Seurakunnilta kysyttiin toimista vuoden 2015 invaasion suhteen. Hieman yli 400 vastanneesta seurakunnasta:
- 60 % organisoi tavara- tai vaatelahjoituksia
- 53 % keräsi ainakin yhden ylimääräisen kolehdin
- 38 % järjesti yhteisiä uskonnollisia tilaisuuksia tulijoiden kanssa
- 26 % järjesti muuta ohjelmaa
- 17 % järjesti ystävä- tai tukihenkilötoimintaa
- 10 % lisäsi taloudellista avustusta pakolaiskriisin hoitamiseen Suomessa
- 9 % antoi seurakunnan tiloja hätämajoitusta varten
- 25 % reagoi muulla tavoin
Seurakuntien tuki turvapaikanhakijoille riippui mekittävässä määrin siitä, oliko lähialueella vastaanottokeskusta. Mikäli alueella ei ollut vastaanottokeskusta reagointi väheni myös merkittävästi:
- 39 % organisoi tavara- tai vaatelahjoituksia
- 57 % keräsi ainakin yhden ylimääräisen kolehdin
- 10 % järjesti yhteisiä uskonnollisia tilaisuuksia tulijoiden kanssa
- 4 % järjesti muuta ohjelmaa
- 6 % järjesti ystävä- tai tukihenkilötoimintaa
- 7 % lisäsi taloudellista avustusta pakolaiskriisin hoitamiseen Suomessa
- 1 % antoi seurakunnan tiloja hätämajoitusta varten
- 14 % reagoi muulla tavoin
Lähde ja kartta sekä kaavioita reagointitapojen määrista seurakunnittain:
https://www.kirkontutkimuskeskus.fi/viz?id=15Vaikka päävastuu vastaaviin tilanteisiin reagoimisessa onkin kunta- ja muilla päättäjillä, on seurakunnilla siis sanansa sanottavana siihen, mihin ne lähtevät mukaan ja miten. Vuoden 2015 tapahtumien yhteydessä seurakunnat pitäytyivät käyttämästä moninaisia reagointikeinojaan, eikä seurakunnilla ollut juurikaan intoa aktiiviseen toimintaan erinäisiä avustuksia lukuunottamatta. Todellinen tilanne on siis toinen kuin medioita seuraamalla voisi kuvitella.