Tämä ei liity ketjun aiheeseen kuin etäisesti, mutta kun täällä on aiemminkin ollut yleistä työmarkkinoihin liittyvää keskustelua, kirjoitan jatkeeksi.
Töitä tehdessäni törmäsin mielenkiintoiseen kohtaan
tuloverolaissa.
Yleishyödyllinen yhteisö
Yhteisö on yleishyödyllinen, jos
1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;
2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;
3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää [...] työmarkkinajärjestöä [...]
Koska työmarkkinajärjestöjen poliittisista jatkeista jokin on aina ollut hallituksessa, ne ovat voineet tunkea lainsäädäntöön kaikenlaista vilunkia, josta on hyötyä työmarkkinajärjestöille. Työmarkkinajärjestöä
voidaan pitää yleishyödyllisenä, vaikka kriteerien täyttyminen on parhaimmillaankin kyseenalaista.
Toimivatko ne "yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi"? Työnantajajärjestöistä luulisi olevan haittaa työntekijöille ja ammattiyhdistyksistä työnantajille. Edistääkö toiminta yleistä hyvää, jos se tuottaa joillekuille etua toisten kustannuksella?
Niiden toiminta nimenomaan "kohdistuu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin": työnantajajärjestöjen toiminta kohdistuu yksinomaan työntajiin ja ammattiyhdistysten työntekijöihin.
Ne "tuottavat toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua". Työnantajajärjestöt pyrkivät siihen, että työnantajat saavat suurempaa osinkoa ja voitto-osuutta, ja ammattiyhdistykset siihen, että työntekijät saavat kohtuullista suurempaa palkkaa (sillä kohtuullisen palkan voi määritellä olevan se, miksi palkkataso avoimilla, kysynnän ja tarjonnan lakia noudattavilla työmarkkinoilla asettuisi) tai muuna hyvityksenä (ammattiyhdistysten jäsenet saavat ansiosidonnaisen työttömyysturvan, josta veronmaksaja kuitenkin maksaa yli 90 prosenttia). Lisäksi näillä järjestöillä on palkkalistoillaan työntekijöitä, joiden elinkeino on suoraan riippuvainen järjestöjen toiminnasta. Työmarkkinajohtajat ovat tietääkseni todella kovapalkkaisia.
Valtiontalouden kroonisen alijäämän aikana pitäisi kääntää kaikki kivet, jotta valtion tulokertymä kasvaisi. Kaiken aikaa Suomessa on upporikkaita järjestöjä, jotka eivät maksa omistuksiensa tuottamista tuloista veroja, ja vain sen takia, että tuloverolaki on niiden kohdalla ristiriidassa itsensä kanssa. Työmarkkinajärjestön poistaminen yleishyödyllisten yhteisöjen listasta toisi valtiolle runsaat lisätulot. Asiasta ei edes olisi haittaa kenellekään muulle kuin joukolle vallanhimoisia hillotolppalaisia, jotka ovat yleishyödyllisyyden naamion takana rakentaneet valtakeskittymän, joka kilpailee demokratiaa edustavan eduskunnan kanssa ja usein onnistuukin ampumaan alas vastustamiaan asioita.