20 näkemystä maahanmuutosta: Sdp ja Ps laativat HS:lle manifestinsa
”Liberalismin usko koulutuksen ja instituutioiden kaiken korjaavaan vaikutukseen on väärä ja vahingollinen”, toteaa perussuomalaisten Riikka Purra. ”Kerromme Suomeen tuleville ylpeästi ja rehellisesti suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, oikeudet ja velvoitteet”, linjaa Sdp:n Antti Lindtman. Sdp ja perussuomalaiset laativat HS:n pyynnöstä kymmenkohtaisen maahanmuuttomanifestin.
Helsingin Sanomat 27.12.2023
SAKSALAISLEHTI Bild julkaisi syksyllä 50-kohtaisen maahanmuuttomanifestin, joka herätti keskustelua Suomessakin. Sen jakoi muun muassa perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra.
Saksassa maahanmuuttajataustainen väestö on iso ja Gazan sota on aiheuttanut laajaa kuohuntaa. Suomen tilanne on erilainen. Silti Suomessakin maahanmuutto, sen edistäminen ja sen aiheuttamat ongelmat herättävät tunteita ja kovaa poliittista väittelyä.
Millainen olisi suomalainen maahanmuuttomanifesti?
Päätimme kysyä kahdelta puolueelta poliittisen kentän eri laidoilta: hallituksessa olevalta perussuomalaisilta ja oppositiosta Sdp:ltä. Mitä ne nostavat kymmeneksi tärkeimmäksi asiaksi maahanmuuttoon liittyen? Löytyisikö niiden listauksista mitään yhteistä?
Pyyntö oli hyvin laaja, sillä maahanmuutossa on lukematon määrä erilaisia puolia. Molemmat ottivat kuitenkin haasteen vastaan. Purra ja Sdp:n puheenjohtaja Antti Lindtman laativat kumpikin kymmenkohtaiset listansa HS:n pyynnöstä.
Näytimme Sdp:n listan Purralle ja Purran Lindtmanille. Kysyimme kommentit myös maahanmuuttotutkija Pasi Saukkoselta.
Molempien puolueiden maahanmuuttomanifestit ovat ympäripyöreää lätinää ilman konkretiaa, mutta tämä on kuitenkin lähinnä
maahanmuutto-ohjelmaa, mihin Sdp on vuosikymmeniin päässyt. Kotouttamisohjelmat sitten erikseen.
[Perusssuomalaisten ja Sdp:n listat]
Näin Purra ja Lindtman kommentoivat toistensa listoja:
PURRA pitää Lindtmanin listaa ”aika tyypillisenä” Sdp:n maahanmuuttolinjana. Hän nostaa siitä kannatettavana esimerkiksi kohdan numero kuusi, jonka mukaan Sdp odottaa, ”että jokainen kykenevä aikuinen elättää itsensä omalla työllään sen mukaan, mitä töitä on saatavilla”.
Hän ei kuitenkaan usko, että todellisuudessa Sdp edistäisi tätä.
”Ongelma on se, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole tukenut näitä tavoitteita”, hän sanoo.
LINDTMAN kiinnittää Ps:n listassa ensimmäisenä huomiota siihen, että siinä maahanmuuttoa käsitellään lähes pelkästään uhkien kautta.
”Se perustuu enemmän ennakkoluulojen vahvistamiseen eri väestöryhmien kesken kuin ratkaisuihin”, hän sanoo. Hänen mukaansa listassa näkyy ”kovin vähän” se, että hallitus sitoutui kesällä toimimaan syrjinnän vähentämiseksi.
Sdp kuten edellinen hallituskin käsittelee maahanmuuttoa, kuin maahanmuutto ja maahanmuuttopolitiikka ei olisi ongelmien syy, vaan jotain, jota voidaan hallita satsaamalla aina vain enemmän kotouttamiseen ja rasismin vastustamiseen. Tällainen ei ole toiminut ikinä missään, kun maahanmuutto on kasvanut tarpeeksi suureksi. Tänä vuonna maahanmuutto ylitti historiallisesti suomalaisten syntyvyyden, mutta nämä jankuttavat edelleen kotouttamisesta ja rasismista.
Ps ei usko, että kotouttaminen ratkaisisi ”perustavanlaatuisia eroja” eri väestöryhmien välillä. Purra täsmentää, että ongelmia aiheuttaa lähinnä ”kehitysmaaperäinen” maahanmuutto.
”Mielestäni tämä on väärä ja ennakkoluuloinen lähtökohta. Jos nostamme kädet pystyyn, tilaamme lisää niitä ongelmia, joita esimerkiksi perussuomalaiset itse ovat nostaneet esiin”, Lindtman sanoo.
LINDTMANIN mukaan Purran lista vaikuttaa käsittelevän lähinnä turvapaikanhakijoita. Töihin tulijoista puhutaan vähemmän.
Lindtman korostaa, että Suomi ei pärjää ilman tänne muualta töihin tulevia ihmisiä. Viime vuosina Suomeen on myös tullut moninkertaisesti enemmän maahanmuuttajia muiden syiden – työn, opiskelun, perheen – kuin kansainvälisen suojelun tai pakolaisuuden perusteella.
Ensinnäkin Suomeen on tultu viime vuosina nimenomaan kansainvälisen suojelun ja pakolaisuuden perusteella. Pelkästään ukrainalaisia on tullut Suomeen kai jo lähes 80 000 (en löytänyt yhtä lukua), mikä on valtava määrä. Hesarin jutun ohessa on graafi maahanmuuton syistä vuosina 20
18-20
21, joka näyttäisi hyvin erilaiselta, jos siinä olisi parin viime vuoden aikana tulleet ukrainalaiset ja pari, kolme vuotta aiemmin tulleet irakilaiset ja muut.
Toiseksi, nykyään iso osa myös nimellisesti työn, opiskelun tai perheen vuoksi oleskeluluvan saaneista on sitä samanlaista yhteiskunnalle taloudellisesti haitallista maahanmuuttoa vain toisen nimikkeen alla. Ihasteltu suomalainen koulutusvientikin muuttui pian kehitysmaalaisten tuonniksi Suomeen koulutettaviksi ja elätettäviksi.
Nettomaksajamaahanmuuttajat ovat harvassa, eikä heidän osuutensa ole kasvussa. Elinkaarikustannuksilla mitattuna keskimääräinen maahanmuuttaja on rajusti miinuksella.
Ps taas ei halua houkutella Suomeen työperäisiäkään maahanmuuttajia – joitakin korkeasti koulutettuja osaajia lukuun ottamatta.
”Minkäänlainen maahanmuutto ei ole ratkaisu ongelmiin, joita oma demografiamme pitää sisällään”, Purra sanoo.
Ei niin, koska hyvälaatuista maahanmuuttoa ei ole tarjolla tarpeeksi, eikä huonolaatuinen maahanmuutto ratkaise ongelmia vaan pahentaa niitä ja luo uusia.
Lindtman poimii Purran listasta kohtia, joita hän kuvaa ”olkiukoiksi”. Siinä todetaan esimerkiksi, että Suomeen muuttaminen ei ole yleismaailmallinen ihmisoikeus, vaikka Lindtmanin mukaan kukaan ei ole tällaista esittänyt. Siinä myös linjataan, että ”ei ole oikein vaatia suomalaisia muuttamaan omaa elämäänsä ja arvojaan maahanmuuttajien takia”, vaikka tällaistakaan kukaan ei ole vaatinut.
Lindtman leikkii tyhmempää kuin on. Kun esimerkiksi Li Andersson ja hengenheimolaisensa pitävät turvapaikkaoikeutta kaikki muut oikeudet ylittävänä, se tarkoittaa käytännössä yleismaailmallista ihmisoikeutta muuttaa Suomeen turvapaikkajärjestelmän kautta. Anderssonien maailmassa kaikki maailman ihmiset, jotka pääsevät Suomen rajalle, on otettava vastaan turvapaikanhakijoina.
Ja mitä muutakaan suomalaisten alistaminen Euroopan rasistisimmaksi kansaksi julistamalla ja rasismin Suomen tärkeimmäksi ongelmaksi korottamalla oli viime kesänä kuin vaatimus muuttaa suomalaisten elämää ja arvoja.
MAAHANMUUTTOTUTKIJA Pasi Saukkonen löytää Ps:n ja Sdp:n listoista niiden eroista huolimatta myös yhtäläisyyksiä.
Hänen mukaansa molemmissa on mukana ”maassa maan tavalla” -ajattelua. Se näkyy Sdp:n listassa esimerkiksi kohdissa neljä ja viisi: ”Kerromme Suomeen tuleville ylpeästi ja rehellisesti suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, oikeudet ja velvoitteet. Niitä on jokaisen noudatettava.”
Ja: ”Suomen kielen oppiminen ja suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen sisäistäminen on tänne tulevan velvollisuus, tarvittaessa testein osoitettuna.”
Ps taas tuo esiin muun muassa tulijoiden velvollisuuden ”omaksua ja kunnioittaa suomalaista arvo- ja normikoodistoa”.
Olennaista onkin, millaisella politiikalla ajattelua sovelletaan. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen yli kymmenen vuoden takainen kohukommentti "maassa maan tavalla" liudentui lopulta pelkäksi toivomukseksi, että maahanmuuttajat noudattaisivat Suomen lakeja. Sdp ei asettanut viime hallituksessakaan maahanmuuttajille velvollisuuksia tai vaatimuksia vaan vain lisäsi ja kasvatti etuuksia ja helpotti Suomeen jäämistä.
Molemmat haluavat myös muuttaa järjestelmää, joka sääntelee turvapaikanhakua – Ps radikaalisti ja Sdp maltillisemmin.
Ps:n manifestissa todetaan, että "[turvapaikka]Järjestelmiä on pakko radikaalisti muuttaa", mutta siinä kaikki.
Vastaavasti Sdp:n mukaan "Uudistamme EU:n turvapaikkajärjestelmää ja kansallisia käytäntöjämme ongelmat tunnistaen ja oikeusvaltioperiaatetta sekä kansainvälisiä velvoitteitamme noudattaen", mikä on täysin tyhjää puhetta, etenkin kun Sdp ei tunnista ja tunnusta maahanmuuton ongelmia.
SAUKKONEN on maahanmuuttoon erikoistunut politiikan tutkija, joka työskentelee Helsingin kaupunginkansliassa. Hän on turhautunut siihen, miten maahanmuutosta keskustellaan. Poliitikot esittävät jyrkkiä näkemyksiä ja toivovat helppoja ratkaisuja, vaikka ilmiö on erittäin monimutkainen ja monitahoinen.
Myös maahanmuuton vaikutukset vastaanottaviin yhteiskuntiin ovat hyvin moninaisia.
Silti ilmiötä ei useinkaan eritellä riittävän tarkasti eikä siitä puhuta tietoon perustuen, vaan Saukkosen mukaan ikään kuin ”saarnaten”. Ps:n ja Sdp:n listoissa näkyy kaksi tyypillistä saarnaamisen alalajia. Toki HS:n toimeksianto eli kymmenkohtainen lista ei kovin hienosyistä analyysiä mahdollistakaan.
Perussuomalaisten osalta korostuu Saukkosen mukaan ”tuomiopäivän julistaminen”, joka vetoaa kansalaisten pelkoihin.
”Maailma on paha paikka, siellä on ihmisiä, jotka haluavat tulla tänne, mutta Suomi on suomalaisten ja sitä pitää suojella”, Saukkonen kuvaa.
Sdp:ssä taas näkyy ”moralistinen sormenheristely”, joka vaatii esimerkiksi rangaistusten koventamista ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttötapauksissa.
”Ihmiset kärsivät, heitä syrjitään tai käytetään hyväksi.”
Kolmas tyypillinen saarnaamisen alalaji on Saukkosen mukaan ”pelastuksen evankeliumi”. Se vetoaa toivoon: työperäinen maahanmuutto pelastaa Suomen! Tätä käyttävät erityisesti kokoomus ja elinkeinoelämä.
Mitäs puheesta, kun teot ja politiikka ratkaisee. Nykyisenlainen maahanmuutto vahingoittaa Suomea. Johtopäätökset?
SAUKKONEN kuvaa Ps:n listaa puhuttelevaksi. Hän uskoo sen vetoavan kansalaisiin tunnetasolla, mutta suuri osa sen väitteistä on hänen mukaansa hyvin kyseenalaisia.
Esimerkiksi lain rikkominen kulttuurisilla perusteilla ei ole koskaan ollut Suomessa sallittua, kuten Ps:n lista antaa ymmärtää. Suuri osa Suomeen suuntautuneesta maahanmuutosta ei myöskään ole seurausta maahanmuuttopolitiikasta, joka ei Saukkosen mukaan edes ole ollut erityisen vapaata.
Saukkonen sitten onnistuu olemaan väärässä
kaikesta.
Maahanmuuttajien lainrikkomista, esimerkiksi raiskauksia, on Suomessa perusteltu ihan tutkijatasolla muun muassa kulttuurilla.
Totta kai suuri osa Suomeen suuntautuneesta maahanmuutosta on seurausta maahanmuuttopolitiikasta. Mikä osa ei ole?
Suomen turvapaikkapolitiikka on ollut liberaalisuudessaan viimeiset kymmenisen vuotta Euroopan ehdotonta huippua Ruotsinkin ohittaen, eikä muukaan maahanmuutto jää liberaalisuudessa jälkeen kuin ehkä nipinnapin Ruotsille, joka poisti saatavuusharkinnan.
Sdp:n lista taas on hänen mielestään lähellä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan pitkää linjaa. Mutta innostuuko siitä kukaan, hän pohtii.
Kieltämättä, kun suomalaisen maahanmuuttopolitiikan pitkäksi linjaksi on kuin varkain livahtanut sitä erikseen julistamatta ääriliberaalisuus, jota ei näköjään myönnetä ääriliberaaliudeksi. Suomessa hoetaan "ihmisoikeuksia" ja "kansainvälisiä sopimuksia", vaikka Suomi on monissa tulkinnoissaan joko yksin tai vain harvan muun maan kanssa toteuttamassa maahanmuuttopolitiikkaansa tietyllä tavalla. Viimeisin esimerkki tästä on ollut keskustelu push backeistä, jotka ovat jossain muodossa käytössä kaikissa muissa EU:n itärajan maissa, joita koskevat samat kansainväliset sopimukset kuin Suomeakin, joka kieltäytyy push backeistä.
Uusnationalistiset puolueet ovat vahvistuneet paitsi Suomessa myös koko Euroopassa.
”Missään ei oikein tiedetä, miten tähän haasteeseen pitäisi vastata. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on toisella puolen tyhjiö.”
Tässä on ilmeisesti jonkinlainen ongelma Saukkoselle.