...
Jos asut ns. korvessa vailla julkisia liikenneyhteyksiä, hankit itse mökkisi lämmön pystymetsästä, edes osan ruuastasi suoraan maasta, metsästä tai järvestä, harjoitat käsityöammattia tavalla tai toisella, olet jo päässyt hyvään alkuun mainitsemassasi vallan riisumisessa.
Voin kertoa, ettei sellaisia asukkeja täällä korvessa monia näy. Miksi ei?
Meidät on kaupungisteittu. Puuttuu se tietotaito, millä selvitä esi-isiemme ja -äitiemme tavoin.
Tämä kuuluu suunnitelmaan. Systeemi haluaa, että olemme Systeemistä riippuvaisia. Silloin se voi kontrolloida meitä. Siksi meistä tehdään avuttomia.
Meidät on kaupungisteittu. Puuttuu se tietotaito, millä selvitä esi-isiemme ja -äitiemme tavoin.
Ja meiltä puuttuu halu. Ihminen haluaa aina päästä helpolla. Helpolla pääsemisen halu on niin sisäänrakennettuna meihin että siitä narusta on helppo vetää. Vaakakupeissa pitäisi olla suurinpiirtein elämä ja kuolema ennenkuin ihminen valitsee vapaaehtoisesti jonkun muun kuin helppouden.
Sattuneesta syystä en nyt halua käyttää subjektia "me", koska arkipäiväni askareet sisältää runsaasti "vallan riisumisen" keinoja. "Helppoa" se ei ainakaan ole siten, että ne päivittäiset minimi hommat hoituisivat viidessä minuutissa; pikemminkin niihin menee keskimäärin päivittäin muutama tunti kalenterivuotisena vuorokausikohtaisena keskiarvona ilmaistuna. Käytännössä siis noin 800 - 1000 tuntia per vuosi. Jos haluaa vahän ruuantuotantoa ottaa mukaan, välttämättömien töiden vuoteen menee 500 - 600 tuntia lisää.
Vertailukohtana laskekaapa montako tuntia "kaupungissa" menee esim. työmatkoihin, kuntosalilla pyörimiseen ja ns. "pakollisiin" iltatilaisuuksiin. Ero korven "pakolliseen" tuntimäärään kapenee huomattavasti.
En jaa vielä käsitystä "kaupungistuttamisesta", koska kaupunkilainen voi vielä toistaseksi aivan vapaasti muuttaa korpeen, kuten itse aikanaan tein. En myöskään jaa sellaistakaan käsitystä, että "meistä tehdään avuttomia", koska yksilöllä on kuitenkin täysi vapaus toimia toisin. Ei yksittäisen yksilön saamattomuutta, uskalluksen puutetta tai tahdonvoiman puutetta voi millään sysätä "systeemin" kontolle. Ei, vaikka "systeemi" toki pyrkii toimimaan siten, että se pyrkii "kaupungistuttamaan" ja pyrkii "tekemään meistä avuttomia". Yksilö voi aina toimia toisin kuin sopulilauma, vaikka ei ihan hengen uhka olisikaan juuri nyt konkreettisesti tuijottamassa silmiin.
Ennen korpeen muuttoa en ollut koskenut moottorisahaa, räplännyt traktoreita, tehnyt putki- tai sähkötöitä, sorastanut metsätietä, asentanut kattopeltejä, mullannut perunapenkkejä, kasvattanut papuja, betoniraudottanut, muurannut jne ... Oppiihan niitäkin hommia ja vielä yli 3-kymppisenä. Jos menneiden polvien vain puukko- ja kirveskulttuurin "alkuankkain" työtapoja haluaa opetella ihan tosissaan, opelteltavissa sekin on, jos vain halua on.
Jos joku vinkuu, ettei ole rahaa muuttaa korpeen, niin omasta kokemuksestani sanon, että työkykyinen ja työhaluinen selviää hyvin vaatimattomilla elintavoilla moisesta taloudellisesta pakkopullasta noin 5-6 vuodessa, nykyisillä koroilla puoli vuotta - vuoden nopeammin. Tilastollisen köyhyysrajan alapuolella olevana käteisrahaa on nyt enemmän jemmassa kuin keskipalkkalaisena pääkaupunkiseutulaisena koskaan oli. Jos on laittaa pottiin heti kasvukeskuksen kaksion-kolmion verran rahaa niin korvesta saa sillä riittävän perusinfran heti kerralla.
Joten, jos yksilö ymmärtää, mitä zydeemi haluaa, miksi yksilö antaa sen sen sille? Miksi yksilö ei siinä tapauksessa toimi (edes merkittäviltä osin) toisin, vaan ainoastaan puhuu toisin toimimisesta?
PS
En väitä, että korpeen muuttaminen on ainoa aivan todellisesti kansallismielinen, antiglobalistinen ratkaisu yksilölle. Väitän, että korpeen muuttaminen on eräs aivan todellisesti ja varsin uskottava kansallismielinen, antiglobalistinen ratkaisu yksilölle.