Renkaiden puhkomisestakaan ei tullut mitään buumia, joten toivoa on hiipumisesta.
Pääasia kuitenkin, ettei muhamättöjen lautaselle joudu sikapartikkeleita, koska se olisi hirveä ihmisoikeusrikkomus ja pahoinpitely jos niin joskus kävisi.
Tosiaan, hyvien ihmisten ajamassa uudessa maailmassa ajatusrikos tai uhripositiokorttia hallussa pitävään henkilöön kohdistuva teko josta hän
voi osata loukkaantua on aina pahempi asia kuin teko josta seuraa tai voi seurata ilmeinen henkeen tai terveyteen kohdistuva vaara niille joille kortteja ei ole käteen jaettu.
Näinollen ruokaan laitettujen neulojenkin osalta ainut tapa taistella niitä vastaan on nostaa esiin mahdollisuus että myös feministit, muslimit, epäsäännöllisesti maahanmuuttaneet, uussukupuoliset ja näiden ryhmien puolustajat (esim. agendajournalistit) voivat joutua näiden tekojen uhriksi. Vasta silloin ongelmaa uskalletaan lähteä ratkomaan. Toki kimurantiksi ongelman tekee se, että tekijä saattaa kuulua johonkin näistä ryhmistä. Pelkkä epäilys tekee tilanteesta niin kimurantin ettei välttämättä silloinkaan osata päättää kumpi on tärkeämpää, tekijän vai uhrien vähemmistökoskemattomuuden suojeleminen.
Esimerkki tämän kehityksen alkutaipaleelta on Helsinkin keskustarkirjasto Oodin parissa kuukaudessa kehittynyt tilanne. Kirjastosta on muodostunut maassa omaisuusrikoksentekemistarkoituksessa majailevien itäeurooppalaisten mustalaisten bisnesalusta jossa he saalistavat suomalaisten vanhusten omaisuutta. Kirjastojärjestelmän reaktio ongelmaan on julistaa nollatoleranssia rasismille, tai siis kieltää tapahtumista valittaminen kirjaston yhteydessä. Yllättäen itse ongelma ei ole kadonnut minnekään.
Onneksi ruoan myyntiketjut eivät ole kuitenkaan näiden julkisen sektorin kalkkunoiden kuristusotteessa. Muutoin seuraava reaktio olisi varmaan rangaistuksen uhalla näistä neuloista kertomisen ja tilanteiden rehellisen tutkimisen kieltäminen, ja kehoitus keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten kattavan halal-ruokahyllyn ylläpitämiseen...