, että jokainen saa oikeudenmukaisen kohtelun. Lakeja ja käytäntöjä on muutettava, jotta Suomi voi jälleen lunastaa paikkansa oikeusvaltiona, historian oikealla puolella.

*) Eurostatin luvuista tilastoja hyväksymisprosenteista täällä:

Arkkipiispa ja Pakolaisapu: Suomen turvapaikkapolitiikkaa arvioitava uudelleen
https://hommaforum.org/index.php/topic,124801.msg2828787.html#msg2828787

[Roope]

Ja populisti-Niinistö jatkaa samojen myyttien toistamista kuin ennenkin (esimerkiksi tosiasiassa vuoden 2017 hyväksymisprosentti irakilaisille oli noin 40 prosenttia, enkä voi ymmärtää mistä kyseinen "tutkimus" oikein tuon 21 prosenttinsa oikein keksi (*)):

Se on mysteeri. Niinistö vielä levittää tarkoituksella väärää pienempää prosenttia (21), johon sisältyvät myös uusintahakemukset, kun lakimuutosten mahdollisten vaikutusten kannalta ainoa periaatteessa vertailukelpoinen luku on ensin jätettyjen hakemusten päätösten osuus (25).

Tutkimuksen luvut on saatu satunnaisotannalla kesä-elokuussa 2017 turvapaikkapäätöksen saaneiden 18-34-vuotiaiden irakilaisten joukosta. Migrin julkisista tilastoista ei voi erotella 18-34-vuotiaita kaikista aikuisista, mutta yli 34-vuotiaiden osuuden ja päätösten poikkeavuuden voi olettaa niin pieneksi, ettei se merkittävästi vaikuta irakilaisaikuisten hyväksymisprosenttiin, joka oli tuolla aikavälillä 39.

Vuonna 2017 ensin jätetyistä hakemuksista 25 prosenttia oli myönteisiä, ja kun mukana ovat kaikki hakemukset, niistä 21 prosenttia oli myönteisiä.

Tutkimuksen luvut ovat siis pahasti pielessä ja Niinistön vielä enemmän. Tuskin sattumalta.

[Roope]

Suomen turvapaikkapolitiikka on häpeällistä – vastuunpakoilun on loputtava - Mielipide
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005632952.html

Ville on Ville, mutta olennaista kai lähinnä se, että Niinistö(kin) hyökkää vain hallitusta, Perussuomalaisia ja Maahanmuuttovirastoa päin, mutta ei pukahdakaan hallinto-oikeuksista, jotka ovat siunanneet Maahanmuuttoviraston päätökset ja oleskelulupalinjaukset.

HALLITUS on tehnyt syksyn 2015 pakolaiskriisistä oikeusvaltion kriisin. Viimeksi oikeusturvan vaarantumisesta varoitti Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori HS:n haastattelussa (4.4.). Taustalla on osin hallituksen tekemät heikennykset oikeusavun saamiseen. Niiden vuoksi turvapaikanhakijan on vaikea saada tapauksensa asianmukaisesti käsitellyksi.

Vai että ihan oikeusvaltion kriisi. Niinistö tapansa mukaan liioittelee Vihervuoren varsin varovaisia sanomisia (”Voi sanoa, että lainmuutokset eivät ole ainakaan parantaneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.”) ja sekoittaa omat perustelemattomat mielipiteensä asiaan. Miksi muka turvapaikanhakija ei saisi tapaustaan asianmukaisesti käsitellyksi?

Oikeusvaltion kannalta hätkähdyttävää on se, etteivät lainsäädännön muutokset yksin selitä, miksi yhä harvempi saa kansainvälistä suojelua. Tutkijat ovat osoittaneet, että Maahanmuuttovirasto on kiristänyt turvapaikkalinjaansa rajusti muu­tamassa vuodessa. Esimerkiksi irakilaisten myönteiset päätökset ovat romahtaneet. Vuonna 2015 myönteisen päätöksen sai 86 prosenttia. Vuonna 2017 luku oli 21 prosenttia. Tämä ei perustu lainsäädäntöön eikä hakijaprofiiliin. Siksi sitä on vaikea selittää muulla kuin poliittisella ja hallinnollisella ohjauksella. Näyttökynnys on nostettu kohtuuttoman korkeaksi.

Muutoksia selittävät turvallisuustilanteiden muutosten vaikutukset (mm. sisäinen pako) ja hakijaprofiilin muutokset (hakemusten laadun romahtaminen, mikä näkyi rauenneiden hakemusten osuuden jyrkkänä kasvuna). Asiaan liittyy myös Maahanmuuttoviraston sisäinen hallinnollinen ohjaus, kun sisäisissä tarkastuksissa havaittiin keväällä 2016, että myönteisiä päätöksiä oli tehtailtu ilman kunnollisia perusteita. Muun muassa somalialaisten hyväksymisprosentti oli meillä 100, kun se oli Ruotsissa vain puolet tästä. Tämä lakia löysempi linja oli kaikesta päätellen jatkunut vuosikausia, koska minkään instanssin tehtävä ei ole puuttua liian löysään oleskelulupalinjaan. Esimerkiksi hallinto-oikeudet tarkastelevat ja korjaavat vain virheellisiä kielteisiä päätöksiä, eivät puutu liian löysin perustein annettuihin myönteisiin päätöksiin.

Niinistön väitteiltä vetää mattoa alta sekin, että hänen esittämänsä luvut ovat virheellisiä ja tahallisen harhaanjohtavia. Oikea tutkimuksen luku on ensimmäisten päätösten määrää kuvaava 25, ei Niinistön 21. Lisäksi Migrin julkisten tilastojen mukaan aikuisilla irakilaisten hyväksymisprosentti oli vastaavana aikana viime kesänä 39, mikä on kaukana 25:stäkin. Tänä vuonna hyväksymisprosentti on ollut jo 60 eli lähes kolminkertainen verrattuna siihen, mistä Niinistö vauhkoilee.

Oikeusvaltiossa viranomaiset eivät saisi muuttaa tulkintalinjoja näin merkittävästi. Maahanmuuttovirasto ei tee mitä tahansa hallintopäätöksiä: kyse on jopa elämästä ja kuolemasta.

Kyllä saa, mutta lainsäätäjien pitäisi lakeja laatiessaan varmistaa, että se ei ole mahdollista. Nykyinen laki ja prosessithan mahdollistavat oleskelulupien myöntämisen vaikka kaikille turvapaikanhakijoille, jotka väittävät olevansa vainon kohteena.

Sekä vuoden 2015 löysemmät että vuoden 2017 tiukemmat linjaukset täyttävät molemmat lain kirjaimen, mutta vasta vuoden 2017 linjaus vastasi paremmin sitä, mitä lainsäätäjä oli tarkoittanut. Niinistö ei valittanut aikoinaan liian löysistä tulkintalinjauksista.

Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.

En tiedä ainuttakaan tapausta, jossa Suomi olisi estänyt perheen koossa pysymisen mielivaltaisesti.

Millä "suurella todennäköisyydellä" Suomi lähettää ihmisiä hengenvaaraan? Mielellään konkreettisia lukuja ja suhteutettuna elämän muihin vaaroihin, sillä esimerkiksi Niinistön taannoin kauhistelemat Kabulin pommi-iskut ovat aiheuttaneet vain erittäin pienen todennäköisyyden hengenvaaran.

"Paperittomuus" eli Suomen lain ja turvapaikkajärjestelmän halveksuminen laittomasti Suomeen jäämällä on aina oma valinta.

Suomalaiset ympäri maata ovat nousseet puolustamaan turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia. Perustuslain mukaan julkisen vallan – ei yksittäisten kansalaisten – on turvattava, että ihmisoikeudet toteutuvat. Viranomaisten on noudatettava ehdotonta palautuskieltoa jokaisessa päätöksessään. Ketään ei saa lähettää maahan, jossa häntä uhkaa kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

KHO:n presidentti on oikeassa siinä, että poliitikot kantavat vastuun laeista ja niihin nojaavista käytännöistä. Nyt hallitus kuitenkin piiloutuu viranomaisten ja tuomioistuinten selän taa.

Hah. Niinistö vetoaa KHO:n presidenttiin vaatiessaan viranomaisilta ehdottoman palautuskiellon noudattamista, ikään kuin molempien mielestä niin ei nykyään tehtäisi. Vihervuori päinvastoin totesi haastattelussa, että "uskaltaisin väittää, että meillä palautuskieltoa noudatetaan poikkeuksetta".

Virhe, jonka kokoomus ja keskusta tekivät syksyllä 2015, oli outo ajatus siitä, että kun ihmisoikeuksista leikataan tarpeeksi, lopulta muukalaisvihamieliset voimat ovat tyytyväisiä. Tämän eettisen selkärangattomuuden hintana oli ihmisoikeuksien ja oikeusturvan jatkuvasti paheneva vaarantuminen.

Mihin tämä Niinistön outo väite on perustuvinaan? Missä välissä kokoomus ja keskusta ovat ilmaisseet piittaavansa pätkääkään joistain mystisistä "muukalaisvihamielisistä voimista" muuten kuin julistamalla maahanmuuton lisäämisen ilosanomaa ja vetotekijöiden poissaoloa?

Jos Suomen nykyinen, edelleen löysä turvapaikkapolitiikka on "eettistä selkärangattomuutta", niin mitä ilmaisuja Niinistö käyttäisi Ruotsin, Tanskan tai – herra paratkoon – Unkarin tiukemmista linjauksista? Eipä löydy Euroopasta yhtään valtiota, joka täyttäisi Niinistön valtavat vaatimukset. Silti Niinistö keskittyy muita löysemmän politiikan Suomen haukkumiseen.

Nyt tarvitaan kokonaisar­viointi Suomen turvapaikkalinjasta ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Siksi aikaa pakkopalautukset on keskeytettävä. On varmistettava, että jokainen saa oikeudenmukaisen kohtelun.

Ei tarvita. Jos päätöksissä on jotain konkreettista ristiriitaa ihmisoikeussopimusten kanssa, niin valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ei ole tarvetta keskeyttää palautuksia, kun voidaan suoraan todeta, että kukaan ei ole edes yrittänyt osoittaa tällaista ristiriitaa.

Kun Niinistö ja kumppanit vaativat näitä perusteettomia palautusten keskeyttämisiä ja lain tulkintojen muutoksia ilman lakimuutoksia, he syyllistyvät siihen samaan "poliittiseen ja hallinnolliseen ohjaukseen", josta he paheksuvat muita.

Lakeja ja käytäntöjä on muutettava, jotta Suomi voi jälleen lunastaa paikkansa oikeusvaltiona, historian oikealla puolella.

Ville Niinistö

kansanedustaja (vihr), Turku

Siinä tapauksessa lakeja ja käytäntöjä on muutettava koko maailmassa, koska ei ole olemassa oikeusvaltioita. Niinistön asettamilla ehdoilla me kaikki, Suomi, Pohjoismaat, EU, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, länsimaat, muusta maailmasta puhumattakaan, olemme aina olleet ja tulemme olemaan "historian väärällä puolella".

Että se siitä retoriikasta. Ei toimi kuin ison miehen itkuna.

[foobar]

Vaikka aihetta pitävät maan päämediat pinnalla päivittäisellä yksipuolisella rummutuksella, "turvapaikanhakijoiden oikeusturva varmistettava" -kansalaisaloite ei tunnu oikein saavan tuulta purjeisiinsa. Jokin rasistinen ja mediassa täysin näkymätön "tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltäminen" -kansalaisaloite on saanut paljon paremmin alkuvauhtia. Kansa on väärässä, miten tämä ongelma saadaan ratkaistua? Vai onko niin, että itseasiassa millään muulla kuin ärrimurrin näkyvillä pitämisellä ei olekaan väliä? Näinhän näiden maailmanparantamisagendojen suhteen on usein ollut; ei itseasiassa edes kerrota mitä täsmälleen tavoitellaan, paitsi sitä että kaikki tekisivät oman käskytyksen mukaan, jopa silloin kun se edellyttäisi toistuvaa lakien rikkomista...

[Jaska]

Vastine Ville Niinistön punavihersokealle propagandalle:
https://blogit.kansalainen.fi/ville-niiniston-sokea-propaganda/

Ville Niinistön sokea propaganda (9.4.2018)

Vihreiden entinen puheenjohtaja, valtakunnanpopulisti Ville Niinistö yrittää taas kalastella äänestäjiä, kun uusi puheenjohtaja Touko Aalto ei ole tarpeeksi röyhkeä ja häpeämätön suoltamaan propagandaa riittävän usein. Käsittelen seuraavassa Niinistön mielipidekirjoituksen (Helsingin Sanomat 8.4.2018) pimeimpiä kohtia.

1. ”Esimerkiksi irakilaisten myönteiset päätökset ovat romahtaneet. Vuonna 2015 myönteisen päätöksen sai 86 prosenttia. Vuonna 2017 luku oli 21 prosenttia. Tämä ei perustu lainsäädäntöön eikä hakijaprofiiliin. Siksi sitäon vaikea selittää muulla kuin poliittisella ja hallinnollisella ohjauksella. Näyttökynnys on nostettu kohtuuttoman korkeaksi.”

Ville Niinistölle ei tule mieleen, että muutos johtuu prosessin laadun paranemisesta: yhä useampi valheellinen tarina tunnistetaan valheelliseksi, kun aivan samanlaisia tarinoita on kuultu jo aikaisemmin niin monta.

Syy siihen, miksei Ville Niinistöllä käy tämä vaihtoehto edes mielessä, johtuu ideologisesta aivopesusta: punavihersokeiston maailmankuvaan ei mahdu ajatus, että turvapaikanhakijat edes teoriassa voisivat valehdella! He siis sulkevat silmänsä todellisuudelta – ovathan monet turvapaikanhakijat itse kertoneet, että he itse tai joku heidän tuttunsa on valehdellut.

Punavihersokeisto on valinnut elää toiveajattelun ja hyväuskoisen hölmöyden varassa – tällaiseen ideologiseen valintaan on toki jokaisella oikeus. On kuitenkin ikävää, että niin iso osa kansasta menee tähän mukaan. Tuskinpa nämä äänestäjät oikeasti ovat sitä mieltä, että realismin sijasta politiikan lähtökohdaksi on otettava vapaaehtoinen sokeus ja hyväuskoinen kivakiva-ajattelu, jossa maailman ja ihmisten pahuudelta ja valheellisuudelta suljetaan täysin silmät?

2. ”Maahanmuuttovirasto ei tee mitä tahansa hallintopäätöksiä: kyse on jopa elämästä ja kuolemasta.”

Virheellinen ja mustavalkoinen kärjistys. Vaihtoehdot eivät todellakaan ole vain nämä kaksi: turvapaikka tai kuolema. Jokaisessa kaaosmaassakin on turvallisia alueita, eikä jokaista niin väittävää oikeasti henkilökohtaisesti vainota.

Palautettujen satunnaiset surmatkaan eivät tietenkään johdu Suomen turvapaikkapolitiikasta, koska ihmisiä kuolee aina ja kaikkialla. Satunnainen surma ei myöskään ole todiste siitä, että kyseinen maa olisi asukkailleen vaarallinen: muutenhan kaikista maailman maista tuleville pitäisi myöntää turvapaikka Suomesta, koska kaikkialla surmataan ihmisiä.

[...]

loput linkistä: https://blogit.kansalainen.fi/ville-niiniston-sokea-propaganda/

Lisätty lainaus. Ei pelkkien linkkien postauksia, vaan aina lainaus keskeisestä sisällöstä mukaan.

[Alaric]

https://www.verkkouutiset.fi/kansanedustajat-vaativat-parannuksia-turvapaikanhakijoiden-oikeusturvaan/ (14.4.2018)

Kansanedustajat vaativat parannuksia turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan

RKP:n ja SDP:n kansanedustajien mukaan maahanmuuttoviraston käytäntöjä tulisi tarkistaa.

Kansanedustajat Anders Adlercreutz (r.) ja Pilvi Torsti (sd.) ovat jättäneet kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta, joka on heidän mukaansa heikentynyt.

– Paine toimeenpanna käännytyksiä on johtanut siihen, että sekä maahanmuuttoviraston että poliisin toiminnassa on ollut oikeusturvan näkökulmasta huolestuttavia piirteitä, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa esille tapauksen, jossa kuusihenkisen irakilaisen perheen kaksi vasta täysi-ikäistynyttä lasta käännytettiin, vaikka muun perheen prosessi oli vielä kesken. Kansanedustajan mukaan molempia nuoria odotti Irakissa pidätysmääräys ja kuulovammaista tytärtä pakkoavioliitto.

– Tästä huolimatta heidät käännytettiin, ja perhe revittiin kahtia. Nuorille ei annettu edes mahdollisuutta hyvästellä perhettään, Adlercreutz sanoo.

– Tapaus on esimerkki siitä, miten pahasti turvapaikanhakijoiden oikeusturva ontuu. Heidän käännytyksen toimeenpanokieltohakemus hylättiin samana päivänä kun se jätettiin ja heidät käännytettiin silti, vaikka uusi tieto pidätysmääräyksestä oli lisätty hakemukseen. Tapaus on järkyttävä ja on äärimmäisen huolestuttavaa, että suomalaiset viranomaiset toimivat tällä tavoin, kansanedustaja kertoo.

(...)

[Roope]

Helsingin Sanomat: Maahanmuuttovirasto helpottaa perheenyhdistämistä: EU-tuomioistuimen päätös muuttaa tulkintaa turvapaikanhakijoiden alaikäisyydestä 16.4.2018

EUROOPAN unionin tuomioistuin antoi torstaina perheenyhdistämistä koskevan ratkaisun, joka vaikuttaa myös Suomen ulkomaalaislain soveltamiseen.

Ratkaisu laajentaa alaikäisenä turvapaikkaa hakeneen mahdollisuutta saada perheensä Suomeen.

Hollantilaisen tuomioistuimen pyytämässä ennakkoratkaisussa EU-tuomioistuin toteaa, että alaikäisen oikeus perheenyhdistämiseen pysyy voimassa, vaikka turvapaikanhakija olisi täyttänyt 18 vuotta turvapaikkahakemuksen käsittelyn aikana.

Edellytyksenä on, että turvapaikanhakijalle myönnetään pakolaisasema. Pakolaisaseman saavat turvapaikan saaneet henkilöt sekä kiintiöpakolaiset.

”Ratkaisun perusteella alaikäisyys määritellään sen perusteella, onko turvapaikanhakija ollut 18 vuotta saapuessaan Euroopan unionin alueelle eikä sen mukaan, onko hän ollut alaikäinen vielä kansainvälistä suojelua koskevan päätöksen ajankohtana”, sanoo oikeustieteen tohtori Matti Pellonpää.

Euroopan yliopistoinstituutin kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin arvioi, että ratkaisun perusteluketju voisi koskea myös toissijaisen suojelun hakijaa. Siksi asiaa pitäisi kysyä EU-tuomioistuimelta.

”Korkeimman hallinto-oikeuden olisi syytä esittää tällainen ennakkoratkaisupyyntö, jos Maahanmuuttovirasto ei ryhdy soveltamaan tehtyä linjausta myös toissijaisen suojelun tapauksiin.”

Ei ole syytä. Tarkennus tulee, jos on tullakseen.

PROFESSORI Scheininin mielestä Suomen ulkomaalaislakia olisi muutettava kiireellisesti, koska turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty viime vuosina liian paljon.

”Nykyisessä ulkomaalaislaissa kansainvälisen suojelun tarpeen yksilöllisen tutkinnan vaatimus ei toteudu kattavasti, mikä takia lakia olisi muutettava kiireellisesti.”

[...]

”Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu on taas yksi syy sille, miksi ulkomaalaislain muutostarvetta pitäisi alkaa selvittää. Turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja oikeusturvaa on heikennetty useissa eri vaiheissa ja kokonaisuutena liian paljon”, sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

Höpsis. Tämä Euroopan unionin tuomioistuimen yllättävä yksittäinen ratkaisu ei ole minkäänlainen syy tarkastella muita ulkomaalaislain muutoksia.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva ylittää Suomessa edelleen kaikki kansainväiset sopimukset ja velvoitteet. Ojanen kyllä tietää tämän, jos on yhtään tutustunut muiden samojen velvoitteiden alaisten EU-maiden käytäntöihin. Ennen turvapaikanhakijoiden oikeusturvan "heikennyksiä" Suomi oli esimerkiksi ainoa maa, jossa turvapaikanhakijan oikeusavun kustannuksille ei ollut asetettu ylärajaa.

[Parzival]

Ja ääneen päästetty taas SKP-Scheinin. Tuolta tyypiltä Hesari saa aina mitä haluaa. Kansallisvaltion suvereniteetti ei tuon ukon lausunnoissa koskaa merkitse mitään. Täysin pelkkiä poliittisia mielipiteitä.

[Roope]

Höblässä oikein teemapäivä, kun löysää turvapaikkapolitiikkaa vaaditaan sekä Susanna Ginmanin pääkirjoituksessa että "Medborgare för flyktingar rf"-porukan yleisönosastokirjoituksessa. Lisäksi Aktia-pankin Heidi Schauman kyseli kolumnissaan, voisimmeko rahoittaa vanhuutemme maahanmuutolla.

Ledare: Signalerna blir allt fler

Reaktionerna mot Finlands nuvarande flyktingpolitik ökar. De måste tas på allvar.

Strax efter påsk fäste Högsta förvaltningsdomstolens (HFD) president Pekka Vihervuori uppmärksamhet vid att de asylsökandes rättsskydd har försämrats. I en ovanlig intervju i Helsingin Sanomat berättade Vihervuori att det oroar honom och hela HFD.

[...]

Redan då lagförslaget var på remiss fäste HFD i sitt utlåtande uppmärksamhet vid att de asylsökandes rättsskydd skulle försämras. Också grundlagsutskottet förde fram sin oro, men lagen godkändes trots det.

Syftet med lagändringarna var att göra Finland så oattraktivt som möjligt för asylsökande. Lagändringarna trädde i kraft i september 2016 – ungefär ett år efter att flyktingarnas vandringar genom Europa startade.

Nu när lagarna i ny form har tillämpats i ett drygt år har de mycket riktigt visat sig medföra problem.

Till det mest upprörande hör de fall där de jurister som borde bistå de asylsökande slarvar och struntar i sina utsatta klienter. En orsak till det otyget kan vara de fasta arvodena. De som söker asyl har ingen insyn i vår lagstiftning eller vår rättegångspraxis. Detsamma kan gälla infödda finländare men för de asylsökande är det ännu svårare att gestalta vilka rättigheter de har och vilka ramar lagstiftningen ger dem. De behöver verkligen bistånd och enligt nuvarande lagstiftning får de bara i undantagsfall ha rättshjälp med sig under den första asylintervjun. Därför blir hjälpen under en eventuell fortsatt process ännu viktigare. Att det då förekommer total ansvarslöshet gentemot de asylsökande och klara försök att utnyttja och sko sig på systemet från en – lyckligtvis liten – grupp av jurister och rättegångsbiträden är avskyvärt.

[...]

Justitieministeriet har initierat en utredning om rättshjälpen till asylsökande men de första resultaten väntas först i slutet av året. Då kan det vara för sent för många.

I sista hand är det domstolarnas uppgift att se till att rättsskyddet förverkligas. HFD:s president Pekka Vihervuori säger i HS-intervjun att ändringen av utlänningslagen har gjort det här uppdraget svårare för förvaltningsdomstolarna och HFD. Han ser också en tendens där politikerna gömmer sig bakom domstolarnas rygg. Det är inte önskvärt och inte heller transparent.

Det finns politiker och partier vars viktigaste mål är att så få asylsökande och andra invandrare som möjligt kommer till Finland. De har all rätt att ha den åsikten och att driva sin linje. Men den politiken ska inte förverkligas genom att försämra de asylsökandes rättsskydd. Då är man inne på en farlig väg som i slutändan drabbar alla som bor i Finland.

HFD:s president har reagerat på åtstramningen av utlänningslagen och konsekvenserna av det. Tidigare har vi skrivit om Åbo Akademis och Åbo universitets utredning om att linjen i asylbesluten hade skärpts. Det baserade sig inte på att lagen skulle ha skärpts. Det var tolkningen som hade skärpts.

Olika instanser och aktörer i samhället, som kommer i kontakt med de asylsökande och har sakkunskap, har under våren reagerat på vår flyktingpolitik. I en rättsstat måste det tas på allvar.

Susanna Ginman Chef för opinionsavdelningen

Hbl 16.4.2018

Ginman vaatii, että erilaisten aktivisti- ja painostusryhmien möykkä olisi otettava vakavasti. En näe siihen syytä, sillä nyyhkyretoriikasta ja harhaanjohtavista väitteistä puhdistettuna niillä ei ole mitään perusteita mielettömille vaatimuksilleen (mm. kaikkien pakkopalautusten keskeyttäminen ja kesän 2016 jälkeen jätettyjen turvapaikkahakemusten uudelleenkäsittely).

Yksikään möykkäryhmä ei ole tuonut esille sellaisia väitteensä murskaavia yksinkertaisia faktoja, kuin että Suomen käytännöt ovat kevyesti kaikkien kansainvälisten sopimusten mukaisia ja että muissa maissa on selvästi tiukempia käytäntöjä. Paljon kertoo jo se, että irakilaisten ja afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden hyväksymisprosentti on Ruotsissa vain noin puolet siitä mitä Suomessa.

Syftet med lagändringarna var att göra Finland så oattraktivt som möjligt för asylsökande.

Tällaista aktivistien keksimää tavoitetta ei ole koskaan asetettu, valitettavasti. Suomen turvapaikkapolitiikka on edelleen valovuosien päässä tiukimmasta mahdollisesta. Ruotsillakin on nykyään tiukempi turvapaikkapolitiikka kuin Suomella, monista muista EU-maista puhumattakaan.

Till det mest upprörande hör de fall där de jurister som borde bistå de asylsökande slarvar och struntar i sina utsatta klienter. En orsak till det otyget kan vara de fasta arvodena.

Miksi juuri kiinteät palkkiot johtaisivat väärinkäytöksiin? Asiaa ei kai ole koskaan kunnolla tutkittu, mutta on paljon perustellumpaa, että nimenomaan aiempaa järjestelmää, jossa oikeusapupalkkioilla ei ollut ylärajaa (Suomi oli ainoa tällainen maa), käytettiin väärin enemmän.

Justitieministeriet har initierat en utredning om rättshjälpen till asylsökande men de första resultaten väntas först i slutet av året. Då kan det vara för sent för många.

Kenelle se olisi liian myöhäistä ja miksi? Tietääkseni ei ole tuotu julkisuuteen ainuttakaan tapausta, jossa oikeusavun muutosten voi olettaa johtaneen väärään lainvoimaiseen käännytys/turvapaikkapäätökseen. Sisäministeriön laatukriteerien mukaan turvapaikkapäätösten laadussa ei ole tapahtunut havaittavaa heikkenemistä lakimuutosten jälkeen.

I sista hand är det domstolarnas uppgift att se till att rättsskyddet förverkligas. HFD:s president Pekka Vihervuori säger i HS-intervjun att ändringen av utlänningslagen har gjort det här uppdraget svårare för förvaltningsdomstolarna och HFD. Han ser också en tendens där politikerna gömmer sig bakom domstolarnas rygg. Det är inte önskvärt och inte heller transparent.

Vihervuori sanoi myös, ettei Suomi ole rikkonut palautuskieltoa. Se tieto riittää, eikä muulla ole sen rinnalla merkitystä.

Det finns politiker och partier vars viktigaste mål är att så få asylsökande och andra invandrare som möjligt kommer till Finland. De har all rätt att ha den åsikten och att driva sin linje. Men den politiken ska inte förverkligas genom att försämra de asylsökandes rättsskydd. Då är man inne på en farlig väg som i slutändan drabbar alla som bor i Finland.

Ei voi olla niin, että turvapaikanhakijoiden oikeusturvassa voidaan mennä vain yhteen suuntaan. Suomi on muutosten jälkeen oikeusapukäytännöissään lähempänä muita maita, mutta edelleen antelias EU-maaksi.

Ja mikä ihmeen "vaarallinen tie"? Miten turvapaikanhakijoille tehdyt oikeusapumuutokset ihan konkreettisesti uhkaavat suomalaisia? Typerää perustelematonta pelottelua.

Tidigare har vi skrivit om Åbo Akademis och Åbo universitets utredning om att linjen i asylbesluten hade skärpts. Det baserade sig inte på att lagen skulle ha skärpts. Det var tolkningen som hade skärpts.

Hallinto-oikeuden päätökset osoittavat, että tulkinta oli ollut aiemmin Maahanmuuttovirastossa pielessä, kun esimerkiksi kaikille somaleille myönnettiin Suomessa oleskelulupa. Ketään ei tunnu kiinnostavan, mihin Maahanmuuttoviraston aiempi lakia huomattavasti löysempi linja perustui, sillä lain vaatimuksiin se ei ainakaan perustunut, kuten hallinto-oikeudet ovat vahvistaneet.

[akez]

Ratkaisu laajentaa alaikäisenä turvapaikkaa hakeneen mahdollisuutta saada perheensä Suomeen.

Jos suomalainen alaikäinen tavataan Bogotasta ja tämä esittää hakevansa turvapaikkaa sieltä, niin ei tätä ryhdytä kotouttamaan sinne ja roudaamaan perhettä perässä, vaan hänet lähetetään takaisin Suomeen viranomaisten huostaan, jotka sitten etsivät lapsen vanhemmat tai ottavat kansalaisensa huostaan. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa, ettei proffessoori käsitä? Eikö proffessoori ymmärrä, ettei yhdelläkään Afrikasta ja Aasiasta tänne tulleella ole puhtaita jauhoja pusseissa (ne lukuisat turvalliset maat matkan varrella)? Kaikkeen humpuukiin ei kannata lähteä mukaan. Kun yksi nauretaan kerran ulos Bogotasta, niin loput huijarit pysyvät kaukana.

[acc]

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt merkittävästi, osoittaa tutkimus – Väkivallan pelko ei kelpaa enää perusteeksi kuin ennen
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005613433.html

Niinpä... erikoista se onkin ollut, että väittämällä pelkäävänsä on saanut oikeuden elää Suomessa ja nauttia sosiaaliturvaa ohituskaistoineen ilmaisiin asuntoihin. Tällaisessa tilanteessa kaikki ilmaista elämää haluavat voivat ilmoittaa pelkäävänsä. Jos pelkäämisellä saa etuja, vaikka uudet hampaat ja asunnon, silloin myös pelätään.

Selvääkin selvempää on, että turvapaikan hakua käytetään ohituskaistana siirtolaisen aseman saavuttamiseksi. Suomen tulisi luopua turvapaikkojen antamisesta Suomessa. Sensijaan turvan hakijalle voitaisiin myöntää turvapaikka johonkin kehitysmaahan sijoitetusta turvakeskuksesta, josta käsin turvan saanut voisi hakea siirtolaiseksi minne vaan.

Kun turvapaikan haulla saisi turvan, mutta ei asumisoikeutta Suomeen, hakijoiden määrä voisi pudota murto-osaan. Passien hukkaamisesta ja valheista ei olisi mitään hyötyä.

Jostain luin, että muun muassa Helsinki ja moni muukin kunta antaisivat laittomasti maassa oleville ilmaisen terveydenhuollon.
http://www.paperittomat.fi/?page_id=347

Tämähän tarkoittaa, että kuka tahansa voi ostaa lentolipun Suomeen ja röyhkeästi vaatia hoitoa. Passin voi pitää piilossa taskussa ja väittää olevansa "paperiton". Röyhkeydestä puheen ollen, saapa nähdä milloin geelit keksivät, että kaupoissa ei tarvitse maksaa. Tavarathan ovat Allahin ja kuuluvat siksi geeleille. Menee vain suurella joukolla ja ottaa haluamansa. Jos joku rupeaa rutisemaan, niin rasistisyyttely päälle. Ehkä päättäjämme silloin ohjeistavat poliisin olemaan puuttumatta.

[foobar]

Röyhkeydestä puheen ollen, saapa nähdä milloin geelit keksivät, että kaupoissa ei tarvitse maksaa. Tavarathan ovat Allahin ja kuuluvat siksi geeleille. Menee vain suurella joukolla ja ottaa haluamansa. Jos joku rupeaa rutisemaan, niin rasistisyyttely päälle. Ehkä päättäjämme silloin ohjeistavat poliisin olemaan puuttumatta.

Hallitus on osittain perumassa Vihreiden aikoinaan läpi puskeman muuntorangaistusjärjestelmän purkamisen joka johti lainkunnioituksesta kiinnostumattomien elämäntapavarkaiden vapaaseen urapolkuun. En ole nyt aivan varma kuinka läpi asia on, mutta tulevaisuudessa kai muuntorangaistuksia alkaa tippua seitsemännen teon jälkeen vuodessa, tai jotain sinne päin.

[Roope2]

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta tuhansia uutisotsikoita valtion ja kuntien toimenpiteistä: sen ja sen ryhmän etuja heikennetty, sitä ja sitä on kiristetty, sitä ja sitä omavastuuta on nostettu, jne, jne...

Mikä ihmeen pyhä lehmä on maahanmuuttajan oikeusturva. Siihen ei mukamas saisi puuttua, ja jos puututaan, niin muutosta tulisi tehdä ainoastaa yhteen suuntaan.

[Roope]

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Ulkomaalaislain muutosten vaikutus oikeusturvaan on selvitettävä 18.4.2018

SUOMI joutuu muuttamaan käytäntöjään turvapaikan saaneiden perheenyhdistämisessä Euroopan unionin tuomioistuimen tekemän ratkaisun vuoksi (HS.fi 16.4.). Ulko­maalaislain mukaan alaikäisenä maahan tulleella ja turvapaikan saaneella henkilöllä ei ole oikeutta saada perheen­jäsentään Suomeen, jos hakija on turvapaikan saadessaan jo täyttänyt 18 vuotta.

EU:n tuomioistuin on kuitenkin tehnyt ratkaisun, jonka mukaan alaikäisyys määritellään sen mukaan, minkä ikäinen henkilö on ollut saapuessaan Euroopan unionin alueelle. Ratkaisu on tehty hollantilaisen tuomioistuimen pyynnöstä. Maahanmuuttovirasto korjaa käytännön välittömästi, koska EU-oikeuden päätös ajaa ohi kansallisen lainsäädännön.

Tähän asti asiallista kuvausta tapahtuneesta. Suomen laki ja päätökset ovat olleet oikeita, mutta uusi tuomioistuinpäätös kumoaa lain ja edellyttää jatkossa toisenlaisia päätöksiä.

En jaksa tarkistaa, mutta muistaakseni ikä lasketaan hakemuksen käsitelleen jäsenmaan alueelle tulosta, ei EU-alueelle tulosta.

Ulkomaalaislakia on muutettu useaan otteeseen ja yleensä reaktiona kasvaneeseen turvapaikanhakijoiden määrään. Vuonna 2016 muun muassa rajoitettiin turvapaikanhakijoiden oikeusapua merkittävästi.

Kehityksestä on ollut huolissaan muun muassa Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori (HS 4.4.).

Tällä taas ei ole yhteyttä aiempaan.

Ulkomaalaislain muutoksille ja etenkin sen tulkinnalle on ollut Suomessa ominaista poukkoilevuus ja ristiriitaisuus. Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana kasvaneeseen turvapaikanhakijoiden määrään ei ole juurikaan reagoitu, vaan lain ja Maahanmuuttoviraston poikkeuksellisen löysien laintulkintojen on annettu tehdä tehtävänsä. Kaikesta pakolaislobbareiden metelöinnistä huolimatta nykyinen hallitus ei ole edes vuoden 2015 katastrofin motivoimana saanut aikaan juurikaan kiristyksiä. Esimerkiksi perheenyhdistämislain kiristykset jäivät kesken jo sovitusta, ja kiristyksiä kompensoitiin uusilla helpotuksilla.

Pääkirjoituksessa mainittuja turvapaikanhakijoiden oikeusavun rajoituksia ei voi sanoa merkittäviksi, mutta sentään liikahdukseksi oikeaan suuntaan, kun Suomi oli ollut muun muassa ainoa EU-maa, jossa turvapaikanhakijoiden oikeusapukuluissa ei ollut ylärajaa.

Lakimuutosten vaikutukset oikeus­turvaan on syytä selvittää.

Mitä sellaista on ilmennyt, joka ei olisi ollut tiedossa jo lakia muutettaessa?
 
Ei ole osoitettu lakimuutoksista johtuvaa päätösten laadun heikkenemistä tai edes perusteluja, miksi sellaista olisi tapahtunut. Sisäministeriön laatumittarin mukaan päätösten laatu on viime aikoina pysynyt samana tai jopa parantunut.

Ei myöskään ole osoitettu, että lakimuutos olisi johtanut vääriin päätöksiin tai vaarantanut palautuskiellon. Tästä ei ole tuotu julkisuuteen edes yksittäistapauksia.

Eli miksi selvitysvaatimus, kun oikeusapumuutosten vaikutusten selvittämiseen ei ole sen enempää perusteita kuin minkään muunkaan lakimuutoksen? Taustalla onkin poliittinen motiivi. Lobbausryhmät vaativat pakkopalautusten keskeyttämistä selvityksen ajaksi ja lain jälkeen jätettyjen turvapaikkahakemusten uudelleentutkintaa. Helsingin Sanomat on valinnut puolensa.

Turvapaikkapolitiikka ei voi perustua oikeusturvan heikentämiseen.

Ei niin, vaan poliitikan pitäisi olla mahdollisimman johdonmukaista ja kokonaisvaltaista. Ei kuitenkaan voida lähteä siitä, että muita maita anteliaampia tai päätöksenteon pitkittämiseen houkuttelevia oikeusturvakäytäntöjä ei voisi tarkastella kriittisesti ja tarvittaessa muuttaa kansainvälisten sopimusten rajoissa.

Erillistä selvitystä halvemmaksi tulisi, että selvityksen vaatijat googlaisivat netistä siellä jo olevan Euroopan laajuisen selvityksen turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta eri maissa ja listaisivat ne käytännöt, joissa Suomi poikkeaa tiukkuudellaan kaikista muista vertailun maista. Siitä tulisi lyhyt lista. Toinen juttu sitten se, että Suomen käytännöt täyttävät joka tapauksessa kansainväliset velvoitteet.

[Roope]

Eduskunnassa esitettiin eilen ketjun aihetta sivuavia suullisia kysymyksiä.

Sisäministeri Kai Mykkänen totesi lopuksi kansanedustaja Niikolle vastatessaan, että "meidän täytyy osana maahanmuuttoilmiön hallintaa (..) panostaa aikaisempaa enemmän terrorismin juurisyiden ja terrorismin ilmiöiden puuttumiseen". Mykkänen täsmensi, että "yleisin syy terrorismin juuriin Suomessa on nimenomaan äärioikeistolainen liikehdintä ja kotimainen syrjäytyminen".

Eli sisäministeri Mykkänen ottaisi "maahanmuuttoilmiön" hallintaan puuttumalla "äärioikeistolaiseen liikehdintään".

Pöytäkirjan asiakohta PTK 38/2018 vp

Täysistunto
Torstai 19.4.2018 klo 16.01

2.4 Suullinen kysymys ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa (Eva Biaudet r)

16.50 Eva Biaudet r
Ärade talman! Luottamus oikeusvaltioon ja viranomaisiin on kullan arvoista, ja myös silloin, kun tulee vähän haasteellisempia tilanteita, on tärkeää, ettei luovuta näistä periaatteista. Siksi mielestäni kyllä poliittisten päättäjien olisi syytä olla aika huolissaan siitä, että meidän korkea-arvoiset auktoriteetit, kuten KHO:n presidentti ja Turun yliopiston tutkijat ja yhdenvertaisuusvaltuutettu nimenomaan, ovat kiinnittäneet huomion siihen, miten voidaan enää luottaa meidän viranomaisprosesseihin. 
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on luovuttanut ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle ja toteaa, että Suomessa on ihmisryhmiä, joiden pääsy oikeuksiinsa on vaarantunut — esimerkiksi ikääntyneet, vammaiset henkilöt, etniset vähemmistöt ja turvapaikanhakijat, joista juuri puhuimme. Nyt ei ole aikaa odottaa selvityksiä tai parempaa hallitusta. Mielestäni on kaikkien intressissä, että puutumme esimerkiksi Migrin toimintaan ja muutamme käytäntöjä. Myöskin Ranskan tuomioistuin ja [Puhemies koputtaa] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin [Puhemies: Kysymys!] on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. Mitä hallitus aikoo tehdä luottamuksen palauttamiseksi?

16.52 Oikeusministeri Antti Häkkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Olen tutustunut tähän yhdenvertaisuusvaltuutetun raporttiin. En vetäisi sellaisia johtopäätöksiä, että suomalainen virkamiestyön puolueettomuus, osaaminen, riippumattomuus olisi kokonaan vaarantunut. Ei missään tapauksessa. Suomessa viranomaistoiminta perustuu lakiin ja hyvään hallintotapaan ja se on erittäin korkealuokkaista kansainvälisessä vertailussa. Niin kuin kaikissa muissakin maissa, virheitä sattuu, epäkohtia tulee. Se kuuluu siihen, että inhimillisiäkin erehdyksiä sattuu. Sitä varten meillä on hyvin perusteellinen ja tehokas laillisuusvalvonta tässä maassa, oikeuskansleri, oikeusasiamies ja muut toimijatahot. Ja olkoon kyse kehitysvammaisten oikeuksista, kielivähemmistöjen oikeuksista tai vaikkapa ihan tavallisen suomalaisen keski-ikäisen ihmisten oikeuksista, niin kaikkien oikeuksia valvotaan tässä maassa, niin tuomioistuimen toimesta kuin näiden laillisuusvalvojien, ja epäkohtiin tarttuu tämä sali sitten viime kädessä.

16.53 Eva Biaudet r (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Siksihän meillä on yhdenvertaisuusvaltuutettu, että hän nimenomaan kiinnittää perustellusti huomiota sellaisiin puutteisiin, ja mielestäni ehkä meillä ei ole ihan varaa käsitellä sitä niin kuin mitä tahansa raporttia. Myös se, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kohdistaa meidän huomiomme siihen, että meidän tasomme ihmisoikeuksien seurannassa ei ole riittävä, mielestäni on huolenaihe. Suomi ei ole perinteisesti ollut maa, joka yrittää mennä sieltä, missä aita on matalin, vaan päinvastoin. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta meistä taas tuli kunnianhimoisen ihmisoikeuksien toteuttamisen maa?

16.54 Oikeusministeri Antti Häkkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on niin kotimaan rintamalla kuin kansainvälisellä rintamalla edistänyt ihmisoikeuksia, edistänyt tasapainoista tulevaisuutta kaikkien kansalaisten osalta. Muun muassa viime torstaina itse pidin voimakkaan puheenvuoron Euroopan ihmisoikeussopimusjärjestelmän puolesta Tanskassa, jossa olivat myös Turkin ja Venäjän oikeusministerit vastapuolella. Kotimaan rintamalla meidän täytyy tehdä toimenpiteitä, joilla tämän maan talous mutta myös maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ja muut yllättävätkin ilmiöt saadaan hallintaan ja tulevaisuus kestävälle tasapainolle. Se vaatii välillä toimenpiteitä, joissa joudutaan tinkimään tietyistä asioista, mutta ei ole tingitty sellaisista asioista, joista perustuslakivaliokunta esimerkiksi sanoisi, että tämä on ihmisoikeussopimusten vastaista tai perustuslain vastaista. Siitä on itse asiassa tämä eduskunta myös pitänyt huolta, että sellaisia lakeja tässä maassa ei ole voimassa, mitkä olisivat ihmisoikeussopimusten vastaisia. 

Eduskunta 19.4.2018

Pöytäkirjan asiakohta PTK 38/2018 vp

Täysistunto
Torstai 19.4.2018 klo 16.01

2.3 Suullinen kysymys turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta (Touko Aalto vihr)

16.36 Touko Aalto vihr
Arvoisa puhemies! Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja oikeusturvaa on heikennetty eri vaiheissa ja kokonaisuutena aivan liian paljon. Nyt ranskalainen tuomioistuin esti jälleen palautuksen Suomeen — ranskalainen tuomioistuin esti jälleen palautuksen Suomeen. On hälyttävää, ettei edes toisen EU-maan tuomioistuin luota turvapaikkamenettelyymme. 
Pelkästään ulkomaalaislakia on muutettu viime vuosien aikana yli 30 kertaa ilman, että kokonaisuutta on edes arvioitu. Lisäksi tutkijat ovat osoittaneet, että Maahanmuuttovirasto on kiristänyt turvapaikkalinjaansa rajusti vain muutamassa vuodessa. Nyt tarvitaan pikaisesti perusteellinen kokonaisarviointi Suomen turvapaikkalinjasta. Kysyn ministeri Mykkäseltä: mihin toimiin aiotte ryhtyä turvapaikanhakijoiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi?

16.37 Sisäministeri Kai Mykkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Aalto viittasi tähän Lyonin vetoomustuomioistuimen yksittäiseen päätökseen estää yksittäisen afgaanitapauksen palauttaminen Suomeen. Tammikuussa ensimmäisen kerran sama tuomioistuin teki päätöksen, sitten valituksen jälkeen piti sen voimassa. Tämänkin jälkeen Ranska on sinänsä Suomeen palauttanut myös afgaaneja, eli sikäli tämä on yksittäisen tuomioistuimen tulkinta nimenomaan Afganistanin, Kabulin tilanteesta, joka poikkeaa siitä, mikä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on käytäntö. Yhtä lailla Lyonin tuomioistuimen tulkinta koskee siis myöskin Ruotsia.
Mitä tähän laajempaan kuvaan tulee, niin samalla kun huolehdimme maahanmuuton hallittavuudesta ja turvapaikkahaun menettelyiden sujuvuudesta, on erittäin tärkeätä, että me huolehdimme siitä, että mitään sellaisia systemaattisia piirteitä meidän prosessissamme, jotka tuottaisivat riskiä oikeuksien toteutumattomuudesta, ei ole. Tämän varmistamiseksi olemme nyt myöskin käynnistäneet analyysityön vielä erikseen SM:n ja Migrin yhteistyönä, [Puhemies: Aika!] ja kesäkuussa tullaan tulkitsemaan, onko täsmentämistarpeita.

16.39 Touko Aalto vihr (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että ministeri Mykkänen on ottanut asiasta kiinni ja tekee sisäistä selvitystä ja dialogia, mutta, arvoisa ministeri, se ei riitä, sillä nyt ollaan oikeusvaltion kannalta niin perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä, että tarvitaan myös riippumaton ja perusteellinen selvitys sekä tekoja. Toivon, että ministeri Mykkänen ei piiloudu tässä kysymyksessä aikataulusyiden taakse.
Mutta, arvoisa puhemies, toinen varsinainen kysymys. Tällä hetkellä Suomen ulkomaalaislaki lähtee siitä, että Suomeen alaikäisenä tulleella ihmisellä ei ole mahdollisuutta perheenyhdistämiseen, jos hän prosessin aikana ehtii täyttää 18 vuotta. Nyt kuitenkin Suomen lainsäädäntöä on muutettava, sillä Euroopan unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu osoittaa tilanteen muuttuneen. Sen mukaan riittää, että hakija on saapunut alaikäisenä Suomeen, jotta hän on oikeutettu perheenyhdistämiseen. Mihin toimenpiteisiin olette nyt ryhtyneet, jotta heidän ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien [Puhemies koputtaaa] ihmisten oikeudet toteutuvat?

16.40 Sisäministeri Kai Mykkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttovirasto on heti alkanut soveltaa tätä EU-tuomioistuimen päätöksen mukaista linjaa, ja kuten olen sanonut, minusta on erittäin hyvä, että EU-tuomioistuin selkeyttää tältä osin direktiivin tulkinnan koko EU:ssa. Tällöin todella perheenyhdistämistapauksissa, joissa alaikäinen on tullut EU:hun ja on sinä aikana, kun käsittely on kesken, täyttänyt 18, ei ole silloin tämän hakijan ongelma, jos prosessi on venynyt hänestä riippumattomistakin syistä. Tämä toteutuu koko EU:n alueella, jolloin siitä ei myöskään tule erillistä vetotekijää, kun mietitään sitä, että hakijat hakeutuisivat yhteen jäsenvaltioon. 
Sinänsä tämä asia toteutuu suoraan EU-tuomioistuimen päätöksellä. Toki ulkomaalaislaki on syytä päivittää tämän tuomion mukaiseen muotoon, ja se tehdään samalla kun ulkomaalaislakiin tehdään monia muitakin täsmennyksiä ja muutoksia tämän vuoden aikana joka tapauksessa jo suunnitelluilla hankkeilla.

16.41 Johanna Karimäki vihr (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! On kestämätöntä, jos turvapaikanhakijoita palautetaan sellaisiin maihin, joissa he ovat hengenvaarassa, ja näin ollen pitäisin perusteltuna, että Suomi tarkastelisi sitä turvallisten maiden listaa [Roope: Suomella ei ole tässä mielessä "turvallisten maiden listaa"], mitä nyt on noudatettu, ja vielä siltä kantilta, kun nyt on ajateltu, että joissakin maissa on sekä turvattomia että turvallisia alueita, mutta tilanteethan eskaloituvat näissä maissa nopeasti.
Sitten toinen kysymys: Meidän oikeusjärjestelmämme täytyy olla aukoton, ja sen täytyy taata aidot, hyvät, laadukkaat prosessit turvapaikanhakijoille, mutta oikeusavusta on viime vuosina nipistetty. Ministeri Häkkänenhän lupasi, että hän teettää selvityksen oikeusavun laadusta ja saatavuudesta turvapaikkaprosesseissa. Pyytäisin ministeri Häkkästä selvittämään, onko tämä selvitys edennyt ja mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy oikeusavun parantamiseksi.

16.42 Oikeusministeri Antti Häkkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Suomessa on jouduttu poikkeuksellisen maahanmuuttoilmiön eteen samoin kuin monissa muissakin EU-maissa. Se vaatii samaan aikaan lämmintä sydäntä mutta myös kylmää realismia siitä, että järjestelmän täytyy olla hallittavissa. Tässä suhteessa me olemme joutuneet tekemään toimenpiteitä, joilla tilanne on otettu hallintaan. Nyt sitten näistä toimenpiteistä, joita oikeusturvan osalta on tehty, tehdään selvitys, juuri kuten kysyjä täällä sanoikin. 
Selvitys on juuri käynnistetty, ja syksyn aikana, uskon, että saadaan jonkinlainen väliraportti siitä, minkälaisia vaikutuksia esimerkiksi oikeusturvan puolella on tehty. Korostan sitä, että oikeusturvan puolella me lisäsimme valvontaa ja kelpoisuusehtoja, mutta nyt tässä selvityksessä katsotaan, onko riittävästi lisätty. Eli menimme parempaan suuntaan näillä lainsäädäntömuutoksilla, mutta nyt katsotaan sitten rauhassa selvityksen pohjalta, tarvitaanko vielä justeerausta, ja varmasti tehdään, jos tarvitaan.

16.43 Hanna Sarkkinen vas (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Saamme lähes joka päivä lukea uutisista tai meille lähetetyistä viesteistä, kuinka epäinhimilliseksi Suomen turvapaikkapolitiikka koetaan. Ihmisten perheenjäsenten ja puolisoiden Suomeen tulo evätään tai heidät käännytetään pois. Turvapaikkaprosessi koetaan heikoksi. Ongelmia on tulkkauksessa ja oikeusavussa, eivätkä ihmisten kertomukset tule oikein kuulluksi. Ihmisiä palautetaan Suomesta turvattomiin olosuhteisiin.
Me emme täällä salissa ole ainoita, jotka ovat huolissaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta ja turvapaikkaprosessin ongelmista. Kuten kuultu, myös Ranskan tuomioistuin on ollut huolissaan, ja myös asiantuntijat ovat olleet huolissaan lukuisten ulkomaalaislakiin tehtyjen muutosten vaikutuksista turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan. Jos tässä prosessissa on ongelmia, se voi maksaa ihmisten elämän ja ihmisten hengen. Meillä on iso vastuu siitä, että tämä prosessi toimii. Haluankin kysyä ministeriltä: aiotteko te nyt toteuttaa riippumattoman ulkoisen selvityksen lakimuutosten vaikutuksista ja oikeusturvan toteutumisesta turvapaikanhakijoiden kohdalla?

16.44 Sisäministeri Kai Mykkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, iso kuva on tietysti se, että meille on tullut yli 40 000 turvapaikanhakijaa muutamassa vuodessa, jolloin Eurooppaan tuli valtava määrä ihmisiä, ja se, että yksittäistapauksia näistä nousee esiin, ei saa sinänsä sitä suurta tulkintaa peittää. Kun katsotaan analyyttisesti, niin väitän, että se kyllä kestää arvion, miten prosessit toimivat.
Samalla, kuten aiemmin viittasin, se ei anna meidän väistää vastuuta siitä, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta myös yksittäistapauksissa pystytään ihmisoikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin varmistamaan, niin vaikeaa kuin kaikissa tapauksessa sen oikean tiedon saaminen näissä onkin, niin kuin jokainen rehellisesti ajatellen ymmärtää. 
Jos varaisimme kaikki täsmennystarpeet ulkoisen arvioinnin varaan, mihin myös edustaja Aalto viittasi, niin valitettavasti siinä menisi puolitoista vuotta, ennen kuin tehtäisiin mitään. Siksi haluan tehdä sisäistä analyysiä ja täsmennyksiä jo kesällä. Tiedän, että oikeusavusta myöskin oikeusministeri on käynnistänyt jo selvitysmiestyön, joka myöskin tietysti tähtää siihen, että täsmennyksiä tehdään.

16.45 Oikeusministeri Antti Häkkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan jokaiselle ihmiselle, ei pelkästään nyt siis kansalaiselle vaan ihmiselle, tässä maassa kuuluu riittävä oikeusturva ja pääsy siihen. Oikeusapu on keskeinen mekanismi, jolla se toteutetaan. Suomessa on kansainvälisellä tasolla arvioituna priimatason oikeusapu, erittäin hyvä oikeusapu. Jokainen, myös turvapaikanhakija, joka hakee oikeusapua, on lähtökohtaisesti myös sitä saanut. [Eva Biaudet: Onko saanut priimaa?] Meillä on laadukas juristikunta, erittäin pätevää porukkaa, ja heidän valvontaansa on vielä kiristetty. Nyt, jos havaitsemme tässä selvityksessä jotain epäkohtia, kuten normaalistikin tulee, teemme korjauksia tähän asiaan.
Mutta — oppositio olisi ehkä jättänyt asian hoitamatta — tähän me olemme tarttuneet ja tehneet koko ajan uudistuksia, joilla maahanmuuttoon liittyvät kysymykset on otettu hallintaan. Samoin oikeusturvaan liittyviä mekanismeja on parannettu, kelpoisuusvaatimuksia tehostettu, ja nyt syksyllä katsotaan, tarvitaanko järjestelmää muuttaa.

16.46 Erkki Tuomioja sd (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajat eivät ole turvapaikanhakijoita. Heistä voi sellaisia tulla, jos todetaan, että he ovat suojelun tarpeessa ja eivät pääse palaamaan kotimaahansa. 
Kaikki ovat tietenkin yksittäistapauksia, ja on ymmärrettävää, että ministerit eivät voi kommentoida yksittäistapauksia. Toisaalta näistä yksittäistapauksista, jotka ovat kaikki ihmisiä, koostuu tämä kokonaisuus. 
Nyt on käynyt niin, että tämän hallituksen aikana tämä Suomen turvapaikkakäytäntö palauttamisineen vaarallisiin olosuhteisiin on johtanut siihen, että Suomen maine on selvästikin kansainvälisessä vertailussa minusta joutunut kyseenalaiseen valoon. Ja kysyisin pääministeriltä: ottaen huomioon, että te, myös silloin kun tämä kriisi alkoi, aivan oikein totesitte tästä turvapaikan tarpeesta, että se on myönnettävä jokaiselle, joka siinä tarpeessa on, niin oletteko te huolissanne, mitä Suomen maineelle tässä suhteessa on käynyt? Tämä olisi syy tehdä korjauksia.

16.47 Pääministeri Juha Sipilä (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Kyllä vertailussa me olemme ihan samalla tasolla Pohjoismaiden kanssa. Ja tämä oli aivan poikkeuksellinen tilanne, mikä Suomea ja koko Pohjolaa ja koko Eurooppaa kohtasi vuonna 2015. Meillä on äärimmäisen sitoutunut ja hyvä virkakunta, joka hoitaa tehtäviään hyvin ja pyrkii jokaisessa oikeudenmukaiseen päätökseen, henkilökohtaiseen päätökseen. Mutta se on selvää, että meidän resurssit ovat olleet tiukoilla, niin kuin meidän naapureissammekin, esimerkiksi Ruotsissa, jonne tuli vielä enemmän turvapaikanhakijoita kuin Suomeen. Ja juuri niin kuin ministerit tuossa kertoivat, me seuraamme tilannetta, korjaamme jatkuvasti ja teemme sitä kautta päätöksiä. En ole mistään saanut tällaista viestiä, että Suomen maine olisi tässä huonontunut.

16.48 Mika Niikko ps (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Luulin kuulleeni kaiken tässä salissa jo aikaisemmin, mutta en tiennytkään sitä, että pitää olla huolissaan siitä, että jos täältä palautetaan afgaaniturvapaikanhakija takaisin sinne alkuperäiseen maahan, niin se nähdään silleen epäinhimillisenä tekona tai se paikka jotenkin vaarallisena sille hakijalle, joka on perusteettomasti hakenut täältä turvapaikkaa. Tosin tulin lauantaina Ranskasta itsekin ja siellä oli paljon aseistettuja miehiä kaduilla Strasbourgissa ja muualla, ja voidaan kyllä olettaa, että Ranskakin on kohta aika turvaton paikka, koska tämä maahanmuuttopolitiikka Euroopassa on ollut niin huonoa. Me päästämme tänne kaikki, jotka haluavat täällä sotia tätä länsimaista yhteiskuntaa vastaan. Kysynkin ministeriltä nyt: Mitä me teemme edes niille noin 400 turvapaikanhakijalle, jotka on luokiteltu vaarallisiksi henkilöiksi, joilla on kytköksiä terrorismiin, mitä suojelupoliisi itsekin on toistanut parin kolmen vuoden ajan meille täällä eduskunnassa? Miksi edes heitä ei voida ottaa säilöön siihen asti, kunnes ollaan täysin vakuuttuneita siitä, että he eivät ole uhaksi tälle yhteiskunnalle?

16.49 Sisäministeri Kai Mykkänen (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä säilöön otetaan krp:n uhka-arvion perusteella ne henkilöt, jotka on säilöön otettava turvallisuussyiden takia. Kuten täällä on muutamaan kertaan puhuttu, niin se, että otettaisiin monikymmenkertainen määrä ihmisiä säilöön, on ainoastaan veronmaksajien rahan tuhlausta. Käytetään se mieluummin suomalaisten turvallisuuden eteen tehokkaammin. Tässä suhteessa meillä ei ole akuuttia ongelmaa missään nimessä. Siihen on panostettu, ja on hyvä, että siitä on täälläkin puhuttu, että meidän täytyy osana maahanmuuttoilmiön hallintaa mutta myös ihan meidän kotimaista tilannetta panostaa aikaisempaa enemmän terrorismin juurisyiden ja terrorismin ilmiöiden puuttumiseen ja tarttua ajoissa ihmisiin kiinni. Viime viikolla tuli ulos ekstremismin vastaisen työn tilanneraportti, ja täytyy nyt kuitenkin muistaa, että se yleisin syy terrorismin juuriin Suomessa on nimenomaan äärioikeistolainen liikehdintä ja kotimainen syrjäytyminen — toki myös maahanmuutto on ilmiö, johon tässä täytyy kiinnittää huomiota.

Eduskunta 19.4.2018

[qwerty]

KK 150/2018 vp Kirjallinen kysymys turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta

Eduskunnan puhemiehelle

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Vihervuori arvosteli 4.4. turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa Helsingin Sanomissa. Hän totesi, että hallituksen tekemät muutokset ulkomaalaislakiin ovat heikentäneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Myös Professori Tuomas Ojanen on todennut, että oikeusturva on heikentynyt. Julkisuudessa on ollut useita tapauksia, jotka vähintäänkin rikkovat kansalaisten oikeustajua vastaan. (välihuuto: samaa mieltä!)

Valaisemme tilannetta yhden esimerkin kautta:

6-henkinen irakilainen perhe tuli Suomen vuonna 2015 (mistä?). Syy Irakista pakenemiseen oli perheen täysi-ikäistä, kuulovammasta kärsivää tytärtä uhkaava pakkoavioliitto ja siihen liittyvä seksuaalinen häirintä. Vanhempien yritys suojella tytärtään ja purkaa kihlaus johtivat konfliktiin toisen heimon sekä shiiamiliisin kanssa.

Perheen tyttären kihlatusta tekemät paljastukset ovat johtaneet siihen, että heitä vastaan on Irakissa nostettu syyte loukkaavan tiedon levittämisestä. Perheen kahdesta täysi-ikäisestä lapsesta — Raneenista ja Omarista — sekä perheen isästä Raedista on 18.3.2018 annettu Irakissa pidätysmääräys. Maksimirangaistus tästä rikoksesta on Irakin rikoslain mukaan seitsemän vuotta vankeutta.

Perheen isän Suomessa työskentelyyn perustuva oleskelulupahakemushakemus on käsiteltävänä. Isä on töissä paikallisessa autoalan yrityksessä. Luvan saanti näyttää mahdolliselta.

Koska Raneen ja Omar ovat täysi-ikäisiä, heidän tapauksensa käsitellään muusta perheestä erillään. He saivat käännytyspäätöksen 16.2. ja pyysivät sen täytäntöönpanon kieltämistä, jota koskevat hakemukset hylättiin 6.3. 

Heidät noudettiin 27.3. perheen kodista 11 poliisin voimin. Heille annettiin vain 10 minuuttia aikaa valmistautua lähtöön.
Tätä ennen nuoret olivat olleet yhteydessä poliisiin sekä noudattaneet heille annettuja kutsuja ja määräyksiä. He olivat siinä käsityksessä puhuttuaan poliisin kanssa, että heille kyllä kerrotaan etukäteen, mikäli käännytys tulee ajankohtaiseksi. Näin ei kuitenkaan toimittu.

Aikaisemmat kielteiset turvapaikkapäätökset oli tehty ennen kuin 18.3.2018 päivätty pidätysmääräys oli annettu tai tullut perheen tietoon. 29.3. perhettä prosessin loppuvaiheessa avustanut lakimies Emmi Wehka-aho jätti Helsingin hallinto-oikeudelle uudet täytäntöönpanokieltohakemukset mm. tähän uuteen merkittävään seikkaan viitaten, ja hakemukset sisälsivät myös muuta nuorten kertomusta tukevaa tietoa. Hakemuksessa pyydettiin erikseen, että avustajalle ilmoitettaisiin asian käsittelystä.

Pääsiäispyhien jälkeen 3.4. avustaja otti yhteyttä hallinto-oikeuteen, josta kerrottiin, että täytäntööpanokieltohakemukset oli hylätty jo samana iltapäivänä sisäisellä päätöksellä. Tällaisesta ratkaisusta ei tehdä kirjallista päätöstä, eikä siitä ilmoiteta avustajalle.

Samana päivänä kello 15 hallinto-oikeudesta ilmoitettiin poliisille, että nuoret voidaan poistaa maasta. Kello 16 heidät noudettiin Metsälän säilöönottoyksiköstä ilman, että he saivat enää mahdollisuutta hyvästellä perhettään. Kello 19 Turkish Airlinesin kone vei Raneenin ja Omarin kohti Bagdadia, jossa nuorilla ei omien sanojensa ole mitään ja jossa heitä uhkaa ankara vankeusrangaistus. Nuorten vanhemmat ja pikkusisarukset jäivät Suomeen kauhistuneina kiireellä tehdystä käännytyksestä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Yhtyykö ministeriö asiantuntijoiden arvioon siitä, että muutokset ulkomaalaislakiin ovat heikentäneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa,

noudatetaanko Maahanmuuttovirastossa menettelyjä, joissa käsiteltävien päätösten määrää, laatua ja negatiivisten päätösten osuutta mitataan ja arvioidaan työntekijöiden työsuoritusta arvioitaessa, 

kun turvapaikanhakijoiden oikeusavun saantiin tehdyt muutokset ovat saaneet laajaa kritiikkiä ja turvapaikanhakijoiden oikeussuojan tarve on erityisen korostunut säilöönottoa ja maasta poistamista koskevissa tilanteissa, niin onko ministeriössä seurattu tilannetta ja onko huoli oikeusturvan tason heikentymisestä hallituksen mielestä perusteltu,

onko ministeriön mielestä havaittavissa ongelmaa, jossa julkista oikeusapua ulkomaalaisasioissa tarjoavien avustajien määrä ei pysty vastaamaan merkittävästi kasvaneeseen kysyntään ja 

kun julkisuudessa on puhuttu myös epäasiallisista oikeusavustajista, jotka käyttävät hyväkseen palkkiojärjestelmää, niin onko tämä huoli ministerin mielestä perusteltu ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen oikeusavun laadun?

Helsingissä 20.4.2018

Anders Adlercreutz r
Pilvi Torsti sd
Satu Hassi virh
Emma Kari virh
Matti Semi vas
Peter Östman kd
Veera Ruoho kok
Ilkka Kanerva kok
Li Andersson vas
Hanna Sarkkinen vas
Paavo Arhinmäki vas
Hanna Halmeenpää virh
Touko Aalto virh
Kari Uotila vas
Pekka Puska kesk
Mats Nylund r
Thomas Blomqvist r
Anna-Maja Henriksson r
Veronica Rehn-Kivi r
Mats Löfström r
Eva Biaudet r
Mikaela Nylander r
Tytti Tuppurainen sd