Kopioin tähän edesmenneen musiikkitoimittajan muistelmia Peitsamosta:
HAASTATTELUMUISTOJA osa 2 - KARI PEITSAMO
Ajankohta: vuosi 1991 tai 1992. Paikka: Tanssisali Lutakko.
Kari Peitsamon Skootteri -yhtyeellä oli edessään keikkailta. Hyvissä ajoin ennen klubin aukeamista hiippailin paikalle. Olemme Peitsamon kanssa tuttuja toisillemme 70-luvulta saakka ja hyvinkin luontevasti me sovittiin, että tehdään sound checkin jälkeen haastattelu. Vierähti ehkä reilu tunti, jonka jälkeen Peitsamo ilmoitti, että he lähtevät kaupungille syömään. Päätimme yhdistää haastattelun tekemisen tähän koukkaukseen:
Ajamme Skootterin keikkabussilla pari korttelinväliä. Sitten Peitsamo sanoo: - No, ala nyt kyselemään!
En kuitenkaan kaiva mankkaa esille, vaan ilmaisen ihmetykseni tilanteen takia: - Siis meinaat sä että tehdään haastattelu tässä bussissa matkalla pizzeriaan (jonne etäisyys n. kaksi korttelia)? Mulla oli se käsitys, että hoidetaan homma kaikessa rauhassa määränpäässä.
Peitsamo ei virka siihen mitään, vaan huutaa kuskille: - Pysäytä auto!
Ihmetykseni kasvaa: - Siis pysähdytäänkö me nyt tähän kadunvarteen tekemään haastattelua?
Peitsamo: - Ei, vaan sinä lähdet nyt ulos tästä autosta.
Niin tietysti lähdinkin. Matkalla himaan mietin vakavasti alan vaihtoa. Alkoi tuntua siltä, että olen tosiaankin jo ihan tarpeekseni näiden poppareiden asioita toimittanut ja heidän toilailujaan todistanut. Lopetinkin touhut lehtialalla lähes tyystin pian Peitsamo-episodin jälkeen ja yhteydet Peitsamon kanssa olivat jäähyllä semmoset 17 vuotta suurinpiirtein.... Neljä vuotta sitten osuttiin sattumalta vastakkain Fredalla Helsingissä. Parilla, epäsuorasti edellä kerrottuun tilanteeseen viittaavalla lausahduksella jätimme menneet taaksemme ja aloimme pakista niitä näitä. Peitsamo kysyi multa: Miten menee? Kerroin ettei ole mun laariin rapissut rahaa latinlatia pitkään aikaa miltään suunnalta ja se rajoittaa mun toimintaa jossain määrin.
Peitsamo ei jäänyt tilaani voivottelemaan, vaan työnsi kätensä rintataskuun ja, tommonen jeesuskommari kun on, niin tarjosi mulle supportiksi 20 euron seteliä. Minuthan olisi passitettu kiireimmän kaupalla Romaniaan, jos olisin julkisella paikalla tuollaiseen tilaisuuteen tarttunut, mutta eleenä arvostin kyllä kaiman liikettä. Tehtiin sitten kaupat mun runokirjasta.
Tämä kaikki tuli mieleen lukiessani vanhaa Parnassoa, jossa... Tai, antaa olla, paree jos vaikka joku päivä vedän blogin Purppurarinteelle Peitsamoon liittyen.
Kari Kosmos
MUOK: Tämä on siis kopioitu Facebookista.