Helsingin Sanomat: Kirjasuosituksissa tarjolla virkistävän masentavaa maailmaa ja voimaannuttavaa ilmastoahdistusta 24.8.2019
Tuho tulee
NEW YORK MAGAZINE -lehden toimittaja David Wallace-Wells on kirjoittanut dystooppisen tutkielman maailmasta, jossa ilmaston lämpenemistä ei ole onnistuttu hillitsemään. Suomeksi Asumiskelvoton maapallo (Otava, suom. Tarja Kontro) ilmestyy syyskuussa. Tutkijoita on haastateltu ja tutkimuksia luettu, mutta eniten Wallace-Wellsiä kiinnostaa se, mitä muutos merkitsee inhimilliselle elämäntavalle. Skenaariot perustuvat synkimpiin arvioihin, ja kirjan sävy on läpikotaisin alarmistinen. Mutta kenties pieninä annoksina nautittuna se aiheuttaa lukijalleen juuri sen verran ilmastotuskaa, että ahdistus kanavoituu toiminnaksi.
Toisin sanoen kirja on tieteelliseksi (mm. Adlibriksellä luonnontieteissä) naamioitua fiktiota ja pelottelupropagandaa, jota pitää vallitsevan ilmastohysterian vuoksi käsitellä, kuin se olisi jotain muuta.
Wallace-Wells on muun muassa puhunut UNHCR:n ennusteisiin vedoten 200 miljoonasta liikkeellä olevasta ilmastopakolaisesta vuonna 2050, vaikka luku oikeasti tarkoittaa sitä, että vuoteen 2050 mennessä 200 miljoonan ihmisen ennustetaan muuttavan nykyisestä asuinpaikastaan ilmastonmuutokseen liittyvien syiden vuoksi. Samassa ajassa tapahtuu miljardeja tai kymmeniä miljardeja muuttoja muista syistä. Todellinen ilmastopakolaisuus maailmalla vaeltavina ihmisinä on tuolloinkin harvinaista ja pientä verrattuna esimerkiksi oikeiden pakolaisten määrään.
Tavallaan huvittavaa seurata Hesarin toimittajien innostumista epätieteellisistä tuomiopäiväennustuksista "voimaannuttavana ilmastoahdistuksena", kun tilastoihin ja muissa maissa jo tapahtuneeseen maahanmuuttokehitykseen perustuvaa väestönvaihtumisilmiön havainnointia ja ennakointia vastustetaan kynsin hampain "äärioikeistolaisena salaliittoteoriana".
Wallace-Wells lähtee ajattelussaan ja kirjassaan
Asumiskelvoton maapallo siitä nyrjähtäneestä näkökulmasta, että tutkijat eivät muka enää uskalla sanoa todellisia, ilmastokatastrofia ennustavia mielipiteitään, koska ovat saaneet julkisessa keskustelussa niin monta kertaa näpeilleen ilmastoskeptikoilta. Siksi on alarmistiksi julistautuvan Wallace-Wellsin mukaan perusteltua esittää ihmisille mahdollisimman paljon mahdollisimman alarmistisia viestejä. Tällaisiksi kelpaavat Wallace-Wellsin vuosien varrella keräämät alarmistiset lehtileikkeet, jotka eivät edusta tieteen valtavirtaa tai välttämättä tiedettä ollenkaan.
Wallace-Wells myöntää esimerkiksi höpinät miljardista ilmastopakolaisesta epätodennäköisiksi, mutta katsoo, että ihmisten päähän on rummutettava nimenomaan äärimmäisimpiä skenaarioita, jotta ilmastonmuutos otetaan tarpeeksi vakavasti. Samaan tapaan esimerkiksi Syyrian sota kuitataan kirjassa suurpiirteisesti ilmastonmuutoksen seuraukseksi.
"Jos jätämme pahimmat mahdolliset skenaariot huomiotta, se vääristää käsitystämme todennäköisimmistä skenaarioista. Näin alamme pitää todennäköisimpiä skenaarioita pahimpina mahdollisina, emmekä tunne tarvetta varautua niihin seikkaperäisesti. Äärimmäiset skenaariot antavat meille rajat, joiden sisällä kykenemme ajattelemaan, mikä on todennäköistä. Kenties ne osoittautuvat hyviksi oppaiksi, sillä optimistit eivät puolivuosisataisen ilmastoahdistuksemme aikana ole vielä koskaan olleet oikeassa." (s. 17)
En tiedä optimisteista, mutta vallitsevan alarmistisen ilmastonarratiivin kyseenalaistavat realistit ovat olleet usein oikeassa, toisin kuin alarmistit. Lämpenemisennusteita on vuosien kuluessa korjattu yhä alemmaksi.
Wallace-Wells kuitenkin torjuu IPCC:n lämpenemisskenaariot liian optimistisina ja ennustaa omien lehtileikkeidensä perusteella neljän, viiden, kuuden asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä ja maapallon muuttumista asumiskelvottomaksi. Merenpinta tulee kohta nousemaan metrejä tuosta vaan, jopa vain muutamassa vuosikymmenessä.
Syylliseksi pahaan Wallace-Wells nimeää Yhdysvaltain republikaanisen puolueen, ikään kuin Yhdysvallat voisi politiikallaan kääntää päästökehityksen suunnan muiden maiden puolesta. Siitä päästäänkin ratkaisuihin. Wallace-Wells esittää vasemmistolaisten tutkijoiden nimissä uudenlaista yhteiskunnallisen vallankäytön ja poliittisen suostumuksen suhdetta, jossa kansa luopuu vapaudestaan, jotta valtio tai paremminkin planeetanlaajuinen maailmanhallitus suojelisi kansalaisia ilmastonmuutokselta.
Väitetty eksistentiaalinen uhka, joka vaatii kansalaisten vapauksista ja oikeuksista luopumista. Kuulostaa tutulta.