YLE:
https://yle.fi/a/74-20031301Turkulainen tutkija ja Åbo Akademin ylipistonlehtori Måns Broo on kääntynyt hinduksi ja on julkaissut kirjan uskonnon ja ruoan välisistä suhteista.
Onko lehmä pyhä, saako sikaa syödä? Uskonto voi pyhittää ruoan tai näännyttää ihmisen nälkään
Kaikki maailman uskonnot säätelevät syömistä. Pyhä, paha ruoka on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja ruoan ja uskonnon suhteesta.
Hindu ei syö lehmää, muslimilla on halal ja juutalaisella kosher....
Jotta kristittykin on jotain, niin han-argumentilla tuodaan ehtoollinen, jossa leivällä on rooli ja viiniä pidetään Kristuksen veren symbolina....
Wattafuk?
Kun muut uskonnot kertovat mitä saa syödä ja mitä ei, jotta kristityt saadaan samaan soppaan, pitää vetää Kristuksen ruumis ja veri esimerkiksi meille pyhistä ruoista.
Logiikka kuulostaa aukottomalta. Kun haen alkosta pahvilaatikon punkkua, niin jessen vertahan siinä kotiini kuskaan. Ja kun ostan kaupasta rieskaa, niin jessen lihaahan siinä vien.
Kaikki uskonnot säätelevät syömistä
Ruokaan liittyviä sääntöjä on kaikissa uskonnoissa runsaasti.
Ei saa syödä sikaa, se on saastainen (muslimit), ei saa koskea lehmään, se edustaa anteliaisuutta ja ruokkijaa (hindut), pitää paastota ennen pääsiäistä (kristityt). Ruoka voi edustaa pelastusta (viini on Kristuksen veri) tai henkistymistä, lähentymistä jumalaa kohden (paasto).
Paastokin voi olla henkinen. Pidättyminen jostain nautinnosta. Ei se ole kristityllä välttämättä ruoka.
– Ei ole pitkää aikaa siitä, kun suomalaisissakin perheissä luettiin ruokarukous pöydän äärellä ennen ateriaa. Ja tietysti joissain perheissä se on yhä tapana, muistuttaa Virpi Mäkinen.
Otsikko oli syömisen
sääteleminen. Ei siihen liittyvät rituaalit. Toki ruokarukouksen joku voi rinnastaa halal-teurastuksessa tapahtuvaan ällähöintiin, mutta ruokarukoukseen ei ole kaavaa, eikä siihen liity ohjetta, miten ruoka on tapettu, tai mitä eläintä siinä on.
Ja koska kristinusko ei sääntele ihmisten ruokavaliota, toki sinne on otettu mallikappale:
Pyhä, paha ruoka -kirjassa Åbo Akademin kirkkohistorian professori Päivi Salmesvuori kertoo 1100-1200-lukujen taitteessa eläneestä Marie Oigneslaisesta. Oigneslainen eli Belgiassa Liegen kaupungissa. Hän ei ollut nunna, vaan naimisissa oleva hurskas nainen.
Oigneslainen teki elämäkertatietojen mukaan miehensä kanssa sopimuksen, että pariskunta omistautuu Kristuksen kärsimysten kunnioittamiselle elämällä askeettisesti.
Oigneslainen vei paaston äärimmilleen ja lopulta kuoli aliravitsemukseen. Kirjan luvussa puhutaan pyhästä anoreksiasta.
Hindut vaan ei syö lehmää, kun se antaa maitoa ja kenkänahat. Muslimit eivät sikaa, kun se on saastainen. Sama koskee juutalaisia, mutta tämähän vaan on pieni väärinkäsitys, kun aikanaan sianliha oli huonosti säilyvää ennen jääkaappeja. Mutta kristityt paastoaa itsensä hengiltä.
Luin otsikon uudelleen uskonto sääntelee syömistä ja uskonto voi näännyttää nälkään. Tämä on oksymoroni, sillä muslimiuskonto todellakin pyhissä kirjoituksissa ja nykytulkinnassa sääntelee syömistä, mutta ainoa nälkään nääntynyt päätti toteuttaa henkilökohtaista uskoaan näännyttämällä itsensä nälkään. Ei se ollut uskonto, vaan jonkun oma päätös toteuttaa uskoaan valtavirrasta poikkeavalla tavalla.
En ota tätä niin raskaasti, kuin tämä kirjoitus antaa olettaa, mutta olihan taas pläjäys. Ihan sama kun vertaisi suomalaisten lauantaisaunaa siihen, kun muslimi pesee itsensä rituaalisesti ennen rukousta ja jos rukoillessaan pieraisee, pesee uudelleen.
-i-
