Paluu entiseen: perussuomalaiset puhuvat taas maahanmuutosta
HS-analyysi|Puolueen eurovaalikuvasto ja viimeaikaiset teemat kertovat, että se yrittää kääntää yleisön huomion pois hallituksen päätöksistä.
Helsingin Sanomat 2.6.2024
Siltä kieltämättä tuntuu, mutta maahanmuutto on tälläkin hetkellä politiikan kovinta ydintä niin Suomessa kuin EU:ssakin.
PERUSSUOMALAISTEN kehityskaari on näyttänyt siltä, että puolue on hyvää vauhtia matkalla yleispuolueeksi eli sellaiseksi, joka pystyy ottamaan vaivatta kantaa kaikkiin politiikan kysymyksiin.
Viime aikojen perusteella puolue tekee paluuta takaisin siihen mistä lähdettiin: maahanmuuttoon.
Maahanmuutto on perussuomalaisten leipälaji, jossa on tilaa temmeltää, koska muut puolueet eivät sillä halua profiloitua.
Perussuomalaisilla onkin tukeva ote tämänhetkisestä maahanmuuttopolitiikasta. Sitä koskevat lakiesitykset kuuluvat sisäministeri Mari Rantaselle (ps), ja lakiesitysten käsittelyä eduskunnassa johtaa hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mauri Peltokangas (ps). Maahanmuuttosäännöksiä kiristäviä lakiesityksiä on nyt käsittelyssä poikkeuksellisen paljon.
Maahanmuutto korostuu myös perussuomalaisten eurovaalikampanjassa. Rautaa rajalle, haittamaahanmuutto seis, Ruanda-malli käyttöön, kontrolli pakolaisvirtaan, ulkorajat kiinni – muun muassa näin perussuomalaiset EU-vaaliehdokkaat kiteyttävät vaaliteemojaan esittelyissään puolueen sivuilla.
Maahanmuutto korostuu lähinnä muihin puolueisiin verrattuna, mutta vaatimuksetkin ovat sekalaisia ja epämääräisiä. En huomannut, että muut ehdokkaat kuin Simo Grönroos olisivat esittäneet Ruanda-mallin käyttöönottoa sillä olennaisella tarkennuksella, että Euroopasta kolmansiin maihin siirretyt turvapaikanhakijat myös jäisivät kolmansiin maihin. Muut höpisevät monitulkintaisesti vain turvapaikanhaun ulkoistamisesta tai vastaavasta, mikä tarkoittaa valtamedian ja Kokoomuksen kielipelissä EU:n ylläpitämiä turvapaikanhakukeskuksia, joista lennätetään ihmisiä Eurooppaan.
Eikä Ruanda-malli ole muutenkaan valtavan vastustuksen (komissio, parlamentti, suuret maat, suuret europuolueryhmät, melkein ihan kaikki) realistinen tavoite EU-tasolla vaan nimenomaan kansallisvaltiotasolla, mutta sitähän edes nykyinen Suomen pääministeri ja hallitus eivät suostu edistämään tai edes puhumaan asiasta.
Samaa maahanmuuttoteemaan paluuta tapahtuu läpi Euroopan, koska muuallakin se on syvällä laitaoikeiston dna:ssa.
Välissä oli jakso, jossa Euroopan oikeistopopulistit suuntasivat kaiken tarmonsa ilmastopolitiikan vastustamiseen ja onnistuivatkin siinä varsin hyvin. Vaalikauden loppupuolella vastustus tarttui myös keskustaoikeistolaisiin puolueisiin, ja ne alkoivat pakitella ilmastopäätöksistä. Yhä kiistellään muun muassa luonnon ennallistamisesta ja polttomoottoriautojen kiellosta.
Euroopan tai Suomen ääriradikaali ilmastopolitiikka ei ole muuttunut olennaisilta osin miksikään. Hiilineutraalisuuden tavoitevuosista ei ole pakitettu. EU:n ennallistamisasetuksesta ja polttomoottoriautojen kiellosta kiistely on suuressa kuvassa lillukanvarsia verrattuna esimerkiksi Suomen ilmastolain äärimmäisiin velvoitteisiin, joita ei ole järkevöitetty piirun vertaa.
Mielikuva suuresta politiikan käänteestä ja sillä pelottelu on punavihreää vaalipropagandaa, kun lobbauskoneisto ei saakaan kaikessa automaattisesti, mitä vaatii. Vastaava tyhjästä nostettu älämölö Suomessa joka kerta, kun on peruutettu jotain ääriliberaalin turvapaikkapolitiikan sinänsä pientä kummallisuutta, jollaista ei välttämättä ole ollut käytössä muualla kuin Suomessa (humanitaarinen suojelu, rajattomat asianajopalkkiot jne.).
EU-VAALIT tarjoavat hyvän alustan maahanmuuttopuheiden koventamiselle, koska muuttoliike Eurooppaan lähti kovaan kasvuun pandemian jälkeen eikä EU ole saanut sitä hallintaan uudistuksista huolimatta. Viime vuonna turvapaikkahakemuksia jätettiin yli miljoona.
Eurooppa on selvinnyt kunniakkaasti Ukrainasta sotaa paenneiden vastaanotosta, mutta turvapaikkajärjestelmän kautta Eurooppaan yrittää ihmisiä, joilla kaikilla ei ole oikeutta turvapaikkaan. Järjestelmä ei kestä natisematta tällaista väärinkäyttöä.
Ei ole loppupeleissä merkitystä, onko pyrkijöillä oikeus turvapaikkaan vai ei, kun niitä turvapaikkaan oikeutettujakin on kestämättömillä nykysäännöillä vähintään satoja miljoonia. Eurooppa ei ole kestänyt tätä enää pitkiin aikoihin, mutta EU-eliitti haluaa tätä aina vain
lisää. Aito Ruanda-malli on ainoa kestävä ratkaisu.
Suomen turvapaikkaluvuissa tämä ei vielä näy. Silti perussuomalaisten eurovaalikuvasto on samaa kuin populistipuolueilla läpi Euroopan: siirtolaisjoukkoja raja-aitojen takana ja mellakoita kaupungeissa. Suomessa lähiöt eivät roihua, mutta itärajan tilanteeseen liittyvä epämääräinen uhka tuo kuvastolle täälläkin uskottavuutta.
Taas tämä vuoden 2015 eduskuntavaalien aikainen ja pian alkanutta kriisiä edeltänyt vihjailu, että maahanmuuton uhasta puhuminen on pelottelua, koska juuri nyt ei tapahdu mitään erityistä. Sama ennen Turun terrori-iskua. Sama aina, kun olisi tarve ehkäistä tulevat maahanmuuton ongelmat ennakolta.
Tulevalla viikolla EU-vaalien alla ministerit Purra ja Rantanen järjestävät Helsingissä tilaisuuden otsikolla ”Väestö muuttuu, ongelmat kasaantuvat”, jonka otsikossa epäsuorasti flirttaillaan jälleen väestönvaihtoteorialla eli valkoisen väestön korvautumisella muualta tulleilta.
Tämäkin on eurooppalaisten oikeistopopulistien peruskauraa – syntyvyyden lasku huolestuttaa, mutta ratkaisuksi esitetään lähinnä rajojen sulkemista.
Ja taas tämä historiallisen nopean maahanmuuttopolitiikalla aiheutetun väestönmuutoksen mainitsemisen liittäminen paheksuttuun "väestönvaihtoteoriaan", että suomalaisten syntyvyydenkin ylittäneeseen maahanmuuttoon perustuvassa väestönmuutoksessa olisi takana mitään tietoista ja suunnitelmallista, kuten vaikka
Suomen maailman liberaalein turvapaikkapolitiikka, joka mokutusnarratiivissa onkin maailman tiukin ja kaiken maahanmuuton estävä.
EU:ssa innovoidaan nyt malleja, joissa turvapaikanhaku ja mahdollisesti myös koko turvapaikkaprosessin jatko ulkoistettaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin. Britannia on yrittänyt tätä afrikkalaisen Ruandan kanssa, minkä vuoksi järjestelyä kutsutaan Ruanda-malliksi.
Eurooppa ottaisi edelleen turvapaikkahakemuksia vastaan eli täyttäisi kansainvälisten sopimusten velvoitteensa, mutta hakija ei koskaan pääsisi EU:n maaperälle. Perimmäinen tarkoitus on lähettää lähtömaihin viesti, että vaaralliselle matkalle ei kannata lähteä lainkaan.
Ruanda-malli nousi EU-vaaliteemaksi, mistä on hyötyä perussuomalaisille, mutta se ei välttämättä kanna vaaleja pidemmälle. Hallituksessa olo voi vaatia kesän jälkeen keksimään uusia tuohtumuksen aiheita.
Missä "EU:ssa" tällainen on etenevinään?
Valtamedia sekoittaa tahallaan kaksi toisilleen vastakkaista mallia "Ruanda-malliksi", joka on muka yksi EU-vaalien teemoista ja joka muka on lähdössä EU-tasolla liikkeelle ihan kohta. Toimittajan kuvaama aito Ruanda-malli, jossa Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat siirretään
pysyvästi Euroopan ulkopuolisiin kolmansiin maihin, ei ole etenemässä mihinkään, eikä siitä puhuta vaaliteemana tiettävästi missään. Se sekoitetaan tahallaan "Ruanda-mallina" EU:n, Kokoomuksen ja hallituksen ajamiin Euroopan ulkopuolisiin
turvapaikanhakukeskuksiin, joista hyväksytyt lennätettäisiin EU-maihin kiintiöiden mukaan. Malli vastaa nykyistä YK:n kiintiöpakolaisjärjestelmää, eikä sillä ole mitään tekemistä Britannian Ruanda-mallin periaatteen kanssa.
