TYÖSKENNELLESSÄÄN vielä Expressen-lehdessä Pascal Engman joutui kohtaamaan myös katujen väkivallan ja raivon. Poliisit tulivat paikalle, kun uusnatsi yritti tunkeutua toimitukseen veitsi kädessään helmikuun 17. päivänä 2015.
Ei Hesarin journalismille voi kuin nauraa. Poliisi pidätti tuolloin kolme toimituksen edessä seisonutta mielenosoittajaa, koska heillä oli veitsiä kauemmas pysäköidyssä autossa. En löytänyt tapaukselle jatkoa, joten siinä ilmeisesti kaikki, eikä Expressenissäkään kerrota toimitukseen veitsi kädessä tunkeutumisesta, jollaisesta taatusti uutisoitaisiin laajasti.
Katselin toukokuussa tallennettua
Ylen Helsinki Lit -ohjelmaa, jossa Li Andersson haastatteli kirjailijaa. Engman väritti tapahtunutta väittämällä, että poliisi pidätti kolme veitsin aseistautunutta uusnatsia Expressenin edustalta. En saanut ihan selvää (ruotsiksi), mutta taisi väittää heidän myös uhkailleen Expressenin toimittajia.
Li Andersson oli täpinöissään, kun saattoi fiktion varjolla keskustella äärioikeiston murhaamista toimittajista, ikään kuin sellainen olisi totta. Todellisuudessa toimittajien murhaajat ovat olleet ihan muita.
Mitäpä siitä, että Euroopassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana pidätetty varmaan kymmeniä islamisteja jo pelkästään lukuisista toimittajiin kohdistuneista terrori-iskuista ja -suunnitelmista. Näitä on tapahtunut myös Ruotsissa ja Tanskassa. Satoja eurooppalaisia on murhattu.
Mutta todellinen ajankuva on siis netin maahanmuuttovastainen vihapuhe ja siitä ihan milloin tahansa sikiävä äärioikeistolainen terrorismiaalto. Siitä ruotsalaistoimittaja voi kirjoittaa kollegojensa ylistämän menestysdekkarin, josta ollaan tekemässä kansainvälinen tv-sarja, toisin kuin islamistien jo tekemistä terrori-iskuista ja toimittajien vainosta ja murhista.
Kun Engman määritteli terroristien radikalisoitumisen kolmivaiheiseksi prosessiksi, joka alkaa uhriutumisesta, niin Li Andersson vihjaili, että medialla on tässä prosessissa osansa, kun se on kuvannut vuoden 2015 tapahtumia "turvapaikanhakijoiden tulvaksi". Andersson kauhisteli myös dehumanisoivaa käsitettä "haittamaahanmuutto", joka antaa ymmärtää, että maahanmuutto voisi olla haitallista. Engman otti lapasyötön vastaan ja sanoi ymmärtävänsä, että nuoret miehet kokevat saavansa "hiljaiselta enemmistöltä" luvan ryhtyä tappamaan maahanmuuttajia kuten Lasermannen 90-luvulla, kun lukevat netistä pakolaisten arvostelua.
Andersson kauhisteli maahanmuuttokriittisiin viitaten poliitikkojen tapaa lietsoa paniikkia ja käyttää hyväksi ihmisten pelkoja, eikä huomannut, että
paniikin lietsominen on nimenomaan nykyisen ilmastohysterian ytimessä. Anderssonin puheenvuoron kruunasikin maahanmuuton yhteiskunnallisen merkityksen mitätöivä tokaisu, että "ainoa akuutti kriisi on ilmastokriisi". Millähän mittarilla?
Kun Andersson kysyi keinoja maahanmuuttokeskustelun "rauhoittamiseksi", Engman ehdotti puuttumista algoritmeihin, jotka nostavat tykkäyksiä saaneet maahanmuuttovastaiset argumentit useampien näkyville. Engmanin mukaan maahanmuutto ei ole uhka, koska todennäköisyys kuolla terrori-iskussa
Länsi-Euroopassa on pienempi kuin 70-luvulla (mutta ei Ruotsissa, ja mitenkäs maahanmuutto liittyykään terrorismiin...). Andersson komppasi viittaamalla Helsingin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan ihmisillä on liioiteltu käsitys uhkien vakavuudesta. No, ainakin äärioikeiston terrorismin uhka tulee sellaisena mieleen.
Tässä vielä karmeampi keskustelu samasta tapahtumasta:
Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaali: “On pelkkää mielikuvitusta ajatella, että olisi olemassa yksi tietynlainen Ruotsi”, sanoo Joakim Zander
Ruotsalainen kirjailija ja oikeustieteen tohtori Joakim Zander on kirjoittanut politiikkaa, terrorismia ja pakolaiskriisiä käsittelevän trillerisarjan. Zander ja toimittaja-kirjailija Satu Vasantola käyvät Savoy-teatterin lavalla intensiivisen keskustelun rasismin noususta ja siitä, miten maahanmuutto on synnyttänyt ruotsalaisiin lähiöihin kokonaan uuden sosiaaliluokan. Zander kertoo myös, että asuminen kymmenessä eri maassa teki hänestä kirjailijan. Vaikka hän on saanut olla etuoikeutettu, hän tietää, mitä on olla ulkomaalainen.
Yle Areena (32 min)