Hohhoijaa. Kannattaako näihin miesvihaa tihkuviin väitteisiin ottaa kantaa? Yritän ja samalla pahoittelen tekstin pituutta ja akakoomisuutta.
Greenin ja Pulkkisen Hesarissa julkaistun mielipidekirjoituksen tavoitteena näyttää olevan vallalla olevalle feministiselle ideologialle tuttu pyrkimys syyllistää, tässä tapauksessa lasten joukkoraiskauksista, yksinkertaisesti miessukupuoli ja miesten rakentama yhteiskunta, jota kirjoituksessa kutsutaan "patriarkaaliseksi järjestykseksi paremman termin puutteessa". Kyseisen ideologian perusoletus on, kuten kirjoituksessa esitetään, että kristinuskon pohjalle rakentuneet länsimaiset yhteiskunnat ja islamin pohjalle rakentuneet yhteiskunnat ovat pohjimmiltaan samanlaisia, koska kristinusko ja islam "kuuluvat samaan kulttuuripiiriin, jossa naiset on pitkään alistettu miehille".
Tästä voinee päätellä, että kirjoittajat olettavat, että molemmissa uskonnoissa ja pitkälti niiden pohjalle syntyneissä yhteiskunnissa vallitsee sama pelkistetty mies- ja naiskuva: Mies on arvokas mutta nainen ei. Koska mies pitää itseään lähtökohtaisesti naista arvokkaampana, on naisen väkivaltainen seksuaalinen alistaminen raiskauksen tavoin miehen mielestä oikein. Ihmiskuva ja siihen liittyvä moraali, joka ilmeni mm. Oulussa tapahtuneissa tyttöjen raiskauksissa viime syksynä, on kirjoittajien mukaan nähtävä "#metoo-liikkeen valossa eikä osana erilaisuutta ja maahanmuuttoa koskevaa keskustelua". Uskonto/kulttuuri ja sen pohjalle rakennettu kulttuuri/uskonto ja yhteiskunta nähdään tässä feminismissä vain sukupuolten välisenä sotana, jossa aina mies on syyllinen ja nainen uhri. Sukupuolipolitiikkaa on siis muutettava naisten asemaa parantavaksi ja poistettava miesten ottamia "etuoikeuksia koskien naisten elämää ja kehoja", jotta saataisiin naisista samanarvoinen osapuoli yhteiskunnassa, kuin mies on.
Yritin yllä luoda mahdollisimman todenmukaisen kuvan Greenin ja Pulkkisen argumentista, joka lähemmin tarkasteltuna on kulttuurihistorialliselle kritiikille hyvin altis. Suurimmat ongelmat siinä liittyvät kaavamaisen ihmiskuvan lisäksi pinnalliseen käsitykseen kristinuskosta ja islamista, jotka molemmat ovat kokeneet erilaisen kulttuurihistoriallisen kehityksen, mikä on väistämättä muokannut niistä erilaisia. 1) Yhteisistä juutalaisista juuristaan huolimatta kristinusko ja islam ovat
luonteeltaan erilaisia. Islam on ortopraktinen, tämänpuoleisuutta ja moraalia korostava kuten juutalaisuus, kun taas kristinusko ortodoksinen, tuonpuoleisuutta ja uskon sisältöä korostava.
2) Tärkeää on myös huomioida, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1700-luvun
valistusajan vaikutuksesta länsimaiset yhteiskunnat ovat kokeneet demokraattisen ja sekularisoivan muutoksen, joka islamilaisista maista suurimmaksi osaksi puuttuu, vaikka länsimaat ovat yrittäneet huonolla menestyksellä länsimaistaa muslimimaita 1800-luvulta lähtien. Kyse on, kuten niin monesti olen todennut, uskonnollisen lain merkityksestä yhteiskunnassa. Islamin lain keskeisyys ylläpitää tiukasti klassisen fiqhin mukaista ihmiskuvaa islamilaisissa maissa ja muslimien moraalifilosofiassa ja sitä kautta moraalissa.
Sen sijaan kristittyjen uskonnolliseen lakiin pohjautuva moraali ja moraalifilosofia, jotka jo lähtökohtaisesti, varsinkin luterilaisessa Suomessa, ovat toissijaisia verrattuna juutalaisuuteen ja islamiin, ovat valistuksen kautta nykyisissä länsimaissa muuttuneet ihmiskuvan suhteen ja monin muin tavoin, kun uskonnoton moraalifilosofia on haastanut sen keskusteluun. Länsimaisten kansallisvaltioiden maallinen tosin lähtökohtaisesti kristittyjen säätämä laki on korvannut käytännössä kristittyjen uskonnollisen lain, vaikka ortodoksit ja katoliset pitävät ainakin periaatteessa kiinni kaanoneistaan.
3) Kristillinen seksuaalietiikka, ja etiikka ylipäänsä ainakin luterilaisesta näkökulmasta,
rakentuu luonteensa tähden lähtökohtaisesti toisin kuin rabbiinisessa juutalaisuudessa tai klassisessa islamin lain tulkinnassa. Uudessa testanentissa ei ole yksityiskohtaista normistoa vaan lähinnä ajattelua ohjaavia periaatteita kuten kultainen sääntö. Sen lisäksi muut Mooseksen lain tiivistykset kuten kymmenen käskyä ja luterilaisten
huoneentaulut havainnollistavat ainakin luterilaisten kristittyjen perinteistä tapaa tulkinta Mooseksen lakia, mikä ei vastaa Talmudin tai klassisen fiqhin käsitystä oikeasta laista ja lain tulkinnasta. Aina voi tietysti vedota, että luterilaiset ovat marginaaliporukkaa kristinuskossa ja katoliset kanonisine lakineen enemmistöä, mutta Suomessa luterilaiset ovat enemmistö, ja se on muistettava pitää mielessä aina, kun suomalaisesta yhteiskunnasta ja kristinuskosta keskustellaan.
Enemmistö suomalaisista nykykristityistä ei perusta elämäänsä Mooseksen lain määräyksiin vaan ylösnousemususkoon. Edes Uuden testamentin moraalinormit eivät sanele nykysuomalaisen enemmistön moraalia, vaan tapakulttuuri ja lainsäädäntö ovat muuttuneet kahden regimentin opin kautta toisenlaiseksi kuin, miten aluksi katolisessa ja myöhemmin luterilaisessa Suomessa Mooseksen lakia tulkittiin ja noudatettiin. Viime kädessä tämän muutoksen mahdollisti kristinuskon luonne. Suomessa kotostetusti nimenomaan luterilainen kristinuskon tulkinta, jossa kanoninen laki hylättiin.
4) Raiskaus, kuten kaikki rikokset, on
määritelty muslimienemmistöisissä maissa fiqhin eli islamilaisen laintulkinnan/oikeustieteen pohjalta, kun taas määritelmä länsimaissa on tehty kristinuskon etiikan, valistusfilosofian keskeisesti muokanneen länsimaisen oikeustieteen pohjalta. Ei liene yllätys, että raiskaus määritellään siten eri kriteerein ja päädytään erilaiseen määritelmään. Vaikka aiempina vuosisatoina länsimainen raiskauksen määritelmä muistutti klassisen fiqhin määritelmää, koska molempien pohja on Mooseksen laissa, ei länsimaissa kristittyjen enemmistö etsi enää määritelmää lähtökohtaisesti Mooseksen laista, vaan uskonnottoman oikeustieteen ja kristillisen etiikan kautta. Kahden tuhannen vuoden aikana ja erityisesti viime vuosisatoina ne ovat aiheuttaneet omaleimaisen muutoksen länsimaisessa raiskauksen määritelmässä. Islamilaisissa maissa raiskaus määritellään yhä lähtökohtaisesti samantapaisesti kuin Mooseksen laissa tarkastellen sitä Muhammadin esimerkin kautta. Se on lähtökohta islamilaisen yhteiskunnan laille, sen tulkinnalle ja muslimien enemmistön moraalille, mistä seuraa
fitna-käsitteen keskeinen rooli seksuaalietiikassa klassisessa fiqhissä ja siten huivittoman naisen raiskaussyytöksen torjuminen muuttamalla se huivittoman naisen tekemäksi aviorikokseksi ja miehen muuttamisen syyllisestä uhriksi.
Hyvä esimerkki kulttuurihistoriallisesta muutoksesta toisaalla mutta pysyvyydestä toisaalla on käytäntö: raiskatun naisen ottaminen vaimoksi, joka on niin Mooseksen lain kuin sharian klassisen tulkinnan mukaan raiskaajan velvollisuus tai oikeus näkökulmasta riippuen. Sen lähtökohta on 5. Moos 22:28-29: "Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan." Monissa islamilaisissa maissa tämä on yhä voimassa, kuten Afganistanissa, vaikka joissain siitä on luovuttu kuten 2000-luvulla Marokossa. Yht'äkkiä en muista, milloin raiskaaja ja raiskattu olisi oikeuden päätöksellä pakotettu Suomessa naimisiin. Näitä kulttuurisidonnaisia länsimaisesta nykynäkökulmasta naista alistavia käytäntöjä löytyy klassisesta ja myös uudemmasta sharian tulkinnasta lukemattomia.
Länsimaisten yhteiskuntien maallistuessa valistusfilosofian käyttö moraalifilosofiassa ja oikeustieteessä lisääntyi ja uskonnon ote enemmistön elämästä väheni. Tätä tietä monikulttuuriuskovat olettavat muslimienkin nyt kulkevan, mutta vain marginaalinen osa muslimeista tahtoo päästää irti klassisen fiqhin hallitsemasta kulttuurista ja sen normeista, joihin väestö on kasvanut ja tottunut. Sen mukaan itsestään selvästi nainen on miehensä tai isänsä määräysvallassa. Edes kotoa ei saa poistua ilman lupaa ja ilman päähuivia. Noiden sääntöjen mukaan eläminen luo turvallisuuden tunteen, joka lienee länsimaiselle feministille vaikea käsittää.
Yhtä vaikeaa lienee käsittää, että suomalaisen kristityn, ateistin tai uskonnottoman perheen isäntä ei kontrolloi vaimoaa ja tyttäriään yleensä samoin. Jos suomalaismiehet olisivat Oulussa ja Helsingissä, ja missä näitä joukkoraiskauksia onkaan tapahtunut, siten toimineet, eivät muslimimiehet oli päässeet tyttöjä raiskaamaan, mutta koska ei ole meidän tapakulttuurin mukaista toimia niin, tytöt ja naiset ovat saaneet mennä mielensä mukaan, ja niin pitää saada jatkossakin! Siitä huolehtiminen on Suomen valtion velvollisuus kansalaisiaan kohtaan. Siksi vaikeasti integroitavien muslimien määrä on pidettävä tässä maassa hyvin pienenä, ja jokaiseen heistä on hyvät perustelut suhtautua suurella varovaisuudella ja epäilyllä.
Väite kulttuurierojen epäolennaisuudesta ja eri kulttuurien (tai uskontojen) moraalinormien perimmäisestä samanlaisesta patriarkaalisuudesta on täten hyvin kyseenalainen. Eri kulttureissa ja uskontojen piirissä ovat toki ensisijassa miehet olleet määrittelemässä moraalinormit, mutta ne on määritelty erilaisiksi ja tulkittu kulttuurien muuttuessa eri tavoin. Miehet ovat eri kulttuureissa antaneet naisille erilaisen aseman. Länsimaisen naisen asema on länsimaisen miehen antama ja musliminaisen asema on muslimimiehen antama, hyvässä ja pahassa. Erilainen se on jokatapauksessa.
Miessukupuolen syyllistäminen raiskauksista ei ole hedelmällistä sen enempää kuin naisten kollektiivinen syyllistäminen haittamaahanmuutosta. Siten vain lietsotaan sukupuolten välistä vastakkainasettelua.
Patriarkaalinen järjestys alkaa olla nykylänsimaissa olkinukkeen verrattavissa oleva termi, mutta se on islamilaisissa maissa uskonnollisella lailla perusteltu yhteiskunnan normi. Väitän, että VHM alkaa olla kohta kurkkuaan myöten täynnä tätä syyllistämistä, kun ottaa huomioon, miten naisen asema on parantunut vaikka viimeisen 150 vuoden aikana länsimaissa. Suomessa on lähtökohtaisesti niin naisen kuin miehen mahdollista seisoa omilla jaloillaan. Miten nämä feministit tahtovat "täydellisen tasa-arvonsa" miesten ja naisten välillä toteuttaa? Kuohitsemalla suomalaiset urokset?
Aihe: 2019-01-23 HS: Seksuaalirikoksissa ei ole kyse kulttuurista tai etnisyydestä (Luettu 12017 kertaa)