Tulipahan käytyä. Järkevänä tekosyynä oli minulla keskeneräisen Tapiolan ja sen uuden kauppakeskus Ainoan sekavilla tienoilla pakosta harhailleena ja siitä viisastuneena, nyt etukäteen löytää tärkeät reitit, jos joskus myöhästelyyn taipuvaisena joudun asioimaan Tripla Countryssa.
Pasilan asemanseudun ja ympäröivät alueet tuntevana en eksynyt, mutta jos olisin ollut ulkomaalainen turisti elämäni ensimmäistä kertaa Helsingissä, tilanne olisi ollut toinen. Jo junassa kuulutettiin että saavuttiin Pasilan asemalle, mutta aseman ovilla luki Mall of Tripla, eikä missään ulko-ovilla lukenut, että Pasilan rautatieasemaa olisi enää olemassakaan. Selvyyden vuoksi kannattaisi harkita koko Pasilan uudelleennimeämistä vaikka Triplalandiksi tai Tripla Territoryksi.
Kerrosten välillä oli vähän hankalaa kulkea, kun portaikkoja oli ripoteltu minne sattuu, ilmeisesti jotta ihmisten olisi pakko hengailla maximimäärä kauppoja ohi jonnekin mennessään. Ovet vanhoille ilmansuunnilla olivat olemassa ja ympäröivillä kaduilla pystyin tajuamaan suunnat vanhojen tuttujen maisemien perusteella. Kaduilla vanhalla ratapihalla oli autoja, muttei juurikaan jalankulkijoita. Iltamyöhällä lienee tulevaisuudessa parempi pysytellä sisällä rakennuksessa mahdollisimman paljon.
Väkeä riitti, maahanmuuttajiakin ihan väestöosuuttaan vastaava määrä, mutta härömpi aines pysytteli näin avajaissesongin iltasella poissa väkijoukkojen tieltä. Vartijoita en juuri nähnyt, mutta elokuvateatterin aulassa keski-ikäinen arabiolettamani mies kommunikoi somalinuorison kanssa.
Veikkauksen Feel Las Vegas-pelipaikka oli, mutta muualla kauppojen ja ravitsemusliikkeiden edustalla en huomannut peliautomaatteja; bisnestyyppien suurenmoisen eettisyyden lisäksi asiaintilan syynä saattaa olla halu ehkäistä notkuvat aineksen kerääntymistä. Puolalaisten pikamuotiliikkeitten ohi kuljin ja totesin että olen liian vanha niihin. K-kaupassa oli myytävänä silavaviipaleita ja maksaa jauhettuna, leikattuna ja paloina kaupan omana tuotantona, mutta maksan kilohinta oli melkein tuplasti suurempi kuin S-marketissa tai Alepassa. Keskiluokkaisille sopivat ketjupaikat eli baarit, Hesburger ja Espresso Housen kaltaiset paikat olivat täynnä, mutta R-kioskissa (juntti) ja italialaistyyppisessä kakkupaikassa (liian originelli) olisi saanut kahvinsa juoda rauhassa. Huonosta sijainnista kärsivät ylempänä Café Picnic ja myös Makuja Sushi.
Yleistunnelma oli vilkas mutta rauhallinen, jopa harras, kuten kulutuksen temppelille sopiikin. Homma muistutti vähän enemmän ensivaikutelmaltaan lentokenttää kuin rautatieasemaa, mikä voi olla hyvä idea, jos ilmastoahdistuksen nimissä junaliikenteelle koetetaan luoda uusi renesanssi.
