Tekisi Timollekin ihan hyvää hieman pyöräillä.
Pyörä pitäisi varmaankin teettää mittatilaustyönä, sillä vakiomallisissa polkupyörissä on yllättävän alhainen painoraja. Ulkomuistista se taitaa olla aikuisten malleissa kovin yleisesti vain 100 kiloa tai jotain tuon suuntaista.
Muistelen Impiwaaran vuosia, jolloin tuttavan osuuskaupasta ostaman pyörän runko petti takuuaikana, ja tuttu myymälänhoitaja kehotti täyttämään takuureklamaation vaimon tiedoilla, koska isäntä itse oli kaiketi noin 130 kiloa painava. (Pyörä oli silti naisten mallia, mutta sukupuolestaan huolimatta hän halusi mallin, johon nouseminen on miesten runkoa helpompaa.)
Syy vaimon nimen pyytämiseen oli se, ettei kukaan vain olisi alkanut myöhemmin kyselemään pyörällä polkeneen painon perään ja eväämään näin takuukorvaukset. Siihen aikaan joskus kaupoissa ajateltiin myös asiakkaan parasta.
Runko oli revenneestä tai taipuneesta kohdasta kuin myöhemmin jäykistynyttä "muovailuvahaa", vaikka ei hän nyt niin painava ollut. Toki pyörän painoraja oli saattanut selkärepun kanssa ylittyä 50 kilolla, mutta pitäisi pyörän se kestää.
Mitä tiedän, niin hän oli saanut jo yli 30 vuotta sitten takuukorvauksen rahana, sillä kyseinen pyörämalli oli onneksi loppuunmyyty, eikä hän enää saanut uutta vastaavaa tilalle.
Muistaakseni hän osti tilalle toista merkkiä olevan pyörän, joka sitten kesti hänellä hänen elämänsä loppuun saakka. (Nyt vähän aikaa sitten juuri tämän silloin kestäneen merkkinen pyörä oli pettänyt jonkun pojan alla, aiheesta on iltapuluissa. Pyöräfirma oli luvannut 2000 euroa, jos he eivät veisi asiaa julkisuuteen, vaikka rungon pettämisestä oli aiheutunut lapselle ikuiset vammat.)
Varokaa ihan oikeasti ajon aikana alta pettäviä polkupyöriä. Ei kai se kuolema, mutta mahdollinen kituminen jossain laitoksessa lopun ikäänsä...