Perussuomalaisten mediastrategia huolestuttaa asiantuntijoita
JSN:n puheenjohtaja uskoo, että median leimaaminen voi rapauttaa luottamusta myös muihin instituutioihin.
Helsingin Sanomat 16.8.2023
Ettäkö edes median PS-uutisoinnissa tekemät karkeat virheet ja harhaanjohtamiset, joista tiettävästi vain
yksi korjattiin vain osassa tiedotusvälineitä ja sekin törkeän myöhään, eivät sitten luottamusta rapauta?
JULKISEN SANAN NEUVOSTON (JSN) puheenjohtaja Eero Hyvönen ei pidä perussuomalaisten jyrkän mediakriittistä asennetta aivan poikkeuksellisena.
[...]
Hyvönen pitää huolestuttavana asetelmaa, jossa vallankäyttäjät syyttävät toimittajia ajojahdista tai jonkin kansanosan vastaisuudesta. Leimaaminen on omiaan rapauttamaan luottamusta mediaan ja muihin instituutioihin.
Hallituspuolueeseen kohdistuu enemmän kriittistä kirjoittelua kuin oppositiossa istuessa, Hyvönen muistuttaa. Se on poliittisen journalismin vakio.
”Parempi olisi keskustelun kannalta, jos perussuomalaiset voisi esimerkiksi kertoa, millainen kriittinen uutisointi on heidän mielestään perusteltua”, Hyvönen sanoo.
Uutisoinnin virheiden ja ylilyöntien luettelemisella ei ole ollut vaikutusta. Valtamedia on vain ottanut julkisuusstrategiakseen pelottelun median arvostelun vaarallisuudella, kuten tässä.
Luulisi edes JSN:n puheenjohtajan ottavan esille, että kieltämättä media teki kohun keskellä myös ilmiselviä virheitä, mutta ei. Kaikki on vain PS:n mediastrategiaa.
Hän lisää, että myös medialla olisi oppimista itsekritiikin ja asiayhteyksien avaamisen suhteen.
"Olisi oppimista". Sellainen myönnytys.
TOIMITTAJA ja yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Kivioja katsoi Riikka Purran lauantain puhetta nettilähetyksenä.
”Ensimmäinen ajatus oli, että onpa katkeraa tilitystä. Siinä yksittäinen puolue todella kävi sotaa lehdistöä vastaan”, Kivioja sanoo.
Mukana on Kiviojan mielestä poliittista teatteria, joka tuo mieleen Yhdysvaltojen entisen presidentti Donald Trumpin populistiset heitot ”valeuutisista”.
Konfliktinhakuisuus ja uhriutuminen auttavat siirtämään huomion toisaalle, pois omasta likapyykistä.
”Kyllähän lehdet ovat hyökänneet perussuomalaisia vastaan, eli en varsinaisesti ihmettele tätä reaktiota. Ei se varmasti mukavaa ole. Kaukaa haetulta tuntuu sen sijaan ajatus siitä, että media olisi yksin tuumin kaatamassa hallitusta”, hän sanoo.
Kiviojan mukaan perussuomalaisten vanhoja kirjoituksia puidessaan lehdistö on tehnyt perustyötään. Journalismin tarkoitus ei ole taputella vallanpitäjien päitä, vaan herättää kriittistä keskustelua esiin tuodun tiedon pohjalta.
Perussuomalaisten tapauksessa toimittajien työ ei ole edes ollut erityisen vaikeaa, sillä aineistoa on suorastaan ”tarjoiltu hopealautasella” julkisten kirjoitusten ja puheiden muodossa.
Purra ei sanonut lauantain puheessaan, että "media olisi yksin tuumin kaatamassa hallitusta" tai vastaavaa, joten se on olkiukko. Itse asiassa Purra ei maininnut puheessaan median tavoitteista yhtään mitään.
Tietenkään valtamedia ei ole yhtenäisenä kaatamassa hallitusta, mutta osa siitä on. Merkillepantavaa kuitenkin on, että myös ne muut tukevat tätä tavoitetta pitämällä keskustelun siinä, että viime viikkojen kohumylly oli muka vain normaalia journalismia. Virheistä ja Hyvösen mainitseman "asiayhteyksien avaamisen" tietoisesta unohtamisesta ei puhuta, vaan keskustelu ohjataan niistä muualle.
Timo Soinin perussuomalaisten ja Jussi Halla-ahon ja Purran johtaman puolueen mediasuhteissa voi huomata eroja. Siinä missä supliikkina populistina esiintyvä Soini oli, ja on edelleen, hyviä sitaatteja kaipaavien toimittajien mieleen, eivät Halla-aho ja hänen seuraajansa Kiviojan mukaan koskaan saaneet vastaavaa kuherruskuukautta.
Myös mediakritiikki kumpusi eri lähtökohdista. Halla-aholaisten mediaskeptisyys kohdistuu enemmän juttujen väitetysti puolueelliseen sisältöön.
Joku kai tämänkin kehtaa kiistää, mutta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että jotkut toimittajat aivan avoimesti vihasivat ja vihaavat edelleen Halla-ahoa ja kaikkea maahanmuuttokriittisyyttä. En muuta esimerkiksi turvapaikka-aktivistitoimittajilta odottaisikaan, mutta että edelleen ollaan, kuin hekin olisivat vain neutraaleja toimijoita tekemässä objektiivista journalismia eikä
häikäilemätöntä propagandaa.
VASTAKKAINASETTELUIDEN syventämistä ja viholliskuvia. Ei siltoja, vaan oman viestin vahvistamista. Isoimmat vastustajat ovatkin mediassa, eivät toisissa puolueissa.
Näin analysoi Purran linjapuheen viestiä Helsingin yliopiston tutkija Niko Pyrhönen. Hän on tutkinut väitöskirjassaan perussuomalaisten maahanmuuttokriittistä populismia.
Pyrhönen arvioi, että perussuomalaisten omalta kannalta mediaan kohdistettu antagonismi voi olla toimiva strategia. Puolue viestii kannattajilleen, ettei peräänny tai turvaudu tyypillisiin korulauseisiin.
Isommassa kuvassa Pyrhönen pitää puolueen viestiä haitallisena demokratian ja lehdistönvapauden kannalta. Vaikka toistaiseksi perussuomalaisilla ei olekaan lihaksia estää mediaa tekemästä työtään, voi se Pyrhösen mukaan toimittajia maalittamalla ja viholliskuvia piirtämällä luoda vaikenemiseen kannustavaa ilmapiiriä.
Vielä viime viikkojenkin jälkeen Pyrhönen kehtaa pelotella tuolla toimittajien vaientamisella.
Kuka toimittaja, yksikin, on vaiennettu? Muutama kuukausi sitten uutisoitiin sillä kärjellä, että Ruben Stiller olisi pelännyt Jussi Halla-ahon kannattajia ja vaiennut siksi ohjelmissaan maahanmuutosta sen jälkeen, kun otti verbaalisen tyrmäystappion Halla-aholta legendaarisessa Pressiklubi-väittelyssä, mutta kävi ilmi, että kukaan ei ollut uhannut häntä, eikä Stiller edes lukenut saamaansa palautetta. Väitetty pelko oli vain tekosyy olla hiljaa aiheesta, josta Stiller ei muutenkaan mitään tiennyt, mutta jonka kriitikoita hän tykkäsi nälviä.
