Ruotsin kielen pakollinen opiskelu ja koko kaksikielisyys on yhtä aikaa kielipoliittiista kolonialismia, rasismia ja yhteiskunnan sekä yksilöiden resurssien haaskausta. Olemme irtaantuneet Ruotsista yli 200 v sitten ja olisi hyvä katkaista myös henkinen side lopulta. Tämän kolonialistisen politiikan ja kielellisen vähemmistön perusteella olisi aivan yhtä loogista vaatia venäjää kolmanneksi viralliseksi kieleksi, mutta historiasta johtuen sellaista ei onneksi ole tapahtunut eikä tuollaista kukaan edes esitä.
Jokainen voi Suomessa toki itse puhua haluamaansa kieltä, mutta maan viralliseksi kieleksi riittää suomi; kaksikielisyys on täysin turha ja vain valtavan kallis mokutus.
Olisi sinällään hyvä, että valtion ja kuntien keskeisimpiä palveluita voisi hoitaa esim verkossa englanniksi, koska se palvelisi kaikkia niitä, joilla ei ole sujuva suomi. Tämä tosin jo nyt tapahtuu melko hyvin. Samaan hengenvetoon totean, että en kuitenkaan halua englantia maan toiseksi viralliseksi kieleksi ja mitään tulkkauspalveluita mm. matuille ei pitäisi järjestää. Se, jos mikä, on todella naurettavaa pelleilyä.
Sinällään voi olla perusteltua, että maassa olisi edelleen jonkin verran kaksikielisiä kouluja (muttei nykyisessä laajuudessa), jos ruotsalaiset haluavat erikseen vaalia omaa kieltään. Samalla logiikalla, kun Helsingissä on venäjänkielinen koulu. Mutta ruotsiin liittyvät privilegiot pitäisi peruuttaa. Tästä räikeänä esimerkkinä ovat esimerkiksi ruotsinkieliset yliopistot ja ammattikorkeakoulut, jotka käytännössä tarjoavat helpon ja kantaväestöä syrjivän koulutusväylän ruotsinkielisille.
Ruotsin kielen valta Suomessa johtuu käsittääkseni siitä, että ruotsinkielisellä pääomalla ja säätiöillä on edelleen aivan suhteettomasti valtaa. Tämäkin valta tosin murenisi, jos suomea puhuva valtaväestö olisi asiassa riittävän yksimielinen. Valitettavasti suomenkielisen väestön yksi hallitseva luonteenpiirre on lammasmaisuus ja oman kulttuurin aliarviointi, jonka perusteella on saatava kumartaa milloin Tukholmaan, Moskovaan tai nykyisin Brysseliin. Lisäksi erilainen monikulttuuri nähdään nykyisin niin suurena arvona, ettei sen ongelmista saa puhua, eikä sitä voi arvostella. Sen mukaan muutetaan jogurttipurkit ja suklaat ja joku maahan tunkeutunut ja loisena elävä afrikkalainen roskakulttuurikin nähdään jonain rikkautena. Ja tätä hullutusta suojellaan jopa sananvapautta kaventamalla.
Joku voisi perustellusti kysyä, miten tällainen lammaskansa on koskaan pystynyt itsenäistymään tai sotimaan vihollisia vastaan. Nykyisesä muodossaan ei pystyisi kumpaakaan.