Vasta, kun eduskunta käsittelee välikysymystä, selviää että esitetäänkö (keskustelun aikana) epäluottamuslausetta vain ulkoministeri Haavistolle (kuten nyt näyttäisi) vai koko hallitukselle, mutta jompaa kumpaa esitetään ja sitten eduskunta joutuu äänestämään ministerin tai hallituksen luottamuksesta.
Jos epäluottamusta esitetään käsittelyn aikana ainoastaan ulkoministeri Haavistolle ja jos enemmistö äänestää tämän epäluottamuslauseen puolesta, siis Haavistoa vastaan, vaihtuu vain ulkoministeri. Keskusta voisi äänestää Haaviston epäluottamuslauseen puolesta opposition rinnalla, eikä hallitus siihen kaadu. Tasavallan presidentti vapauttaa tällöin Haaviston valtioneuvoston jäsenyydestä ilman eri pyyntöä, koska tämä ei enää nauti eduskunnan enemmistön luottamusta.
Jos epäluottamusta esitetään pääministerille (esim. välikysymys Antti Rinne & Posti, jota ei koskaan ehditty käsitellä hallituksen omatoimisen eron vuoksi) tai koko hallitukselle, niin epäluottamuslauseen tullessa hyväksytyksi kaatuu kerrasta koko hallitus, eikä eroa tarvitse erikseen tasavallan presidentiltä pyytää. Hallitus jatkaa toimitusministeristönä, kunnes maahan saadaan uusi, eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus. Tätä yritetään muodostaa ensin istuvasta eduskunnasta ja sen epäonnistuessa sitten uusien eduskuntavaalien jälkeen vaalituloksen mukaisesti vakiintuneessa järjestyksessä.
Ei yhden ministerin epäluottamus aiheuta hallitukselle sen enempää, kuin että Haaviston tilalle jouduttaisiin nimittämään toinen henkilö. Vihreät kertovat pääministeri Marinille, ketä esittävät ulkoministeriksi ja tasavallan presidentti nimittää kyseisen henkilön pääministerin esityksestä. Samalla vihreät voivat toki kierrättää salkkuja keskenään niin halutessaan, eikä hallituskumppaneillla olisi varmastikaan mitään sitä vastaan. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo voisi halutessaan ottaa ulkoministerin salkun, joku toinen Ohisalolta vapautuvan sisäministerin salkun jne. Vihreillä olisi sitten Haaviston jälkeen ministeriryhmässään "100 %:n tasa-arvo" kun kaikki salkut olisivat todennäköisesti naisilla, jos ministerit valitaan eduskuntaryhmän sisältä. Mutta ensin tuo epäluottamuslauseäänestys.
Vain kaksi kertaa yksittäinen ministeri on Suomen historiassa joutunut eroamaan eduskunnan hyväksyttyä epäluottamuslauseen.