Tässä olikein näkee sen, miten pirulle ei olisi saanut antaa sitä pikkusormea. Sinänsä mulla ei ole mitään homoja tai vaikka naispappeja vastaan, mutta kun tätä nykymenoa katsoo, niin valitettavalla tavalla tulee mieleen, että ehkä tämä touhu olisi sittenkin pitänyt pysäyttää jo siinä kohtaa.
Oikeassa olet, mutta tämä homma alkoi jo kauan ennen naispappeja. Tarkalleen ottaen silloin kun useat Pohjois-Euroopan ruhtinaat ottivat itselleen alueensa kirkon johtajuuden, koska halusivat kuka mitäkin, osa avioeron ja osa ryöstää rauhassa kirkon omaisuuden.
Sitten kun kirkko on valtiolle alistettu, niin jälki on tätä. Samaa voi sanoa Venäjänkin tilanteesta, vaikka heillä on eri ongelmat kuin naispappeus. Skismasta sekin alkoi, kun Bysantin keisaria otti päähän ottaa ohjeita valtakunnan ulkopuolelta.
Isä Adrian Fortescuen teksti tiivistää molempien suuntausten ongelmat, vaikka käsittelee ennen kaikkea ortodoksien positiota:
To be obliged to hark back some fifteen hundred years, to judge for yourself, according to the measure of your scholarship, what the documents of that period imply, would be the end of any confidence in a living authority. It is a far worse criterion for religion than the old Protestant idea of the Bible only. We say that it is impossible for a plain man to make up his own religion out of the seventy-three books … written at different times, and not specifically for his difficulties now. It is even more obviously impossible if to these you add about a hundred volumes of Migne [i.e., the Fathers]. All these methods of taking some early documents, whether the Bible or the Fathers, and making them your standard, mean simply a riot of private judgment[.] … Good and learned men … disagree as to what the early Fathers believed … as much as they disagree about the teachings of the Bible. The only possibly real standard is a living authority, an authority alive in the world at this moment, that can answer your difficulties, reject a false theory as it arises and say who is right in disputed interpretations of ancient documents.
Kieltämällä kirkon hengellisen auktoriteetin päädytään lopulta naispappeihin ja sodomian juhlimiseen. Se on yksityisen tulkinnan päätepiste, mielivaltaisuus ja järjettömyys. "Riot of private judgement", kuten isä Adrian huomioi - joka kuoli jo sata vuotta sitten, kauan ennen naispappeja ja venäläisten arkkipiispojen sotauhoa.
