Kalifornia oli aikanaan osavaltio, jonne pääsemisestä tai siellä vierailemisesta unelmoitiin laajasti niin Yhdysvalloissa kuin sen ulkopuolella. California Dream eli kulta-aikojaan 1900-luvun puolivälin tienoilta aina vuosituhannen loppuun. Sen jälkeen muutos on ollut dramaattinen. Sellaista kuvaa ei välttämättä saa perinteisiä tiedotusvälineitä seuraamalla mutta kun raapaisee Hollywoodin, julkimoiden, uimarantojen, ikuisen auringonpaisteen ja muun kiiltokuvan pintaa, alta paljastuu romahduksen partaalla oleva osavaltio.
Sosiaaliset ongelmat ovat osavaltiossa merkittäviä. Yhdysvaltain kaikista asunnottomista joka neljäs asuu Kaliforniassa. Kun otetaan huomioon asumisen hinta, verot ja terveydenhuoltomaksut, osavaltion asukkaista noin joka viides elää köyhyydessä. Se on lähes kaksinkertainen luku verrattuna maan keskiarvoon.
Kodittomuuden mukana on tullut omia ongelmiaan. Ihmisten kehon tuotteita sekä huumeneuloja saa oikeasti varoa suurkaupunkien kaduilla kulkiessa. Itse asiassa San Franciscon kaupunki on ottanut käyttöön applikaation, jolla ihmiset voivat ilmoittaa kaupungin puhtaanapitolaitokselle näkemistään ihmisten jätteistä.
Asuminen on kenties suurin ja eniten ihmisiä koskettava ongelma. Asuntojen hinnat ovat karanneet tavallisen työtä tekevän amerikkalaisen tavoittamattomiin. Mediaanihinta ostettavalle asunnolle on yli 500 000 dollaria, mutta Los Angelesissa, San Diegossa, San Josessa ja San Franciscossa luvut ovat aivan omaa luokkaansa: Enkelten kaupungissa sekä San Diegossa keskimäärin saa pulittaa 850 000 ja 900 000 dollarin väliin sijoittuvan summan asunnosta. Ns. Bay Arealla hinnat nousevat jo yli miljoonan dollarin.
Vuokratkin alkavat olla sitä tasoa, että niistä suoriutuminen on suuri haaste. San Franciscossa yhden makuuhuoneen sisältävä asuinkokonaisuus saattaa maksaa yli 3500 dollaria. Yli 2000 dollarin päästään Los Angelesissa ja San Josessa. Siitä voi jokainen kuvitella, että mitä maksaa vaikkapa lapsiperheen vuokra-asunto, johon tarvitaan jo jonkin verran neliöitäkin.
Verotus on osavaltiossa kovaa. Kokonaisverotaakka on kalifornialaiselle yksi maan kovimmista. Tähän kun lisää voimakkaan sääntelyn, on yhdistelmä myrkyllinen. Tälläkin hetkellä osavaltiosta valuu sekä yrityksiä että asukkaita pois, koska Kalifornian unelmasta on tullut tavalliselle työntekijälle selviytymistä. Yrittäjien tie vie yhä useammin Teksasiin, jossa asuntojen hinnat ovat merkittävästi alempia sekä verotus kevyempää ja sääntely vähäisempää.
Kärjistäen voisi sanoa, että Kalifornia on hyvä paikka asua mikäli olet järisyttävän rikas tai äärettömän köyhä. Taloudellinen epätasa-arvo onkin räikeä. Mikäli osavaltio olisi itsenäinen, se olisi maailman 17:s epätasa-arvoisin valtio.
Miten tähän tilanteeseen sitten on päädytty? Noh, maahanmuutto näyttelee totta kai suurta roolia. Väestönkasvu on osavaltiossa ollut rajua jo useamman vuosikymmenen. Väestörakenne, mitä tulee etniseen alkuperään, on erityisesti muuttunut dramaattisesti. Latinot ovat kasvaneet neljässä vuosikymmenessä väestöryhmänä valtavasti. Lähivuosina, mikäli ihmisten valuminen eteläisen rajan yli jatkuu, latinoiden määrä ylittää ensimmäistä kertaa valkoisten määrän. Toinen kasvanut ihmisryhmä on aasialaiset, mutta heidän nousunsa ei ole niin dramaattista. Erityisesti latinoiden osalta kyseessä on isosti laittoman maahanmuuton vaikutusta.
Asuntojen rakentaminen ei ole puolestaan pysynyt lähimainkaan väestönkasvun perässä. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti siitä seuraa hintojen räjähdysmäinen kasvu.
Syyllisiä ei ole hankala etsiä. Tämän vuosituhannen aikana osavaltion hallinto on muuttunut lähes täysin siniseksi. Yhdysvaltain senaatin molemmat senaattorit ovat demokraatteja, suuri enemmistö edustajainhuoneessa on demokraatteja, osavaltion hallintoelimissä demokraateilla on superenemmistö ja kuvernööri sekä hänen valitsemansa hallitsijat ovat kaikki demokraatteja. Suurkaupunkien pormestareista enemmistö on demokraatteja ja puolue hallitsee suurkaupunkien hallintoelimiä. Republikaanit eivät pysty laajassa mittakaavassa vastarintaan, joten 2000-luvun tapahtumat menevät valtaosin demokraattien piikkiin.
Tähän kun yhdistää infrastruktuurin rapistumisen ja velkaongelman, on Kalifornian tulevaisuus kaukana kauniista mielikuvista. On lähes väistämätöntä, että osavaltion talous romahtaa ja ongelmat räjähtävät käsiin: ei välttämättä tässä järjestyksessä.
