On kyllä niin vastenmielinen aihe kuin voi olla. Joo, pitäisi likettää montaakin viestiä, mutta ei voi likettää, hyvä että asiasta kuitenkin puhutaan.
Nämä on vaan mulle sellaisia asioita, että yöunet menee. Ei vaan pysty käsittämään näitä julmuuksia.
Tekopyhä en ole, olen mitä suurimassa määrin lihansyöjä.
Mutta halal, Aasian koirafarmit ym ja se, että jostain luin Isiksen ristiinnaulitsevan eläviä koiria (harjoitellakseen vai? ), saa minut niin raivon partaalle. Ei jlauta ole enää ihmiseksi kutsuttava se, joka tappaa eläimiä huvikseen, hitaasti, kiduttaa, lyö jne.
En oikein osaa sanoa muuta kuin se joku viisas joskus "Mitä enemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä, sitä enemmän rakastan koiriani."
Toista se on Suomen turkisfarmit, pentutehtailu ja tasaiseen tahtiin paljastuvat törkeät eläinsuojelurikokset. Ne ovat ihan vaan "maan tapa" tai uupuvan maajussin hätähuuto.
Joo, en maininnut niitä, kuten en myöskään sappikarhuja, sirkuseläimiä jne.
Pentutehtaat, huostaanotetut eläimet jne voivat olla "maan tapa" sinun mielestäsi, minun mielestäni ei. Onhan niitä valitettavasti, mutta ei se ole mitään Suomen "kulttuuria". Ihmiset voivat ihan Suomessakin olla välinpitämättömiä. Ja pentutehtailun ja turkistarhauksen lopettaisin heti, mutta en siihen valitettavasti pysty.
Kerron vähän omistani. 2 tyttöä rotukoiria ovat. Aina v 1995 ollut samaa rotua, paitsi yksi noutaja seassa aikanaan.
Kaveri kertoi 9-vuotiaasta koirasta, joka seisoo rivitalon pihapläntillä, silloin kun ei ole sisällä kiinni hihnalla portaissa. Ja oli myytävänä
oli käynyt viimeksi lenkillä marraskuussa ja silloin elettiin vappua. Ja ihan vaan omistajaa ei kiinnostanut (vaikkei asunut maalla
).
Kaikki omat pennusta asti mulla olleita, osa syntynyt kirjaimellisesti mun käsiin. No, mikä tämä koira on, lähdenpä katsomaan.
Saman tien kun ovi aukesi, koira hyppäsi mun syliin, kietoi tassunsa mun vyötäisille, en päästä irti. Ja ne silmät. Joo, se oli siinä.
Laiha, huonokuntoinen jne. mutta siitä tuli niin ihana koira. Koska oli elänyt aina panta ja hihna kaulassa, heitin ne johonkin pusikkoon, sä et näitä enää koskaan tarvi, eikä tarvinnut.Oli ihmeissään: metsä, sammalta, keppejä, rapsutuksia
. Ja ruokaa. Sen paino nousi sen puolentoista vuoden aikana, joka saatiin yhdessä viettää, 12 kg.
Ja tosiaan kulttuurista ei ollut kyse, vaan omistajan välinpitämättömyydestä, mitä välii, mä myyn sen pois, ei vaan jaksa. 9 v koira
.
Koira heitti vielä high fivet eläinlääkärille lopetuksessa (peräpää petti alta). Rip. Ikävä.
