Disneyfikaatiota. (Ehkä keksin uudissanan

.) Romantosoitu arkaainen maalaisidylli jolla ei ole juurikaan tekemistä maalaisten enemmistön elinolojen kanssa. Muutoin maaseutu tyhjennetään kaupunkeihin, joiden väestöstä pieni, lähinnä hipsterikuplasta koostuva osa on maaseudun kanssa tekemisissä luomutuotteita ostamalla, romanttisia kuvauksia katsomalla/lukemalla tai käymässä luontoekskursiolla jopa noissa Haaviston-videoissa kuvatuissa oloissa. Haaviston uudenvuodenfilmin maailmankuva on yhtä lailla sukua niin Disneyn tulkinnoille maailman kansansaduista, kuin Neuvostoliiton, muiden kommunistimaiden ja ehkä nykyisten Venäjän ja Valko-Venäjän hallitusten kultuuripolitiikalle; jossa kansanperinteestä otetuista valituista paloista muokattiin kivaa kansantanssien, laulujen ja perinneruokien muodostamaa virallista kansanperinnettä, jolla ei juurikaan välttämättä ollut kansan arkitodellisuuden kanssa tekemistä. Tulee mieleen aina Kalevalan päivänä koulussa näytetty neuvostoliittolainen filmi suomalais-ugrilaisista kansoista Neuvostoliitossa. Tanssia ja laulua oli joka otoksessa, mutta mieleenpainuvin oli osuus Karjalan ASNTstä: yksi ainoa nainen leipoi karjalanpiirakoita, tanssi ja lauloi täysin autiossa museokylässä. Karjalaisethan oli 60-luvulla viety kylistään kaupunkikeskuksiin, ja ilmeisesti yhtä autioituneita kylää oli ylläpidetty filmaus- ym tarkoituksiin.
Eri totalitarismin lajien kuvastolla on taipumus alkaa muistuttaa toisiaan, olipa kysymys kapitalismista, jonkun lajin sosialismista tai uskonnosta.