Lieneekö syynä kirjoittaa Kongon Akseli -kirja suomalaisista ja skandinaaveista pelkkien suomalaisten sijaan yhdistää suomalaiset mielikuvissa myös sotilaalliseen toimintaan, johon osallistuneita suomalaisia eivät kirjan tekijät löytäneet?
Kongoon lähtikin runsaasti ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia upseereita, joille palkkasotilaan komennus tarjosi rahaa, seikkailua ja ylenemismahdollisuuden. Jouko Aaltosen mukaan Kongossa työskennelleiden pohjoismaalaisten kokonaismäärä oli ainakin 2 000, ehkä jopa 3 000.
Suomalaisten konemestareiden määrä on tuohon määrään nähden pieni. Luonnollisesti korostetaan heidän "kokoaan suurempaa merkitystä".
Kongo-joelle matkasi kaikkiaan 150–200 suomalaista konemiestä. Määrä oli niin merkittävä, että Kongo-joen liikenteen sanottiin olleen suomalaisten konemiesten käsissä.
– Aika pitkälti tämä piti myös paikkaansa, Jouko Aaltonen vahvistaa.
Suomalaisten merkitys oli Aaltosen mukaan myös kokoaan suurempi, sillä he työskentelivät talouden rattaiden pyörimisen kannalta keskeisessä tehtävässä. Kumi, norsunluu ja palmuöljy kuljetettiin rannikon satamiin juuri niillä jokilaivoilla, joiden moottorit puksuttivat suomalaisten konemiesten valvonnassa.
Oliko toiminnan kannalta tärkeää, että konemiehet olivat nimenomaan suomalaisia? Olisiko mistään muualta saanut samoihin tehtäviin työntekijöitä?
Kongossa suomalaisten osuus oli enemmän kuin välillistä. Suomalaiset konemiehet olivat tärkeä ratas koneistossa, joka kuljetti kumia ja muita tuotteita maailmalle ja rikastutti Belgian kuningasta. Monet Brysselin uljaimmista rakennuksista on kustannettu tuotoilla, joiden haalimiseen suomalaiset osallistuivat.
Mutta osallistuivatko suomalaiset kongolaisten tappamiseen tai silpomiseen?
– Eivät, ainakaan siitä ei ole todisteita. Mutta selitys ei ole se, että suomalaiset olisivat olleet parempia ihmisiä, vaan se, että suomalaiset tulivat Kongoon hieman muita pohjoismaalaisia myöhemmin. Eikä suomalaisia ollut sotilaina, Jouko Aaltonen sanoo.
Kuningas Leopold luopui Kongosta vuonna 1908 ja siirtomaa päätyi Belgian valtion hallintaan. Jouko Aaltosen mukaan pahimmat törkeydet hellittivät, mutta monessa asiassa meno jatkui ennallaan. Akseli Leppänen saapui Kongoon vuonna 1913.
Sen sijaan sotilaina toimineiden ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten hirmuteoista on kiistattomia todisteita.
Voidaan samalla lailla sanoa vaikkapa, ettei "uutta maailmaa" vallanneet Euroopan siirtomaavallat muslimivaltakuntien sijaan siksi, että muslimit olisivat periaatteellisesti rajanneet muslimivalloitukset "vanhaan maailmaan" vaan siksi, että muutama Euroopan valtakunta ehti ensin. Ei muslimeilla olisi myös ollut mitään periaatteellista estettä ostaa orjia Afrikasta "uuteen maailmaan" kun he ostivat ja kaappasivat niitä muslimimaihin Afrikasta, Euroopasta ym. Ja esim. arabit myös kaappasivat itse suuremman osan Afrikasta hankkimistaan orjista kuin eurooppalaiset, jotka ostivat lähes kaikki hankkimansa afrikkalaiset orjat afrikkalaisilta orjakauppialta.
Jutun kommenteissa jotkut kirjoittavat, ettei tässä mitään kollektiivista syyllisyyttä yritetä esittää ihmetellen tätä syyllistämistä kritisoivia kommentteja. Vaaditaan kommenteissa myös Suomen valtiojohtoa esittämään anteeksipyyntö Kongon Demokraattiselle Tasavallalle. Jutusta itsestään löytyy mm. tällaista.
On pohdittu(siirryt toiseen palveluun) sitä, olimmeko osaltamme mukana kolonialistisessa järjestelmässä, vaikka siirtomaita meillä ei ollutkaan.
Jouko Aaltosen mukaan kirja Kongon Akselista on yksi puheenvuoro tässä keskustelussa.
– Teimme Akselista dokumenttielokuvan jo vuonna 2009. Keskustelu kolonialismista lähti liikkeelle vasta sen jälkeen. Halusimme kirjassa laajentaa ja syventää aiheen käsittelyä.
Aaltosen mukaan on selvää, että Suomella oli roolinsa kolonialistisessa taloudessa. Suomi oli osa eurooppalaista talousjärjestelmää ja sitä kautta yhteydessä myös siirtomaiden riistoon.
Myös henkisesti ja kulttuurisesti Suomi oli osa länttä ja suhtautuminen mustiin oli vähintäänkin alentuva.
– Akseli Leppänen oli kolonialisti ja rasisti, mutta niin olivat kaikki muutkin, Jouko Aaltonen sanoo.
Onko kukaan näiden kolonialismijuttujen kirjoittaja koskaan tarkemmin selittänyt, miten osana eurooppalaista talousjärjestelmää sitten Suomi on ollut yhteydessä siirtomaiden riistoon? Ja päteekö vastaavia syyllisyyksiä muihinkin kuin ennalta päätettyjen uhrin ja sortajien aseman mukaan "kolonialismissa" (jonka määrittely itsessään perustuu nykyään ennalta määritettyyn uhri-sortajaluokitukseen)? Perustuuko "osa talousjärjestelmää" -argumentti väitteisiin siirtomaista vaurauden lähteenä emämaille ja edelleen väitteistä hyödyn välittymisestä köyhään Suomeen? Usein siirtomaat, varsinkin Afrikan siirtomaat, olivat taloudellinen taakka, ei hyöty, emämaille vaikka jotkin yksittäiset bisneshenkilöt niistä saivatkin hyötyjä. Kongo on tässä voinut olla poikkeus vielä Belgian siirtomaana kuninkaan "henkilökohtaisena omaisuutena" olemisen jälkeenkin. Voivatko kuitenkaan Kongon Akseli -kirjan kirjoittajatkaan väittää konemestareiden kautta tai muutenkaan Suomeen tulleen merkittävää vaurautta Kongosta?
Lainauksena Thomas Sowellin kirjasta Conquests and Cultures:
All sorts of special interests in Europe - missionaries, businessmen, politicians or the military - had their own reasons to urge the creation and expansion of colonialism in Africa but officials responsible for the public treasury often opposed, viewing the matter in terms of financial costs and gains. In special cases - such as the Congo and South Africa, with their mineral resources - the conquest might repay its costs, but these were exceptions rather than the rule. In a later era, when the costs of maintaining European rule became higher, whether in financial, military, or political terms, vast areas of Africa were abandoned as rapidly as they had once been conquered.
Ylen jutun kommenteissa nimimerkki LauriJohannes kirjoittaa tällaista:
Mielenkiintoinen juttu.
Suomessa on vaikea puhua kolonialismista, koska moni suomalainen näkee maamme enemmän kärsijän roolissa osana Ruotsin kuningaskuntaa tai Venäjän keisarikuntaa, kuin osana talousjärjestelmää, joka perustui suoraan ei-eurooppalaisten kansojen orjuuttamiselle.
Ehkä meidänkin kansana tulisi viimein myöntää myös suomen hyötyneen kolonialismista.
Koko eurooppalainen talousjärjestelmä perustui kolonialismiin.
Onko Suomessa vaadittu koskaan Ruotsin tai Venäjän kanssa kauppaa käyneiden tahojen syyllistämistä Ruotsin ja Venäjän suomalaisille tekemistä asioista. Tai onko talvisodasta syytetty kaikkia neuvostoarmeijassa olleita kansallisuuksia, edes muiden kuin sotaan pakotettujen varusmiesten osalta?
On kommenteissa myös monia hyviä joukossa, esim tämä:
Ne tiedä olisiko se ollut Venäjän vai kenen vastuulla kieltää ihmisiä, mutta nyt kun valtio nimeltään Suomi on olemassa, pitäisi valtion ilmeisesti kieltää kansalaistensa (valkoisten) työskentely Kiinassa, Saudeissa ym ym ym maissa missä on orjuutta ym.. tuhansia ja taas tuhansia Suomalaisia tukee työllään hirmuhallintoja, orjuutta, riistoa, epätasa-arvoa, kansanmurhia ym ym ym ym ym..
Kommentissa ylläolevaan:
Ja olisi pitänyt kieltää kaikki yhteistyö ja kanssakäyminen Neuvostoliiton kanssa, mutta että meillä oli ihan ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuskin tuon ihmisoikeuksia polkevan orjavaltion kanssa, jonka väkiluku väheni kommunistien toimesta kaksinverroin sen mitä Kongossa.
Neuvostokaupan kohdalla Suomella oli sentään mahdollisuus valita, ollaanko itsenäisiä ja käydään kauppaa Neuvostoliiton kanssa, vai ollaanko osa Neuvostoliittoa. Ruotsin ja Venäjän vallan alla vastaavia mahdollisuuksia ei ollut.
Ylen jutussa mainitaan Kongon tilanteen olleen tiedossa Suomessa
Jouko Aaltosen mukaan Suomessa tiedettiin, mitä Belgian Kongossa tapahtui.
– Lehdet seurasivat tarkkaan jo Berliinin vuoden 1884 konferenssia, jossa Euroopan suurvallat jakoivat Afrikan ja Kongosta tuli Leopoldin yksityisomaisuutta.
Kun kumiterrori alkoi paljastua vuosisadan vaihteessa, tapahtumista raportoitiin Suomessa jopa aiemmin kuin monessa Länsi-Euroopan maassa. Selityksenä on se, että vyyhti alkoi purkautua ruotsalaisen lähetyssaarnaajan Edvard Sjöblomin todistuksista, joista kerrottiin tuoreeltaan suomalaisissa kirkollisissa julkaisuissa
– Käsitys, että Suomi olisi ollut peräkylä, jossa ei olisi tiedetty, mitä maailmalla tapahtui, ei pidä paikkaansa.
(...)
Entäpä Akseli Leppänen, kuinka paljon hän tiesi kongolaisten kärsimyksistä ja miten hän niihin suhtautui?
– Alussa Akseli pohti päiväkirjoissaan mustien huonoa kohtelua. Mutta vuosien myötä hän tottui siihen, että mustia pistetään piiskalla kuriin. Akseli Leppänen muuttui ympäristönsä kaltaiseksi.
Ainakin Akseli lähti Kongoon tuon kuninkaan yksityisomaisuutena olemisen jälkeen, kuten jutusta itsestään käy ilmi.
