Hyvin sanottu: Vihapuhe on väkivaltaa, josta hyötyy harva, mutta ilmiötä tutkivat halutaan hiljentää
Vihapuhe vahingoittaa. Se uhkaa sananvapautta ja demokratiaa rajoittamalla osallistumista julkiseen keskusteluun. Miksi vihapuheesta puhuminen ja sen tutkiminen ärsyttää, pohtii nykykulttuurin tutkija, dosentti Tuija Saresma Hyvin sanotussa.
Yle 20.6.2022
Saresma puolustelee
sananvapauden rajoittamista kunnon neuvostotyyliin
sananvapauden puolustamisella.
Vihapuhe on tutkitusti vahingollista. Se haavoittaa ja satuttaa kohteitaan, se aiheuttaa traumoja ja fyysisiä ongelmia ja vaikuttaa myös kohteen lähipiiriin. Sitä voi pitää verbaalisena väkivaltana, sillä pahimmillaan se vahingoittaa kohdettaan fyysisen väkivallan tavoin. Vihapuhetta pidetään yleisesti uhkana jopa demokratialle, sillä se – ja jopa pelkkä sen uhka – voi vähentää esimerkiksi vähemmistöjen edustajien osallistumista politiikkaan. Tämä selvisi vuonna 2019 julkaistussa Viha vallassa -tutkimuksessamme.
Väitetyn vihapuheen ei ole havaittu lisäävän todellista väkivaltaa. Esimerkiksi fyysiset viharikokset ovat
vähentyneet Suomessa sinä aikana kun vihapuheen on väitetty lisääntyneen jopa "räjähdysmäisesti". Tämä myönnetään myös Saresman porukan tänään julkistamassa selvityksessä, mutta asiasta ei tehdä johtopäätöksiä vaan vaaditaan suoraviivaisesti sensuuria ja ehdotetaan muun muassa "oikaisukoulutusta" (!) sananvapauden käyttäjille.
Moni suhtautuu vihapuheeseen ilmiönä ja aiheen tutkimiseen väheksyen tai jopa avoimen vihamielisesti. Vihapuheen käsitekin saattaa herättää vastustusta. Vihapuheen tutkijoita mustamaalataan ja maalitetaan sosiaalisessa mediassa. Tutkimustuloksia esitetään tarkoitushakuisesti vääristävässä valossa suuren oppositiopuolueen johtoa myöten. Puolueen toimihenkilö väittää kirkkain silmin, että tutkimuksessamme on laadittu kiellettyjen sanojen lista. Väite alkaa elää omaa elämäänsä. Maan johtavassa päivälehdessä julkaistaan tarkistamatta ”vihapuhehysteriasta” puhuvan haastateltavan virheellinen väite, että vihapuhetutkimuksessamme muka määrittelisimme sanoja kuten ’kyttä’ ja paska’ vihapuheeksi.
Saresma hyökkää kritiikin esittäjiä vastaan, mutta tutkimuksessa tosiaan käytetään poliisin tavoin vihasanalistaa, jonka avulla suodatetaan väitettyjä vihaviestejä. Itse sanoja ei esitetä suoraan kiellettäviksi, mutta muuten Saresma on selvästi sensuurin kannalla. "Vihapuhehysteriasta" ja sananvapauden kapenemisesta puhui Helsingin Sanomien
haastattelussa kirjailija, oikeustieteen tohtori Jarkko Tontti (vihr).
Oikaisu kello 13.45. Toisin kuin kirjoituksessa aiemmin sanottiin, valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys ei leimannut sanoja kyttä ja paska vihapuheeksi. Sanat ovat niin sanottuja ”hälytyssanoja”, jotka voivat olla vihamielistä puhetta.
Miksi vihapuheen tutkimista vastustetaan? Miksi ajatellaan, että tutkiminen tarkoittaisi sensuuria ja sananvapauden kapenemista? Avaan minua hämmentänyttä asiaa uuden Verkkoviha-tutkimuksemme tulosten kautta.
Varmaankin siksi, että
Saresma tutkimuksiinsa vedoten esittää sensuuria ja sananvapauden kaventamista.
Samantapainen jako soveltuu myös vihapuheen tutkimisen vastustajiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lähettävät satunnaisia häiritseviä, loukkaavia tai väkivaltaisia viestejä sopivalle kohteelle kiivastuttuaan jostakin mediassa. Toinen ryhmä ivaa omissa verkkokeskusteluissaan vihapuhetutkijoita ja akateemista tutkimusta ylipäänsä.
Kolmas ryhmä on tässäkin tapauksessa pieni, mutta vaikutusvaltainen. Ryhmän edustajilla on yhteiskunnallista puhevaltaa. He saavat tilaa valtavirtamediassa tai levittävät viestiään laajalle seuraajakunnalle sosiaalisessa mediassa.
Aggressiivisesta vihapuheen tutkimisen ja siihen puuttumisen vastustuksesta päätellen he kokevat vihapuheen tutkimisen uhkaksi omalle sananvapaudelleen.
Suomessa sananvapaus on laaja ja maailman kärkiluokkaa. Se ei kuitenkaan takaa lupaa vahingoittaa toisia.
Sananvapaus on Suomessa kapeampaa kuin suunnilleen missään muussa länsimaassa, mistä kertovat kymmenet heppoiset kiihotussyytteet ja viimeisimpänä kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteet, jollaiset tuskin olisivat mahdollisia muualla.
Vihapuhetta vähättelevät eivät ehkä ole ymmärtäneet, miten haavoittavaa vihapuhe on. Kun sananvapauden puolustajaksi ilmoittautuva enemmistöön kuuluva ihminen ilmoittaa julkisuudessa, että hänelle kyllä saa lähettää vihapostia, ymmärtääkö hän, kuinka pöyhkeää tämän toteaminen etuoikeutettuna ja kulttuurieliittiin kuuluvana valkoisena keskiluokkaisena heteromiehenä on? Haavoittuvassa asemassa olevilla ei ole samanlaista valta-aseman suojaa.
Vihapuheeseen vihaisesti suhtautuminen saattaakin kertoa ihmisen kyvyttömyydestä nähdä yhteiskunnallisia vallan ja alistuksen dynamiikkoja. Vihapuhe on nimittäin vallankäyttöä. Sen vastaisten toimien vastustaminen sananvapauteen naiivisti vetoamalla on vastuutonta.
Sensuurin ja sananvapauden kaventamisen vastustaminen on
vastuutonta, koska se on
vallankäyttöä?
Saresma ei pysty eikä yritäkään perustella, miksi ns. vihapuhe ja etenkin muissa länsimaissa sananvapauden ilmiselvästi piiriin kuuluva
laillinen puhe olisi suurempi ongelma kuin viimeaikainen sananvapauden rajoittaminen Suomessa varsin mielivaltaisilla perusteilla (mm. islamin arvostelusta rankaiseminen).
