UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016  (Luettu 1278 kertaa)

Parzival

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 654
  • Liked: 2922
Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« : 30.10.2018, 15:32:20 »
Sveitsiläinen Basler Zeitung haastatteli Bassam Tibiä  7.7.2016 eli puoli vuotta Kölnin jälkeen. Törmäsin tähän haastatteluun vasta nyt ja käänsin sen. Mielenkiintoista sisältöä ja mielenkiintoinen henkilö.

Tibi muutti Syyriasta Saksaan jo 50 vuotta sitten ja oli Frankfurtissa "kulttuurimarxilaisten" Adarnon ja Horkheimirin oppilaana. Jo 28 vuotiaana hänet nimitettiin kansainvälisten suhteiden professoriksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bassam_Tibi

https://bazonline.ch/ausland/europa/diese-maenner-denken-deutsche-frauen-sind-schlampen/story/22916308


Nämä miehet ajattelevat saksalaisia naisia lumppuina.


Syyrialainen Bassam Tibi on Theodor Adarnon oppilas ja islamin tuntija. Siitä, mistä hän puhuu
ei Saksassa halua kukaan kuulla: arabien juutalaisviha, seksismi ja saksalaisten ekstremismi.

Herra Tibi, te kirjoititte äskettäin Bild-lehdessä: "Saksalaiset liikkuvat ääripäästä toiseen:
vieraskammo ja vieraseuforia. Ei ole keskitietä.". Onko saksalaisilla taipumus ekstremismiin?


Olen elänyt 54 vuotta Saksassa ja tämän kokemuksen perusteella uskon voivani esittää arvion.
Havaintoni mukaan saksalaiset ovat ailahtelevia. Joko he ovat jonkin asian puolesta tai sitä
vastaan. Keskitietä ei ole. Tätä mieltä en ole vain minä. Kaksi saksalais-juutalaista filosofia
ovat havainneet saman. Helmuth Plessner kirjoitti, että saksalaiset aina uudestaan lankeavat
äärimmäisten kantojen lumoukseen. Theodor Adarno kirjoitti saksalaisesta sairaudesta, jota hän
nimitti "absoluuttien paatokseksi" [Pathos des Absoluten].

Tämä ailahtelevuus lienee saksalainen ilmiö. Mistä se johtuu?

Georg Lukacs kirjoitti "Saksan historiallisen kehityksen erityispiirteistä". Kun Englanti ja
Ranska jo olivat löytäneet tien kansakunniksi, olivat saksalaiset vielä täysin hajallaan :
heillä ei ollut poliittista kulttuuria ja he omistautuivat pikkuvaltioilleen. Tapa, jolla Saksa
1871 yhdistyi, ei ollut normaali. Saksalaisilla on ollut identiteetti-ongelma 1800-luvulta
alkaen.

Ja mikä on Hitlerin rooli?

Hitler ei ollut mikään sattuma vaan ennalta ohjelmoitu. Adarno kirjoitti: Jos Hitler olisi
ilmaantunut Ranskaan tai Englantiin hänet olisi naurettu ulos. Saksassa häntä juhlittiin.
Hitler oli eräs Saksan omalaatuisuus.

Te luette myös Saksan pakolaispolitiikan näiden omalaatuisuuksien joukkoon. Voitteko
selittää tätä?

Ranskan presidentti sanoo: "Me otamme 30 000 syyrialaista mutta emme enempää". Saksa
ottaa 1,5 miljoonaa ja sittenkin kieltäytyy asettamasta ylärajaa. Tämä on sitä tyypillistä
saksalaista omintakeisuutta. Welt-lehdessä olleessa keskustelussa sanoi taitelija juutalaiselle
toimittajalle Henryk Broderille: "Me olemme saksalaisia, me emme voi olla normaaleja". Broder
kysyi: "Miksi ette?" Taiteilija vastasi: "Me murhasimme juutalaiset." Johon Brode sanoin: "Minä
olen juutalainen ja haluaisin asua normaalissa maassa." Saksalle olisi tärkeätä päästä tähän
normaaliuteen. Mutta tieteen, politiikan ja median eliitit vastustavat.

Saksa ärsyttää teitä mutta samalla tunnette Saksaa kohtaan myötätuntoa. Miksi näin?

Minun kotimaani on tänään Göttingen. Kaupunki on ottanut tuhansia pakolaisia
ja he päättävät minne voi mennä. He meluavat paljon julkisilla paikoilla ja
aiheuttavat levottomuutta kantakaupungissa. Jos tunnen itseni häirityksi sanon
heille:"Laittakaa radio kiinni olkaa hyvä" tai "puhukaa hiljaisemmin". Minua ei
ahdista yhtään tehdä tätä. Saksalaiset sen sijaan ovat ahdistuneita koska heitä
pelottaa rasistiksi leimautuminen. He ovat niin peloissaan etteivät uskalla
sanoa mitä ajattelevat.

Te olette syyrialainen ja toinen kotimaanne Saksa on ottanut satojatuhansia maanmiehiänne vastaan. Teidän täytyy toki olla iloinen tästä?

Liikun paljon taksilla koska minulla ei ole autoa. Mukavinta taksiajeluissa ovat keskustelut
saksalais-turkkilaisten ja saksalais-iranilaisten kanssa. He ajattelevat juuri kuten minä. Me
olemme kyenneet löytämään täältä työtä, vapautta ja hieman rauhaa. Nämä 1,5 miljoonaa tuovat levottomuutta tähän yhteiskuntaan. Me saksan ulkomaalaiset olemme ahdistuneita integraatiostamme.Saksalainen on aina joko natsi tai hyvä ihminen("Gutmensch") Ne ovat saman mitalin kaksi eri puolta. Pelkään, että tämän päivän hyvät ihmiset ovat huomisen natseja.

Olitte antisemiitti kun saavuitte Saksaan?

Asuin Damaskoksessa 18-vuotiaaksi. Koulussa ja mediassa kuulin joka päivä, että juutalaiset ovat  arabien vihollisia ja konspiraattoreita - se oli lapsuuteni taustamusiikkia. Tulin Saksaan juutailaisvihaajana, koska olin kasvanut tässä kultuurissa, en siksi että olen Bassam Tibi. Useimmat syyrialaiset ovat antisemiittejä.

Miten luovuitte antisemitismistä?

Minulla oli onni olla kahden juutalaisen filosofin oppilaana Frankfurtissa: Adarnon ja Horkheimerin. Adarno muutti elämäni ja paransi minut antisemitismistä. Jos Adarno on juutalainen, niin juutalaiset eivät voi olla pahoja, ajattelin. Myöhemmin olin ensimmäinen syyrialainen joka matkusti Israeliin ja sanoi avoimesti: tunnustan juutalaisen kansan ja sen oikeuden Israelin valtioon. Tämän tähden minua pidettiin Syyriassa maanpetturina.

Te puhutte kaduilla spontaanisti syyrialaisille pakolaisille ja keskutelette heidän kanssaan?

Kyllä, ja saan informaatiota, jota saksalaiset eivät saa. Sillä syyrialaiset eivät puhu viranomaisille yhtä estoitta kuin minulle.

Mitä olette saaneet selville heidän ajatuksistaan ja odotuksistaan elämästä Saksassa?

Annan kaksi esimerkkiä. Palestiinalainen, joka asui Damaskoksessa: Hän on Göttingenissä ja  hänen hakemustaan käsitellään hyvin hitaasti, koska viranomaiset ovat ylikuormittuneita. Minulle hän sanoi: "juutalaiset ovat syyllisiä". Kysyin: "miten juutalaiset liittyvät tähän". Hän: "Etkö ole nähnyt että täällä Göttingenissä on juutalaiskatu ja siellä ne istuvat ja hallitsevat tätä kaupunkia". Yritin puhua rationaalisesti muttei siitä tullut mitään. Toinen syyrialainen: hyväksytty pakolainen, neljä lasta eikä puhu sanaakaan saksaa. Hän halusi kaupungilta auton mutta sitä ei hänelle annettu. Minulle hän sanoi: "juutalaiset tekivät tämän päätöksen".

Ovatko nämä esimerkit mielestäsi edustavia?

Kyllä. Nämä ihmiset ovat sosiaalistuneet antisemiittiseen kulttuuriin.

Teitä arabialainen "melukulttuuri" käy hermoille. Miten maanmiehenne reagoivat jos ojennatte heitä julkisessa tilassa?

Minulla on metodi tulla toimeen heidän kanssaan. Menen heidän luokseen ja sanon: "Minä olen Bassam Tibi, Damaskoksesta ja muslimi kuten sinäkin ja kiitollinen että voin asua täällä". Sitten sanon: "Käyttäydytte sopimattomasti. Tuo on vastoin syyrialaisia tapoja. Moitin heitä myös, ja jos se ei toimi, siteeraan säkeitä koraanista ja sanon, että käyttäydyte epäislamilaisesti. Tunnen koraanin läpikotaisin ja koraanin suurilla saan heidät järjestykseen. Uskokaa minua: kun puhun heille arabiaa ja käytän arabialaisia argumentteja, on minulla enemmän vaikutusvaltaa heihin kuin saksalaisella poliisilla.

Tavallinen saksalainen ei osaa arabiaa eikä tule Damaskoksesta. Toivotte myös, että saksalaiset valittaisivat enemmän ja kertoisivat kuinka heidn kulttuurinsa toimii. Miten tämä voisi tapahtua?

Olen pitkään asunut Amerikassa. Musliminuoret Bostonissa, New Yorkissa ja Washingtonissa suhtautuvat poliisiin sekoituksella kunnioitusta ja pelkoa. He tietävät joutuvansa vankilaan, jos käyttäytyvät röyhkeästi. Saksalaisten viranomaisten täytyisi näyttää kaapin paikkaa niille, jotka käyttäytyvät epäkunnioittavasti valtiota kohtaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Pelko rasismi-
syytöksistä on Saksassa suurempi kuin pelko julkisen järjestyksen horjumisesta.

Media korostaa aina pakolaisten kiitollisuutta saksalaisten vieraanvaraisuudesta. Onko näin vai dominoivatko epärealistiset odotukset?

Todellisuudesta vieraantuneet odotukset ovat hallitsevia mutta tämän voi selittää rationaalisesti.. Me elämme globalisoituneessa maailmassa. Ihmiset näkevät jo lähtömaissaan, että Saksassa on hienoja asuntoja, vaaleita naisia ja sosiaalivaltio. Olin kerran Kairossa ja siellä on kahden huoneen asunto luksusta. Miehen, joka Kairossa haluaa avioitua, täytyy todistaa tytön isälle, että hänellä on kahden huoneen asunto. Täällä Göttingenissä tunnen 16-vuotiaita, joilla yksinään on käytössään kaksio. Ja kellä 16-vuotiaana on kaksio, haluaa 18-vuotiaana auton. Mutta sosiaaliavustus ei riitä tähän.

Siinä on paljon mahdollisuuksia suuren pettymykseen?

Kyllä. Ajatelkaapas, että syyrialainen, joka otti kuuluisan selfie-kuvan yhdessä Merkelin kanssa, oli muutama viikko sitten televisiossa ja kertoi olevansa pettynyt: hän haluaa työn, asunnon ja varmat tulot. Tulemme kokemaan suuria sosiaalisia konfliketja.

Miten voitte olla näin varma?

Ensinnäkin Saksa ei voi toteuttaa kaikkia suuria materiaalisia odotuksia. Toisekseen, koska pakolaisilla on arvojärjestelmä, joka ei sovi yhteen modernin kanssa. Syyrialaiset, joiden kanssa puhun, sanovat: "Saksalaisilla ei ole kunniaa, koska heidän naisensa makaavat kaikkien kanssa". He sanovat: "Minun vaimoni tyttäreni ja serkkuni kanssa ei voi kukaan maata, he ovat minun kunniani."

Mitä tämä tarkoittaa suhteessa saksalaisiin naisiin?

Näimme tämän Kölnin uudenvuodenyönä. Sadat muslimimiehet kohtelivat naisia riistana.

Nämä miehet kuitenkin tietävät, että kyseessä on rangaistava teko. Ajattelevatko he siitä huolimatta: saksalaiset naiset ovat lumppuja ja heitä voi häiritä?

Molemmat pitävät paikkansa. He tietävät sen olevan laissa kiellettyä. Mutta he ajattelevat myös: saksalaiset naiset ovat lumppuja. Ja sen lisäksi he tietävät, ettei teoista tule seurauksia. Saksalaisilla poliiseilla on pakolaisten suhteen pelkoja. He eivät pelkää pakolaisia mutta pelkäävät leimautumista rasistiksi jos he ojentavat pakolaisia. Tämä on tuhoisa signaali. Monet uudet tulokkaat pitävät saksalaisia heikkoina. He eivät ota saksalaisia vakavasti.

Olette selittäneet tapahtumia myös häviäjien kostonhalulla. Yksinkertaistaen sanoen: Ne, jotka eivät saa autoa ja hienoa asuntoa kostavat saksalaiselle miehelle hyväksikäyttämällä hänen naistaan.

Naisten raiskaus on sodankäyntikeino Syyriassa. Kaikki sodan osapuolet tekevät sitä. Pakolaiset, jotka tulevat tänne, tulevat tästä kulttuurista, eivätkä kaikki ole uhreja. Jos nämä miehet eivät saa mitä haluavat, he raivostuvat. Kulttuurissa, josta tulen, niitä ihmisiä halutaan nöyryttää, jotka raivostuttavat. Orientissa mies nöyryytetään nöyryyttämällä hänen naisensa raiskaamalla. Oletukseni on, että Kölnissä naisia haluttiin nöyryyttää, koska saksalainen mies haluttiin nöyryyttää. Nainen on siihen väline.

Sanotte, että Köln oli vain alku. Miksi näette tulevaisuuden niin negatiivisena?

Jos Saksan valtio onnistuisi integraatiossa, en näkisi ongelmaa. Mutta en näe mitään integraatiokonseptia enkä maahanmuuttopolitiikkaa. Näen vain kaaosta.

Patriaarkalisesta kulttuurista tulevat naisvihamieliset miehet eivät integroidu, sanotte.
Mitä Saksan pitäisi tehdä näille miehille jos heitä ei voida karkottaa?


Täällä olevat pitäisi uudelleenkouluttaa. Saksalaiset vuonna 1945 olivat enimmäkseen natseja. Hitler hallitsi enemmistön hyväksynnällä. Länsi kasvatti Saksan demokratiaan. Maahamuuttajat patriarkaalisesta islamin maailmasta pitäisi uudelleenkasvattaa demokratiaan.

Saksassahan on ryhdytty näihin toimiin kotouttamislain avulla?

Tätä en ole huomannut. Saksalaiset ajattelevat, että kaikkea voidaan säädellä lakien avulla. Tämä on osa heidän valtiokeskeistä ajatteluaan. Tämä on taas saksalaista erityisyyttä. Arvojen välittäminen on kuitenkin yhteiskunnallinen tehtävä.

Miksi saksalaisille on arvojen välittäminen tällainen ongelma?

Kiitän sinua tästä kysymyksestä! Amerikassa en tavannut muslimi-immigrantteja, jotka eivät olisi sanoneet: I am an American. Kaikki turkkilaiset ystäväni USA:ssa sanovat näin! Pidin kerran esitelmiä islamista amerikkalaisille upseereille ja näin miten ihmiset, jotka olivat syntyneet Sudanissa, Turkissa ja Syyriassa seisoivat itkien Amerikan lipun alla ja lauloivat kansallishymniä. Integraatio tarkoittaa johonkin kuulumista. Minä olen täällä viidenkymmenen vuoden ajan kokenut vain suljettuja ovia. Äskettäin kysyi minulta Talk-shown vetäjä: "Hävettääkö sinua olla syyrialainen?" Vastasin, etten häpeä olla syyrialainen, mutta haluaisin olla saksalainen.

Tehän olette saksalainen!

Olen kansalainen mutten saksalainen. Olen syyrialainen Saksan passilla. Saksassa tehdään ero kansalaisuuden ja saksalaisuuden välille. Myönnyn tähän ja nimitän itseäni syyrialaiseksi. Saksan passi antaa minulle oikeusturvan ja minä otan oikeuksia itselleni, joita monet saksalaiset  eivät laisinkaan käytä.

Tulitte syyrialaisena ja antisemiittinä Saksaan. Olette tehneet hienon tieteellisen uran tässä maassa. Teidän esimerkkinne antaa toivoa, että integraatio voi onnistua.

Sanotte, että ole tehnyt hienon uran täällä. Se ei pidä paikkaansa. Tulin professoriksi 28-vuotiaana Göttingenissä mutta se oli urani loppu Saksassa. Urani tein Amerikassa. Saksassa koin ulossulkemista ja kiusaamista. Willkommen-kultuuria en kokenut ollenkaan. Ainoa syy jäädä tänne on saksalainen perheeni. He eivät halunneet mennä Amerikkaan. Päätös oli jos mahdollista väärä.

Miksi otitte Saksan passin?

Halusin olla saksalainen. 1971 tein hakemuksen kansalaisuudesta. Kesti viisi vuotta kunnes sain sen. Näiden viiden vuoden aikana  minua nöryytettiin valtavasti. Minulla on saksalainen tohtorin arvo ja väitöskirja saksaksi. Mutta kuvitelkaa: virastossa saksalainen poliisi saneli minulle tekstiä Bild-lehdestä testatakseen saksan taitoani. Miten saksalaiset aikovat integroida 1,5 miljoonaa muslimia jos he eivät pystyneet integroimaan edes minua, joka on kirjoittanut kolmekymmentä kirjaa saksaksi.

Ovatko muslimit erityisen vaikeita integroitaviksi?

Olkaamme rehellisiä, hindu ja buddhalainen integroituvat helpommin. On pötyä ettei muslimien heikko integraatio liity mitenkään islamiin. Islam aiheuttaa integraatiovaikeuksia niin kauan, kun sitä ei reformoida.

Tämä tarkoittaa että Saksassa toteutuu pahin tapaus: huonosti integroituvat ihmiset kohtaavat yhteiskunnan, jolla ei ole kykyä integroida?

Täsmälleen! Minulla oli kaksi ideaa: euro-islam ja valtakultuuri("Leitkultur"). Tänään minun on pakko hyväksyä: Saksa on kyvytön tarjoamaan järjestystä rauhalliselle yhteiselolle. Muslimit Saksassa puolestaan ovat haluttomia eurooppalaiseen islamiin. Pidän molempia nykyisin
utopioina. Antaudun.

Eikö Willkommen-kulttuuri luo uuden pohjan suhtautumisessa siirtolaisiin?

Tammikuussa 2016 kirjoitti Zeit-lehti: "Olemmeko me hulluja vai ovatko muut?". Lehti veti suoran linjan vastaanotto-euforiasta Auschwitziin.Saksalaiset eivät menneet Münchenin rautatieasemalle koska he rakastivat pakolaisia vaan koska he yrittivät kompensoida syyllisyydentuskaansa juutalaisten murhaamisesta. Tämä ei ole hyvä perusta. Historioitsija August Winkler kutsuu tätä omahyväisyyden kulttuuriksi.

Tämäpä on aliarvioiva väite. Te ja Winkler väheksytte niiden ihmisten motiiveja, jotka haluavat auttaa?


Voin vain sanoa heille: minua nämä saksalaiset pelottavat.

Sveitsissä vaaditaan sopeutumista tiukemmin kuin Saksassa. 2009 kansa päätti, ettei Sveitsissä saa rakentaa moskeijoihin minareetteja. Olette muslimi: loukkaakoo tämä päätös tunteitanne.

Islamilaiseen uskoon kuuluu moskeija enkä voi kuvitella moskeijaa ilman minareettia. Mutta olen sosiaalitieteilijä ja teen kompromisseja.

Mitä tämä tarkoittaa?

En haluaisi olla liian tiukka. Suurin kompromissi olisi moskeija ilman minareettia. Pienempi kompromissi olisi moskeija ja minareetti mutta ei rukouskutsua. Sillä tämä melu on häiriötekijä ei-muslimeille. Mutta ei vain heille! Olen asunut vuosikausia Kairossa ja Jakartassa - kahdessa
suuressa islamilaisessa kaupungissa. Saatoin nähdä, kuinka kiinteistöjen hinnat putosivat nopeasti aina, kun moskeija rakennettiin. Kun rukouskutsu tulee, eivät muslimit mene rukoukseen vaan myyvät asuntonsa.

Herra Tibi, tulin tietoiseksi teistä vasta äskettäin ja olen ihmetellyt, miten on mahdollista ettei islam-eksperttiä, jolla on teidän ansioluettelonne ja joka vielä tulee Syyriasta, ole kysytty haastateltavaksi mediaan näinä pakolaiskriisin aikoina.


Perustuslain pykälä 5 takaa ajattelun- ja mielipiteen vapauden. Saksan poliittinen kulttuuri ei kuitenkaan ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Tiettyjä kriittisiä mielipiteitä ei tässä maassa haluta kuulla. Nämä joutuvat roskakoriin. Minä olin islam- ja Lähi-Itä -ekspertti Saksan televisiolle, olin 17-vuotta vakituisena kirjoittajana Frankfurter Allgemeiner Zeitungissa ja olen kirjoittanut kaikkiin suurimpiin Saksan lehtiin. Sitten minut poistettiin kaikista medioista. Vasta 2016 auttoivat Alice Schwarzer ja eräs Welt-lehden toimittaja minut takaisin

Nyt voitte jälleen ilmaista mielipiteenne?

Kyllä, saan hitaasti, mutta erittäin hitaasti, jälleen vapauden ilmaista huoliani. Ovenavaaja oli Köln.
« Viimeksi muokattu: 30.10.2018, 15:55:49 kirjoittanut Parzival »

Kni

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 195
  • Liked: 12171
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #1 : 30.10.2018, 16:32:54 »
Loistava löytö ja iso kiitos Parzivalille käännöksestä! Ruotsilla tuntuu olevan vähän sama tauti kuin Saksalla; äärimmäisestä rodunjalostuksesta oman kansan tuhoamiseen.

Pystyykö Homman twitter-tiimi jollakin hästäkeillä saamaan tämän kalan tarttumaan myös niiden koukkuun jotka kenties eivät löydä tätä Homman kautta? Valtionjohtoa myöten tämä haastattelu pitäisi kaikkien lukea.

Haastattelu ja siihen linkittyvät tapahtumat ovat vanhoja, mutta itse asia on yhtä ajankohtainen kuin aina.

@Pullervo
@Alaric

Pullervo

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 198
  • Liked: 14617
  • antikomintern
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #2 : 30.10.2018, 18:27:47 »
Juttu on nyt twiitattu ja ohessa tekemäni twiitti, jonka tarkoitus on tietysti ohjata tähän ketjuun lukijoita hienolle jutulle ja kiitokset sen kääntämisestä @Parzival !

Twiitti, jossa on kuva, luetaan paljon useammin kuin kuvattomat. Siksi konekäänsin lehtihaastattelun otsikon englanniksi ja siivosin kuvasta hieman tarpeetonta, jotta se houkuttelisi useampia tutustumaan.

Kun allah saapuu kaupunkiin
Turkuun, Barcelonaan, Berliiniin,
Brysseliin, Tukholmaan, Pariisiin,
Madridiin, Nizzaan, Manchesteriin,
Pietariin, Lontooseen, New Yorkin World Trade Centeriin...

Eisernes Kreuz

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 091
  • Liked: 18987
  • Elämä se on kuin silkkiä vaan
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #3 : 30.10.2018, 18:57:27 »
Kiitokset jäsen Parzivalille erittäin mielenkiintoisen haastattelun löytämisestä ja kääntämisestä!

Tuossa kiinnittää huomiota erityisesti se, kuinka tavallista juutalaisvastaisuus on arabimaissa. Toisin kuin Euroopassa, kyse ei ole mistään muutaman natsilarppausta harrastavan kuulapään puuhastelusta, vaan kaikissa yhteiskuntaluokissa yleisenä esiintyvästä ajattelutavasta.

Saksalla, ja koko Euroopalla, on vielä edessään mielenkiintoiset ajat islamilaisen kulttuurin saadessa demografisen muutoksen myötä entistä vahvemman aseman tulevina vuosikymmeninä.
There is freedom of speech, but I cannot guarantee freedom after speech.
- Idi Amin, diktaattori
Hyvää oppi tekee terroristillekin!
- Jari Taponen, ylikomisario

Lalli IsoTalo

  • "Hallituksenkaataja"
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 29 019
  • Liked: 28400
  • Toivo parasta, varaudu pahimpaan.
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #4 : 30.10.2018, 19:35:10 »
Sveitsiläinen Basler Zeitung haastatteli Bassam Tibiä  7.7.2016 eli puoli vuotta Kölnin jälkeen.

Tämä on mahdollisesti tärkein artikkeli islamilaisten maahanmuutosta, joka on suomeksi kirjoitettu. 10/10.

Tätä pitäisi levittää kaikkiin Suomen niemennotkoihin ja saarelmiin.
@Matias Turkkila
« Viimeksi muokattu: 30.10.2018, 19:57:51 kirjoittanut Lalli IsoTalo »
Euroopan parlamentin … "strategia" on ollut kutsua maailma kylään. Se on 3. maailmansodan jälkeen nopein tapa tuhota … koko Eurooppa.
- Jäsen Roope

Ketään ei saa laittaa takaisin, eikä kenenkään tuloa estää ja tulijoille on annettava samat edut kuin maan kansalaisille - Merkelin politiikka pähkinänkuoressa.
- Akez

Parzival

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 654
  • Liked: 2922
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #5 : 31.10.2018, 13:45:52 »
Artikkelissa oli vielä lyhyt kuvaus tapaamisesta haastattelijan ja haastateltavan välillä. Ja lyhyt elämäkerta haastateltavasta. Käänsin vielä tämän tekstin.

Bassam Tibi ja hänen jännittävä elämänsä

Tapaan Bassam Tibin ravintola La Romanticassa Göttingenin rautieasemalla. Tibi (72) istuu jo siellä nahkatakissa, jonka hän riisuu vasta hetken kulutta, vaikka on melko kuuma. Hän on erittäin kohtealias mies, joka mielellään tarinoi. Monessa asiassa hän muistuttaa Geneveläistä sosiologian professoria Jean Ziegleriä: myös Tibi on hurmaava ja vitsikäs olematta huumorintajuinen. Hän nauraa harvoin.

Romantacissa hän kertoo Damaskoksesta. Hänen perheensä kuului oppineisiin. He olivat yksi niistä yhdeksästä sunniperheestä, jotka vuosisatojen ajan muovasivat Damaskosta kunnes 1965 alaviitit anastivat vallan sotilasvallankaappauksella. Putsch tuli heille yllätyksenä, he eivät olleet panneet merkille, että vuosien mittaan olivat alaviitit soluttautuneet armeijaan. Omasta hallitsevasta asemasta oli tullut heille itsestäänselvyys. Bassam Tibin isä piti jälkeenpäin suurena virheenä, ettei hän lähettänyt poikaansa armeijaan.

Kaappauksen jälkeen perhe menetti etuoikeutensa. Pian muutti alaviittiupseeri heidän talonsa alakertaan. Vuokraa hän ei maksanut. Hänen läsnäolonsa antoi kuitenkin turvallisuudentunnetta. Siitä alkaen näet Damaskoksen bandiitit kiersivät talon kaukaa.

Frankfurtin koulussa

Bassam Tibi oli kuitenkin ollut jo muutaman vuoden poissa. Alunperin halusi hän lähteä Amerikkaan mutta isä vastusti ja halusi, että poika tulee aina lomalla käymään. Niinpä hän lähti Frankfurt am Mainiin. Siitä tuli onnekas sattuma: kun hän saapui vuonna 1962 opettivat siellä kaksi 1900-luvun suurta saksalaista filosofia ja sosiologia Max Horkheimer ja Theodor Adorno. Tibi ei ollut koskaan Syyriassa kuullut heistä mutta oli pian innostunut oppilas. Aikomattaan hän sai kokea saksalaisen sosiaalitieteen huippukauden: Frankfurtin koulukunnan.

Tibi opiskeli sosiaalitiedettä, filosofiaa ja historiaa. "Kuinka vanha olette?", kysyy hän yllättäen. Minä:"33". "Katsokaapa, silloin minä olin jo professori." 28 vuotiaana hänestä tuli kansainvälisten suhteiden professori Göttingeniin. Provinssikaupungista tuli hänen elämänsä keskikohta mutta sieltä käsin hän liikkui maailmalla. Hän oli vieraileva tutkija ja vuosina 1998 - 2000 vieraileva professori Harvardissa. St. Gallenin yliopistossa hän toimi islamologian professorina. Hän opetti Jakartassa, Karthumissa, Kairossa, Ankarassa, Yalessa ja Berkeleyssa. Orientin ja Oksidentin oppi hän tuntemaan perusteellisesti.

Vierailut arabimaailmassa saivat hänet ajattelemaan kuinka islam kehittää oman kultuurinsa Lähi-Idässä, Indonesiassa ja Afrikassa. Hän loi euro-islamin käsitteen ja toivoi reformoitua Eurooppaan sopivaa islamia. Süddeutsceh Zeitung ilkkui häntä yhden miehen lahkoksi. Kesäkuussa 2016 kirjoitti Tibi aikakauslehti Ciceroon artikkelin, ettei hän enää usko sellaiseen suvaitsevaan islamiin. Otsikkona oli: "Minä antaudun".

Valtakulttuurin[Leitkultur] isä.

Myös käsite valtakulttuuri on peräisin Tibiltä. Kun hän loi tämän idean 1998 nimitti Spiegel tätä konseptia "Operaatio hapankaaliksi". Nykyisen pakolaiskriisin keskellä puhuvat poliitikot oikealta vasemmalle aivan itsestäänselvyytenä tarpeesta saksalaiseen valtakulttuuriin, johon siirtolaiset voivat orientoitua. Tibi oli aikaansa edellä. Siellä missä hän oleilee, ajattelee ja puhuu, muodostuu
toisinaan myös levottomuutta. Vuonna 2002 väitti Oldenburger Nordwest-Zeitung, että Bassam Tibi tietäisi missä Osama Bin Laden elää ja että hänellä olisi suora yhteys Bin Ladenin henkilääkäriin. Puhelin alkoi soida taukoamatta: eivät ainoastaan journalistit vaan myös rikosviranomaiset Saksasta ja USA:sta halusivat keskutella hänen kanssaan. Tibi sanoi, että häntä siteerattiin väärin. Hän oli vain viitannut arabialaisen lehden juttuun. Silloin olivat tapahtumat olleet psyykkisesti raskaita, vaikka tänään hän kertoo niistä hauskana anekdoottina.

Syyriassa ei Tibi ole ollut 30 vuoteen. Eräs diplomaatti oli hänelle aikanaan kertonut Hafiz al-Assadin (Bashar al-Assadin isä) sanoneen, että mielellän tappaisi Tibin omin käsin. Lounaan jälkeen kävelemme pitkin rautatieasemaa Tibin toimistolle. Lyhyillä, kiireisillä askelilla kävelee professori edellä. Matkalla kohtaamme göttingeniläisiä, siirtolaisia ja ryhmän lävistettyjä ja tatuoituja, ja ainakin siltä näyttää, saksalaisia tyttöjä. Tibi viittoo heidän suuntaansa: "Haluavatko nämä olla esimerkkinä siirtolaisille?". Hän ei odota vastausta.

Tibi kertoo ylenpalttisista juhlista Saudi-Arabissa, estottomuudesta suljettujen ovien takana ja kaksinaismoraalista. Itse hän on elänyt liberaalin islamin mukaisesti: islamilaiseen seksuaalimoraaliin tai alkoholikieltoon hän ei voisi sopeutua. Toimistossaan vaikuttaa Tibi tuohtuneelta siitä, että hän joutuu jakamaan sen kahden muun vanhemman professorin kanssa. Tosin he vain harvoin oleilevat siellä. Emeritoitumistaan pitää hän jonkinlaisena rangaistuksena.
« Viimeksi muokattu: 31.10.2018, 15:08:35 kirjoittanut Parzival »

Parzival

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 654
  • Liked: 2922
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #6 : 01.11.2018, 17:15:28 »
Uudempi Neue Zürcher Zeitungissa ilmestynyt haastattelu huuhtikuulta 2018. Aiheena Saksan islamisoituminen.

https://www.nzz.ch/feuilleton/die-islam-konferenz-ist-deutsche-unterwerfung-ld.1371525


Saksa antautuu islamin edessä


Saksa tarvitsee kriittistä islam-debattia mutta poliitikot tukahduttavat tämän, sanoo islam-ekspertti Bassam Tibi. Niinpä voimakkaat muslimijärjestöt määräävät keskustelun tahdin.

Herra Tibi, kaksi vuotta sitten sanoitte, että Kölnin uudenvuodenyö massiivisine ahdisteluineen olisi ollut ovenavaaja avoimelle keskustelulle islamista ja maahanmuutosta. Onko tämä toteutunut?

Olin toivonut, että saksalaiset heräävät. Näin ei ole tapahtunut. Punavihreä vähemmistö dominoi mediaa. Monet ihmiset ajattelevat kuten minä ja yksityisissä keskusteluissa he ilmaisevat mielipiteensä. Mutta julkisesti puhuessaan he pelkäävät. Saksassa vallitsee itsesensuurin atmosfääri. Minä en pelkää maineen menettämistä. Minä pystyn puolustautumaan. Mutta tavallinen saksalainen on peloissaan.

Onhan keskustelu Saksassa sentään hieman muuttunut näiden kahden vuoden aikana. Pakolaiskriisin aikana ja sen jälkeen ovat intellektuellit kuten Rüdiger Safranski, Jörg Baberowski ja tuoreimpana Uwe Tellkamp ottaneet kriittisesti kantaa maahamuuttopolitiikkaan?

Yksittäiset ihmiset ovat uskaltautuneet esiin: he ovat rohkeita saksalaisia ja ihailen heitä. Tellkampin esimerkki myös valaisee, mitä tapahtuu jos poikkeaa valtavirrasta. Tellkampilla ei ole mitään tekemistä AFD:n kanssa. Saksalainen media kuitenkin yritti välittömästi liittää hänet radikaalioikeistoon. Hänestä tehtiin esimerkki: "katsokaa kaikki tänne, jos joku muukin uskaltautuu, käy hänelle samoin". Ennenkuulumatonta on myös, että Suhrkamp-kustantamo heti otti etäisyyttä omasta kirjailijastaan. Minä itse kirjoitin kaksikymmentä vuotta Suhrkampille. Nyt häpeän heidän puolestaan.

Saksan sisäministeri Seehofer aloitti Islam-debatin. Hänen mielestään islam ei kuulu Saksaan. Liittokansleri Merkel on tätä vastaan. Mitä Te ajattelette tästä liberaalina muslimina?

"Islamia" ei ole olemassa. On 57 muslimienemmistöistä maata, kaksi miljardia muslimia ja 1400 vuotta islamin historiaa. Kuuluuko tuo kaikki Saksaan? Niin ei voi sanoa. Sekä Merkel että Seehofer ovat tietämättömiä ja huolimattomia. Perimmiltään molemmat puhuvat asian vierestä. Saksa tarvitsee kriittistä islam-debattia mutta poliitikot tukahduttavat sen. Voimakkaat muslimi-järjestöt määräävät keskustelun tahdin.

Seehoferia syytettiin yhteiskunnan jakamisesta.


Yhteiskunta oli jo jakaantunut. Kymmenen prosenttia Saksan muslimeista on ammatillisesti ja yhteiskunnalisesti integroituneita. Yhdeksänkymmentä prosenttia elää rinnakaisyhteiskunnassa. Useimmat eivät edes halua integroitua. Berliinissä on libanonilainen, turkkilainen ja kurdilainen rinakkaisyhteiskunta. Cottbussissa on jo syyrialainen rinnakkaisyhteiskunta. Tämäei johdu ainoastaan maahanmuuttajista vaan myös Saksasta.

Miksi?

Ihmiset, jotka tulevat tänne, eivät integroidu. Olen neuvonantajana puhunut viranomaisille integraatiosta ja olen hämmästynyt. Integraatiolla he tarkoittavat: rekisteröinti, avustukset, majoitus ja parhaimmillaan kielikurssi. Integraatio tarkoittaa kuitenkin identiteetin omaksumista kansalaisena. Kotimaahan kuuluu identiteetti. Jos nämä jätetään pois, ei jää mitään. Tässä on Saksan ongelma: ei ole identiteettiä tarjottavana.

Saksassa poliitikot viittavaat mielellään islam-keskustelun tärkeyteen. Onko dialogi valtiona ja muslimijärjestöjen välillä johtanut  johonkin?

Nämä Islam-konferenssit ovat ensimmäisen luokan lippu ei-minnekään. Se on järjestäytynyttä epärehellisyyttä. Aluksi olin itsekin mukana. Silloin näin näitten järjestöjen kulissien taakse. Julkisissa keskusteluissa antoivat he itsestään integraatiohaluisen kuvan, jos sitten taukojen aikana seurasi osanottajien keskinäistä keskustelua, oli ääni aivan toinen. Tunnettko Houellebecqin romaania "Soumission"? Islam-keskustelu tarkoittaa saksalaisten periksiantamista. Valtio antautuu islamille. Viime vuosina ovat muslimijärjestöt saaneet tahtonsa lävitse eikä muslimien individualismia sallita.

Mitä tämä tarkoittaa?

Liberaalit muslimit kuten Seyran Ates ja Necla Kelek heitetään ulos. Saksa käy dialogia vain neljän järjestön kanssa, jotka kaikki ovat islamistisia ja kirjaimellisesti uskovia ja joita kaikkia rahoitetaan ulkomailta. Islam-debatissa ei ole lainkaan edes kyse integraatiosta
vaan järjestäytyneen islamin vähemmistöoikeuksista. Sellaisista teemoista kuin turvallisuus tai maahanmuutto eivät järjestöt halua laisinkaan keskustella.

Moskeijayhdistys Ditib saa rahoitusta Turkista. Estääkö yhdistys Turkkilaisten integraation Saksassa?

Annan sinulle esimerkin: Berliinin Neuköllnissä haluttiin, etteivät muslimilapset paastoaisi Ramadanin aikana. Alue lähti dialogiin järjestäytyneen islamin kanssa. Ne veivät aikaa. Sitten turkkilainen Ditib lähti pois keskusteluista. Myöhemmin shiialainen yhdistys esitti fatwan Teheranista. Ja asia siivottiin pois pöydältä. Integraatiota eivät estä vain yhdistykset vaan myös maat jotka ovat niiden takana: Turkki, Saudi-Arabia, Iran ja Qatar.

Miten ulkomaalainen vaikutus voitaisiin padota?

Ditib oli alunperin Kemal Atatürkin järjestö ja se tavoitteli uskonnon ja politiikan erottamista. Se oli aikanaan hyvä järjestö. Siitä lähtien kun AKP on ollut vallassa, on Ditib muuttunut AKP:n instrumentiksi. Se on Turkin uskonnollisten viranomaisten Diyanetin alajärjestö. Diyanet lähettää imaameja Saksaan ja myös maksaa niille. Koko systeemin tulisi muuttua. Saksan valtio on vieläpä maksanut miljoonia Ditibille integraatioprojekteihin. Kuitenkin
jokainen tietää, ettei Ditib edes tavoittele integraatiota. Yhdistys haluaa suojata turkkilaisia itsenäisenä yhteisönä. Ne ovat Turkin ulkopolitiikan väline. Ja tähän Saksa vielä käyttää rahaa - eikö ole hullua? Hieman ennen vaaleja rahoitus jäädytettiin joidenkin skandaalien takia. Kävi ilmi, että Ditib-imaamit vakoilivat Gülen-liikkeen seuraajia ja avustivat Turkin tiedustelupalvelua. Tätä on integraatio Saksassa.

Olette kuvanneet Saksan pakolaiskriisin huonoimpana mahdollisena tapauksena: huonosti integroituvat ihmiset kohtaavat yhteiskunnan, joka ei ole kykenevä integroimaan. Onko integraatiopolitiikka sittemmin jotenkin muuttunut?

Saksalaisilla on aito tahto. Pelkkä puhe ei kuitenkaan takaa integraatiota. Olen puhunut libanonilaisten ja turkkilaisten nuorten kanssa, jotka ovat Saksassa jo kolmannessa polvessa. He puhuvat sujuvaa ulkomaalaissaksaa, paremmin kuin turkkia tai arabiaa. Mutta he eivät
ole integroituneita, koska eivät jaa arvojärjestelmää.

Mutta emmekö voisi myös sanoa: monet saksalaisetkaan eivät tunnusta näitä arvoja.

Tämä on primitiivistä logiikkaa. Pitääkö saksalaisia avoimen yhteiskunnan vihollisia vahvistaa tuomalla heitä ulkomailta? Entisenä ulkomaalaisena sanon: "Joka ei tunnusta arvoja, lähtekööt. Olkaa hyvä, tuolla on ovi".

Kirjoititte kerran kirjan muslimien antisemitismistä. Saksa tuntee, että "Ei koskaan enää" ["Nie Wieder"] velvoittaa. Samanaikaisesti näyttää siltä, että tiettyä sallivuutta halutaan osoittaa muslimien antisemitismille.

Kerron teille mitä viime viikolla koin Wormsissa. Erään luennon yhteydessä puhuin kahden opettajan kanssa. Toinen heistä suunnitteli matkaa Israeliin. Kun hän kertoi tästä luokalleen, vaativat syyrilaiset oppilaat hänet sanovan, että hän matkustaa Palestiinaan, tai muutoin he
eivät kuuntelisi häntä. Kun hän myöntyi tähän, vaativat he ettei hän puhu Jerusalemista vaan al-Qudsista. Toinen opettaja selitti minulle, että koulun johto oli määrännyt, ettei juutalaisiin ja Lähi-Idän konfliktiin liittyviä teemoja käsiteltisi jotta arabiopiskelijoita ei ärsytettäisi.
Kahtakolmasosaa hyökkyksistä synagogia vastaan ei luokitella antisemiittisiksi vaan "protesteiksi Israelia vastaan". Saksalaisen oikeuslaitoksen mielestä ei arabien keskuudessa ole juurikaan antisemitismiä: aina on kyse joko protestista Isaelia vastaan tai ulkomaalaisrikollisuudesta.

Kuinka antisemiittisiä ovat muslimikulttuurit?

Olen kasvanut Damaskoksessa ja siellä oli juutalaisviha itsestäänselvyys: koulussa, televisiossa, kaikkialla. Tulin antisemiittinä Saksaan ja muutuin Frankfurtissa. En syytä pakolaisia, he eivät voi sille mitään. Orientissa heidät koulutettiin antisemiiteiksi.

Mitä tälle voitaisiin tehdä?

Ensiksi Saksan tulee tunnustaa: arabialainen antisemitismi on olemassa. Ja sitten tarvitsemme integraatiokursseja, jotka ovat enemmän kuin pelkkiä kielikursseja. Integraatiokurssiin tulisi kuulua valistus antisemistismistä. Mutta tätä ei edes yritetä.

Ongelman tunnustamisen rinnalla tarvittaisiin järeämpiä viranomaistoimia antisemitismiä vastaan.

Joulukuussa Berliinissä muslimit osoittivat mieltä, koska amerikkalaiset siirsivät lähetystön Jerusalemiin. Kuulin iskulauseita:"Hamas, hamas, Juden ins Gas". En ollut uskoa korviani: tämä on Berliini. Uusi saksalainen ulkoministeri sanoi Israelissa ettei Saksassa ole tilaa antisemitismille. Hän oli moniselitteinen eikä kertonut mistä antisemitismistä on kyse.  Viime
vuonna tapasin herra Schusterin, juutalaisten keskusraadin presidentin. Hän keskittyi ainoastaan taisteluun saksalaista antisemitismiä vastaan. Saksassa on fiksaatio, joka murtuu vain vähitellen: antisemitismi on saksalaista ja tulee natseilta. Maahanmuuttajat sivuutetaan.





« Viimeksi muokattu: 01.11.2018, 17:17:34 kirjoittanut Parzival »

Kelpo Hääppönen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 812
  • Liked: 262
Vs: Bassam Tibin haastattelu 7.7.2016
« Vastaus #7 : 01.11.2018, 19:37:34 »
Lainaus
Musliminuoret Bostonissa, New Yorkissa ja Washingtonissa suhtautuvat poliisiin sekoituksella kunnioitusta ja pelkoa. He tietävät joutuvansa vankilaan, jos käyttäytyvät röyhkeästi. Saksalaisten viranomaisten täytyisi näyttää kaapin paikkaa niille, jotka käyttäytyvät epäkunnioittavasti valtiota kohtaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu

Lainaus
Naisten raiskaus on sodankäyntikeino Syyriassa. Kaikki sodan osapuolet tekevät sitä. Pakolaiset, jotka tulevat tänne, tulevat tästä kulttuurista, eivätkä kaikki ole uhreja. Jos nämä miehet eivät saa mitä haluavat, he raivostuvat. Kulttuurissa, josta tulen, niitä ihmisiä halutaan nöyryttää, jotka raivostuttavat. Orientissa mies nöyryytetään nöyryyttämällä hänen naisensa raiskaamalla. Oletukseni on, että Kölnissä naisia haluttiin nöyryyttää, koska saksalainen mies haluttiin nöyryyttää. Nainen on siihen väline.

Ja kun valtaosa on täysiä ressukoita ja rikollisia, jotka eivät kuuna kullan valkeana tule saamaan Euroopassa sitä pitkää listaa asioita, jotka haluavat, niin...

Tästä ählyjen asenteesta ei tietenkään Länsi-Euroopassa väestöä varoiteta ja raiskaamalla nöyryyttäminen vain jatkuu.
Vittu mitä paskaa, sanoi Alexander Stubb.

Tagit: