Historioitsija Teemu Keskisarja (yhdistetty)

[Jaska Pankkaaja]

Helsinki säilyy ainakin lähiajat Suomen rikkaimpana "veturina" (taakana) koska suurin osa verorahoitteisista leikkityöpaikoista on siellä ja niissä palkatkin ovat enemmän kuin kohallaan. Harkinnanvaraiset s-omppu luokan sosiaalituet myöskin boostaavat taloutta vähän omalta osaltaan.

[repo]

Isokin kaupunki voi taantua jos sille merkittävä toimiala taantuu. Toinen tilanne on se jos hintataso on liian korkea  sitten sieltä mennään pois.

Helsinki säilyy ainakin lähiajat Suomen rikkaimpana "veturina" (taakana) koska suurin osa verorahoitteisista leikkityöpaikoista on siellä ja niissä palkatkin ovat enemmän kuin kohallaan.

Helsingin suurin työnantaja on Helsingin kaupunki (yli 60 000 työntekijää). Toinen merkittävä toimiala on valtionhallinto ja erilaiset virastot tai mitä ne kaikki nyt ovatkaan esim. THL. Hyvin monet etujärjestöt pitävät toimipaikkaansa Helsingissä, puhumattakaan konserniyritysten pääkonttoreista (mm. työeläkeyhtiöt ja mm. Postin pääjohtajan kuukausipalkka on ollut julkisuudessa). Ainakin palkkasummalla mitattuna tämä tekee Helsingistä "ison".

Kataisen hallitus "uudisti" kuntien valtionosuusjärjestelmää muistaakseni 2012. Uudistuksella saatiin merkittävä osa kuntien valtionosuuksista kätevästi ohjattua nk. kasvukeskuksille. Kuntien valtionosuudet mielletään ja väitetään monesti olevan valtiontukea "taantuville" kunnille. Tämä on ollut tarkoituksellista asian vääristelyä. Valtionosuudet ovat vain tapa jakaa valtion keräämää verotuloa (mm. alv) kunnille niille määrätyn palvelutuotannon rahoittamiseen. Kasvukeskuspolitiikan kannalta tämä on ollut tarkoituksen mukaista: vahvistetaan "vetureita" ja löydään "taantuvia".

Kuntien tulorahoituksen painopistettä on siirretty ansiotulojen verotuksesta kohti kiinteistöveroja. Jälkimmäinen on moninkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana.

Oma tulkintani Helsingin tilanteesta on, että siitä on saatu luotua melkoinen taloudellinen kupla. Niin suuri ja merkittävä että se on saavuttanut suurten pankkien kaltaisen aseman: liian suuri, jotta se voisi kaatua (too big to fail). Oulu ja Tampere vaikuttavat terveemmiltä "kasvukeskuksilta", mutta jossain on oltava myös nk. saturaatiopiste tälle nykyiselle kasvukeskuspolitiikalle, joka on anti-politiikka 70- ja 80-lukujen aluepolitiikkana tunnetulle politiikalle.

Kirsi Piha (kok.) esitti 90-luvun alussa, että aluepolitiikan vastapainoksi pitäisi alkaa tehdä "kaupunkipolitiikkaa". Muistaakseni tämä oli tarkka Kirsi Pihan käyttämä termi. 1997 pm Paavo Lipponen (sdp) otti aloitteen ja keskitti kaiken valtiorahoitteisen asuntotuotannon suurimpiin kaupunkikeskuksiin. En muista syntyikö termi kasvukeskuspolitiikka tuolloin, mutta viimeistään se syntyi vuoden 2007 jälkeen, kun Katainen (kok.) alkoi järjestelmällisesti puhua kasvukeskuksista. Tämä on aikajana ja yksittäisiä muistoja, kuinka valtakunnan politiikkaa on muovattu kasvukeskuksia suosivaksi ja vastaavasti pienempiä paikkakuntia (itsenäisinä hallinnollisina yksiköinä) on ruoskittu maahan mm. kuntayhdistymisten muodossa.

[Pallopääkissa]

Isokin kaupunki voi taantua jos sille merkittävä toimiala taantuu. Toinen tilanne on se jos hintataso on liian korkea  sitten sieltä mennään pois.

Helsinki säilyy ainakin lähiajat Suomen rikkaimpana "veturina" (taakana) koska suurin osa verorahoitteisista leikkityöpaikoista on siellä ja niissä palkatkin ovat enemmän kuin kohallaan.

Helsingin suurin työnantaja on Helsingin kaupunki (yli 60 000 työntekijää). Toinen merkittävä toimiala on valtionhallinto ja erilaiset virastot tai mitä ne kaikki nyt ovatkaan esim. THL. Hyvin monet etujärjestöt pitävät toimipaikkaansa Helsingissä, puhumattakaan konserniyritysten pääkonttoreista (mm. työeläkeyhtiöt ja mm. Postin pääjohtajan kuukausipalkka on ollut julkisuudessa). Ainakin palkkasummalla mitattuna tämä tekee Helsingistä "ison".

Kataisen hallitus "uudisti" kuntien valtionosuusjärjestelmää muistaakseni 2012. Uudistuksella saatiin merkittävä osa kuntien valtionosuuksista kätevästi ohjattua nk. kasvukeskuksille. Kuntien valtionosuudet mielletään ja väitetään monesti olevan valtiontukea "taantuville" kunnille. Tämä on ollut tarkoituksellista asian vääristelyä. Valtionosuudet ovat vain tapa jakaa valtion keräämää verotuloa (mm. alv) kunnille niille määrätyn palvelutuotannon rahoittamiseen. Kasvukeskuspolitiikan kannalta tämä on ollut tarkoituksen mukaista: vahvistetaan "vetureita" ja löydään "taantuvia".

Kuntien tulorahoituksen painopistettä on siirretty ansiotulojen verotuksesta kohti kiinteistöveroja. Jälkimmäinen on moninkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana.

Oma tulkintani Helsingin tilanteesta on, että siitä on saatu luotua melkoinen taloudellinen kupla. Niin suuri ja merkittävä että se on saavuttanut suurten pankkien kaltaisen aseman: liian suuri, jotta se voisi kaatua (too big to fail). Oulu ja Tampere vaikuttavat terveemmiltä "kasvukeskuksilta", mutta jossain on oltava myös nk. saturaatiopiste tälle nykyiselle kasvukeskuspolitiikalle, joka on anti-politiikka 70- ja 80-lukujen aluepolitiikkana tunnetulle politiikalle.

Kirsi Piha (kok.) esitti 90-luvun alussa, että aluepolitiikan vastapainoksi pitäisi alkaa tehdä "kaupunkipolitiikkaa". Muistaakseni tämä oli tarkka Kirsi Pihan käyttämä termi. 1997 pm Paavo Lipponen (sdp) otti aloitteen ja keskitti kaiken valtiorahoitteisen asuntotuotannon suurimpiin kaupunkikeskuksiin. En muista syntyikö termi kasvukeskuspolitiikka tuolloin, mutta viimeistään se syntyi vuoden 2007 jälkeen, kun Katainen (kok.) alkoi järjestelmällisesti puhua kasvukeskuksista. Tämä on aikajana ja yksittäisiä muistoja, kuinka valtakunnan politiikkaa on muovattu kasvukeskuksia suosivaksi ja vastaavasti pienempiä paikkakuntia (itsenäisinä hallinnollisina yksiköinä) on ruoskittu maahan mm. kuntayhdistymisten muodossa.

Jos Helsinki ei olisi pääkaupunki, se olisi varmaan saman tapainen kuin Hanko tai Loviisa.

Se oli just Lipposen I ja II hallitukset joiden aikana käytettiin termiä "kasvukeskus" ja "kasvukeskuspolitiikka". Kuulin sanan "kasvukeskus" ekan kerran vuonna 1996. Lipposen hallitukset olivat kok-sdp-pohjaisia joten taustalla lienee ollut pyrkimys kuihduttaa kepu sillä että tyhjentää kepun kannatusalueet, ohjaa porukan muutamalle harvalle kaupunkiseudulle jotka ovat kokoomuksen ja demareiden vahvoja kannatusalueita. Tähän kuului osana valtion toimintojen supistaminen tai lakkauttaminen suurimmasta osasta maata ja niiden siirtäminen Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle.

Kokoomuksella ja demareilla ei ollut merkittävää määrällistä eikä edes suhteellista kannatuspohjaa taantuvilla alueilla (paitsi Satakunnan, Kymen ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit jotka olivat vahvoja demarialueita) joten niitä ei voitu rangaista siitä. Kepu pyristeli sitä vastaan mutta kokoomus ja demarit hykertelivät kun saivat porukkaa omille kannatusalueilleeen siinä toivosssa että voisivat viedä äänestäjiä kepulta. Kokoomusta ja demareita ei haitannut jos kepulla olisi vaikka 100 prosentin kannatus joillain alueilla jos siellä ei asu ketään. Vihreät nyt ovat vielä enemmän kaupunkipuolue kuin kokoomus ja demarit. Vihreiden mielestä jo asuminen Helsingin ulkopuolella on suunnilleen pahin ilmastorikos mihin voi syyllistyä.

Persupuolue oli silloin 1995-2003 vasta prosentin kokoinen joten se ei ollut siihen toimiva protestikanava. Nyt se on siinä mielessä hyvin toimiva puolue kun sillä on melko tasaista kannatusta eri kokoisilla paikkakunnilla.

[Lalli IsoTalo]

Teemu Keskisarjan kolumni: Valeuutisia vastaan valehtelemisen vuosi 2022

Korona hävisi Ukrainan sodalle ja jälkitaudit sumensivat järjen, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.
...
EU ja Amerikka hukuttautuivat digitaaliseen ei-kenenkään-velkarahaan ja biljoonilla ”elvytykseen”.

Talousviisaiden mielestä ylimääräinen fyrkkendaali ei nostanut tavaroiden ja palveluiden hintoja. Inflaation käynnisti vasta Putinin hyökkäyssota! Öljyn ja kaasun itätuonnin ongelmien takia kallistuivat ravintolabisse, rööki, tuulisähkö, kahvi ja korkotaso.

Loput linkistä.