Mutta eihän Kokoomus koijannut Persuja, vaan Timo Soini. Timo tiesi, että hallitusohjelmaa ei tulla noudattamaan eikä se häntä kiinnostanut - pääasia oli oma asema ja egoistinen keekoilu.
Kokoomus kuitenkin käytti PS:n sisäistä tilannetta näppärästi hyväkseen. 2015 vaalien alla PS:n äänestäjien ja kannattajien keskuudessa oli ihan selvästi havaittavissa halu hallitukseen menosta. PS teki mokan, kun ilmoitti etukäteen olevansa menossa hallitukseen. Toinen moka oli se, että mentiin liian ohuella ohjelmalla. Kolmanneksi otettiin puolueen tavoitteiden kannalta väärät ministeripostit, puolustusministeriä lukuunottamatta. Siinä oli ehkä jopa jonkinlaista vastuunpakoilua ja pelkuruutta.
Soinista en sano mitään, koska hän ei itse koskaan sano mistään yhteiskunnallisista linjauksista mitään, mutta muutamilla ministereillä ja kansanedustajilla oli ihan aitoa tuskaa siitä kestääkö puolue hallitusvastuun. Se oli olevinaan eräänlainen koe, joka määrittäisi puolueen itsensä kestävyyden. Vaikka tällainen on perusteiltaan väärää ajattelua, niin monille eduskuntaryhmässä se oli silloin todellisuutta. Sinisiin lähteneistä kaikki eivät olleet Elon kaltaisia vääntäjiä, joille todellisuus ei merkinnyt mitään.
Ihmisiin kannattaa aina alustavasti luottaa. Sinisiin lähtivät ainoastaan kansanedustajat ja ministerit, eivät puolueen jäsenet ja kannattajat. Kaikki kääntyi lopuksi ihan hyvin puolueen kannalta. Nyt PS:n integriteetti on paljon korkeammalla tasolla kuin Soinin aikana, vaikka nykyisinkin pitää olla tietenkin tarkka ja varovainen.
Idea siitä, että puolueen on pakko olla hallituksessa ja kestää hallitusvastuu oli se mikä oli väärää. Se oli ajateltu vain puolueen itsensä kestävyyden vuoksi, ei puolueen tavoitteiden saavuttamisen vuoksi.
