HOMMAN POLIITTINEN SIIPI > Perussuomalaiset

Media perussuomalaisista

<< < (45/45)

AcastusKolya:
Onkohan Jungar analysoinut vihervasemmiston johtojahmojen yhteyksiä oikeasti vallankumouksellisiin liikkeisiin blm:sta alkaen...

Roope:

--- Lainaus käyttäjältä: F1nka - 06.10.2021, 10:01:57 ---Sain käsiini viime perjantain (1.10.2021) Ilkka-Pohjalaisen. Perussuomalaiset keskiössä, mutta Hommakin mainittu:

--- Lainaus päättyy ---

Aiheesta lisää Oula Silvennoisen parin kuukauden takaisessa kirjoituksessa, ja Homma mainittu siinäkin.


--- Lainaus ---Kirja perussuomalaisista sivuuttaa puolueen oikeistoradikalismin

Markku Jokisipilän kirja perussuomalaisista on lähinnä tutkimukseksi naamioitu pamfletti, lentokirjanen. Sen tarkoitus on muualla kuin tasapainoisen ja tutkimuslähtöisen kuvan antamisessa kohteena olevasta puolueesta, kirjoittaa Oula Silvennoinen.

[...]

Kysymys, jonka ympärille Jokisipilän koko teos kiertyy, on Perussuomalaiset rp:n luonne osana suomalaista demokratiaa. Määrittyykö puolue ennen muuta äärioikeistolle tyypillisten teemojen, autoritaarisuuden ja nativismin kautta, vai onko se Jokisipilän kuvaama ”kansallismielinen populistipuolue”, joka täyttää suomalaisessa demokratiassa oleellista tehtävää?

Todellisuus on aina ristiriitaisempi ja sekavampi kuin teoreettiset tulkintakehykset. Siksi perussuomalaistenkin jäsenistössä ja kannattajissa on monenlaista väkeä. Ainakin osa heistä on epäilemättä sitoutunut demokratiaan ja sen toimintatapoihin, eikä erityisemmin haaveile autoritaarisesta kumouksesta tai poliittisten vastustajien ja vähemmistöjen hiljentämisestä. Varsinaisen ongelman muodostaakin se osa, joka haaveilee.

Jokisipilä ohittaa vaikkapa perussuomalaisten puoluejohtoon ja eduskuntaryhmään kuuluvien henkilöiden toistuvasti ja julkisesti esittämän ihailun Puolan ja Unkarin autoritaarisia johtajia ja järjestelmiä kohtaan. Hän ei mainitse puolueen kansanedustajien hyvin dokumentoituja esiintymisiä yhdessä uusnatsiryhmien kanssa, tai jäsenistön lukemattomia yhteyksiä ekstremistiseen äärioikeistoon. On kuin Jokisipilä ei ikinä olisi tutustunut Hommafoorumin sisältöön ja siellä kukkiviin autoritaarisiin fantasioihin perussuomalaisten yksinvallasta ja keinoista sen toteuttamiseen.

[...]

Näin alaston metodologinen naivismi olisi hätkähdyttävää jo satunnaisen kommentoijankin kynästä lähteneenä. Historioitsijataustaisen politiikan tutkijan esittämänä se on silmänkääntötemppu, josta Jokisipilä saisi kuulla missä hyvänsä historian tai politiikan tutkimuksen proseminaarissa.

Puolueiden ohjelmapaperit ovat kyllä varteenotettavia lähteitä politiikan ja historian tutkimuksessa. Ne ovat sitä ennen kaikkea normaalien, demokratiaan sitoutuneiden puolueiden kohdalla. Sellaisissa puolueissa ohjelmapapereita yleensä laaditaan huolella kuvastamaan puolueen linjaa ja ohjaamaan sen kannanmuodostusta. Kokonaan arvottomia ohjelmat eivät ole toisenlaistenkaan puolueiden tutkimuksessa.

Mutta minkään puolueen kohdalla vaatimus tutkimusaineiston rajaamisesta ennen kaikkea niiden virallisiin ohjelmiin ja julkilausumiin on absurdi ja vailla tieteellisiä tai teoreettisia perusteita. Historioitsijana Jokisipilän täytyy tietää, miten lähdeaineiston rajaaminen vaikuttaa tutkimukseen. Siksi on vaikea väistää johtopäätöstä, että hän on lähtenyt johtamaan lukijoitaan tieten tahtoen harhaan.

[...]

Jokisipilää tuntuu myös erityisesti kalvavan perussuomalaisten määritteleminen äärioikeistopuolueeksi. Hän ratkaisee ongelman esittämällä äärioikeiston sellaisin termein, että niiden sisään perussuomalaisia tosiaan olisikin hankala sisällyttää. Politiikan tutkijalta on kuitenkin voitava edellyttää sen verran teoreettisen keskustelun tuntemusta, että kykenee esittämään sen lukijoilleen oikein.

Tosiasiassa äärioikeisto (far right) on tutkimuksessa käytetty kattokäsite sekä oikeistoradikaaleille (right-wing radical) ja oikeistoekstremistisille (right-wing extremist) puolueille ja liikkeille. Perussuomalaisten retoriikka toistelee autoritarismin, majoritaarisen demokratiakäsityksen, hierarkkisen yhteiskunnan ja nativismin kaltaisia teemoja, ja on niiden kautta määriteltävissä tukevasti oikeistoradikaaliksi liikkeeksi.

Jokisipilä on halutessaan oikeutettu käyttämään jotain muuta tulkintakehystä, mutta silloin lukijalle on selitettävä, mitä hän tekee ja miksi. Nyt hän tyytyy puhaltamaan savupilven lukijansa silmille.

[...]

Vaikka pitäytyisi Jokisipilän verkonpaikkaajan logiikalla rajaamassa lähdeaineistossa, herää kysymys onko hän viettänyt liikaa aikaansa perussuomalaisten puoluejohdon kanssa seurustellen, ja liian vähän kenttäväen ja lähteiden parissa.

Lukemisen jälkeenkin kirjaa on vaikea määritellä. Tutkimus se ei ole metodologisen pohjansa huteruuden ja teoreettisen välinpitämättömyytensä takia. Tietokirjaksikaan siitä ei ole, koska kirjan luettuaan tietää perussuomalaisista vähemmän kuin ennen lukemista. Teos on lähinnä tutkimukseksi naamioitu pamfletti, lentokirjanen, jonka tarkoitus on muualla kuin tasapainoisen ja tutkimuslähtöisen kuvan antamisessa kohteena olevasta puolueesta.

Ehkä kirjalla on annettavaa niille, joiden mielestä saatavilla ei ole perussuomalaisia tarpeeksi myötäkarvaan silittävää apologiaa. Muiden ei kannata vaivautua.

Perussuomalaisten vuoden 2021 puoluekokousta seuranneille oli äänestysten väliajalla tarjolla hämmentävää ohjelmaa. Verkkoon striimattuun puoluekokouslähetykseen ilmaantui äkkiä valtakunnallisesta televisiostakin tuttu kommentaattori, professori Markku Jokisipilä.

Nyt tuo juontaja Maria Asunnan kanssa vietetty julkinen jutusteluhetki asettuu paremmin kontekstiinsa. Tilaisuutta isännöineestä puolueesta mukavia asioita kertoillut Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja kuulosti samalta kuin kirjansa.

Markku Jokisipilä: Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla (Helsinki: Otava, 2021)

Oula Silvennoinen

Kirjoittaja on dosentti ja akatemiatutkija.

--- Lainaus päättyy ---
Verde 9.11.2021

Onhan tuo mainiota, että Silvennoinen vaatii Jokisipilää selittämään, miksi hän ei puhu perussuomalaisista Silvennoisen lailla äärioikeistona. Savupilvien puhaltelu kuvaa nimenomaan aina niin touhukkaasti aasinsiltoja yhteen tiettyyn puolueeseen rakentelevaa Silvennoista itseään.

Äärioikeistoa hokevaa Silvennoista tuntuu erityisesti kalvavan se, ettei hän keksi argumentteja PS:n konkreettisesta politiikasta. Siksi täytyy valehdella, että tuki Puolan ja Unkarin maahanmuuttopolitiikalle onkin niiden johtajien ja autoritaarisuuden ihailua.


--- Lainaus käyttäjältä: Oula Silvennoinen ---Tosiasiassa äärioikeisto (far right) on tutkimuksessa käytetty kattokäsite sekä oikeistoradikaaleille (right-wing radical) ja oikeistoekstremistisille (right-wing extremist) puolueille ja liikkeille.

--- Lainaus päättyy ---

Ei ole, koska äärioikeisto ei tarkoita yleisesti ja vakiintuneesti samaa kuin englanninkielisen tutkimuksen far right. Kuten Silvennoinen hyvin tietää ja siksi termiä käyttää, suomalaisessa kontekstissa ääri-etuliitteen mielletään viittaavan politiikassa enemmän tai vähemmän väkivaltaan, ekstremismiin ja lain rikkomiseen. Tämän välttämiseksi suomenkieliseen journalismiin onkin viime vuosina lanseerattu perussuomalaisten yhteyteen käsite laitaoikeisto.

Samankaltainen ero sanassa radikaali, joka viittaa suomenkielisenä vanhastaan vallankumouksellisiin, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kumoaviin tavoitteisiin (60-luku) tai jopa terrorismiin (70-luku), ei Silvennoisen lailla siihen, että puolueessa ajetaan suomalaisten etua ja kannatetaan kansallista itsemääräämisoikeutta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta