Kiinnostavaksi homma menee kun konemallit eivät enää suoraan välitä ihmisten tekemistä "arvosteluista", vaan rakentavat itse maailmanmallinsa jonka puitteissa pyrkivät maksimoimaan hyötyfunktion, esim. vakuutusyhtiön tuoton (johon sosialistien kuvitelmista huolimatta vaikuttaa myös asiakkaiden halukkuus olla ko. vakuutusyhtiön maksavana asiakkaana). On erittäin todennäköistä että mallit päätyvät pitkälti samoihin johtopäätöksiin kuin ammattimaiset ihmisetkin, mutta voivat löytää uusia piilosignaaleja joita ammattilaiset eivät ole niiden heikkouden tai harvinaisuuden vuoksi huomanneet.
Ellei hyötyfunktiota määritellä jollain aivan perverssillä tavalla, on käytännössä mahdotonta että mallit rakentavat yliopistokampusten progressiivisten sosialistien maailmanmallin jossa valkoista miestä rangaistaan valkoisuudesta ja ollaan sokeita esim. mustan kehitysmaalaisväestön itselleen aiheuttamille ongelmille. Toisaalta realistinen hyötyfunktio osaisi mitä todennäköisimmin löytää dramaattisia eroja Afrikasta tulleiden maahanmuuttajaryhmien välille sellaisten "rasististen" kriteereiden kuin alkuperäisen maahantulotavan, oleskeluluvan tyypin, lähtömaan ja koulutustason perusteella. Nämä ovat tilastoissa ilmeisiä vaikutustekijöitä, mutta oikeaoppisessa liturgiassa no-no; paradoksaalisesti hyvien ihmisten on niputettava esim. mustat afrikkalaiset yhteen koska muutoin paljastuisi kaikkea ikävän todellista.
"Tekoäly" on lopulta glorifioitua tilastotiedettä, sovellettua todennäköisyyslaskua ja peliteoriaa sopivilla matemaattisilla menetelmillä kuorrutettuna. Tekoäly nähdään (usein syystä, toisinaan ilman hyvää syytä) mustaksi laatikoksi jonka sisäinen toiminta on pelottava mysteeri. Tämä on kuitenkin poliittisemmissa tulkintatavoissa vain matalaotsaista realiteettien näkemisen kieltohalukkuutta. Yhtä hyvin voisi sanoa että tilastotiede on rasistista kun se paljastaa että Yhdysvaltain aseilla tehtyjen rikosten perustyyppi on musta ghettosankari sekä tekijänä että uhrina. Harva hyvä ihminen kuitenkaan uskaltaa sanoa ääneen että tilastolliset menetelmät ovat rasistisia ja että niiden ydintoimintalogiikka pitäisi rikkoa tavalla joka estäisi väärien faktojen löytämisen. Ehkä tämä johtuu siitä, että esim. keskiarvon, moodin, mediaanin ja keskihajonnan laskentamenetelmät ovat niin yksinkertaisia että niitä on hankala kutsua mustiksi laatikoiksi joiden toimintaa emme voi ymmärtää. Tai no, mistä minä tiedän kuinka suurta antipatiaa perusmenetelmiä kohtaan jossain sukupuolentutkimuksen ja kulttuurien tutkimuksen laitoksilla koetaan.
Tavallisten ja ymmärrettyjen tilastollisten menetelmien kohdalla voidaan kuitenkin nähdä progressiivisen maailmankatsomuksen perusluonne: oman agendan kannalta ikäviä realiteetteja ei haluta olemassa olevasta tilastollisesta tiedosta tuoda näkyville tai tehdä sen perusteella johtopäätöksiä, ja pohjimmiltaan halutaan ettei tällaisiin johtopäätöksiin johtavaa tilastollista pohjadataa olisi edes olemassa. Halutaan siis sekä sokeuttaa itsensä että lobotomisoida vähintäänkin muuta mieltä olevat oman maailmankatsomuksen tukemisen nimissä. Minkälainen maailmankatsomus on niin hyvä että tämä on kannattavaa? Kai sillä sellainen ruotsalainen ihannevaltio rakennetaan jossa kukaan ei halua enää ajatellakaan mitä tulevaisuudessa on edessä jos samalla uralla jatketaan.
En pidä todennäköisenä että tekoälyn "rasistisuuden" ja muun poliittisen agendan noudattamattomuuden kriitikot ovat oikeasti riittävästi perehtyneitä aiheeseensa, mutta lopulta tekoälyn suurin haaste - tai siis pikemminkin uhka - poliittisesti korrektille sokeudelle ja älylliselle rampuudelle on se, että uudet tekoälyksi kutsutut menetelmät (joita itse kutsuisin ehkä enemmänkin kehittyneiksi tilastollisiksi ja koneoppimispohjaisiksi menetelmiksi) kehittävät tehokkaita ja toimivia tapoja tiedon keruun, analyysin ja johtopäätösten tekoon tavalla, joka nimenomaan kaivaa esiin ne tekijät jotka akateemis-poliittinen intelligentsija haluaisi rampauttaa sanelemalla sen miten tietoa kerätään, käytetään ja millaisia kysymyksiä sen pohjalta esitetään. Tekoälyn tarjoamat ratkaisut vastaavat todellisuutta paljon tarkemmin ja ovat paljon hyödyllisempiä kuin poliittisten tiedekuntien sisäiset ideologiset hegemoniat joiden avulla voi kyllä todistaa että musta on valkoista, kuu on juustoa ja että työtön somali on vientiyrityksen toimitusjohtajaa hyödyllisempi ihminen, mutta joiden käyttö todellisten ongelmien ratkaisuun on lähinnä haitaksi. Ja tämä on Iso Ongelma. Itse katsoisin moisessa ideologisessa positiossa peiliin, mutta tuskinpa sitä voi oikeasti näiltä yhteiskunnasta oman ideologiansa kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä kilpaa kitkeviltä älyköiltä odottaa.
