Perinteisellä medialla ja perinteisillä puolueilla on edelleen vaikeuksia tunnustaa muuttunut tilanne ja sen seuraukset.
He eivät löydä mitään vikaa omissa tavoissaan toimia, eivätkä näe että on syytä muuttaa tapojaan aikaa vastaavaksi.
Puolueiden menestystä arvioitiin kevään vaalien jälkeen muun muassa sillä, miten puheenjohtajat onnistuivat tv:n vaalitenteissä.
Viestintäteknologian murros jatkuu toista vuosikymmentään, eivätkä television vaalitentit enää yksin, jos ollenkaan, selitä puolueen menestystä. Verkon ja sosiaalisen median vaikutuksesta on puhuttu vuosikausia, mutta sen merkityksestä vaalituloksiin ei ole juuri tutkimuksellista näyttöä Suomessa.
Tuloksia siis on arvioitu menetelmällä joka itsekkin aavistetaan vääräksi, mutta kun ei ole sopivaa
poliittisesti värittynyttä tutkimusta asiasta niin johtopäätöksiä ei voida tehdä.
Keisarilla ei ole vaatteita, mutta kun asiaa ei ole vielä
tutkittu niin asiaa on mahdotonta todeta tosiasiaksi.
Toivoa sopii, että sopiva
poliittisesti värittynyt tukimus pikaisesti löytyy, niin media saa syyn päättäväisesti seurata väärää tietä hamaan tulevaisuuteen, kuten tähänkin mennessä.
Yhdeksi syyksi perussuomalaisten menestykseen on keksitty menestyksellinen toiminta
"uudessa mediassa", eli internetissä.
Politiikan kentän yleinen oletus on, että perussuomalaiset on puolueena uuden median käytössä muita taitavampi.
– On ehdottomasti. Minusta se on pitkällisen kehityksen tulos.
– Näyttäisi siltä, että sosiaalisen median kanavissa he ovat muita edellä ja rakentaneet sitä varmasti myös pitkään.
Vihreät ovat havainneet saman kuin muutkin. Perussuomalaiset ovat panostaneet verkkovaikuttamiseen ja se näkyy.
– Tässä on pelissä iso kysymys suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tulevaisuudesta, tilasta ja luottamuksesta. Valeuutisten ja vihapuheen voimistuminen lisää jakolinjoja suomalaisten välillä.
Perussuomalaiset siis ovat
muita taitavampia,
pitkään kehitelleet, ja
valeuutiset sekä
vihapuhe.
Mikään noista esitetyistä asioista ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Taito on sellainen asia joka on kaikilla, mutta
ymmärtämystä sen käyttämiseen jostain syystä kaikilla ei ole.
Perussuomalaisten
taitona nähty asia on nykyajan vaatimusten mukainen
keskustelukulttuuri, jossa
vaalikarja ei enää ole
vaalikarjaa vaan joukko ihmisiä joita on syytä kuunnella, joille ei enää voi entisten aikojen tapaan pelkästään
sanella ja esittää vaalien alla näytöksen
poliittisesta teatterista.
Jussi Halla-ahoa voidaan sanoa tämän nykyaikaisen
keskustelukulttuurin edelläkävijäksi, hän kävi avointa keskustelua
kaikkien ihmisten kanssa jotka vain halusivat keskustella.
Nykyään hän ei mitenkään enää ehdi keskustella alkuaikojen tapaan, mutta keskustelukulttuuri on edelleen hengissä ja sitä jatketaan kautta perussuomalaisen poliittisen kentän.
Perussuomalaiset eivät ole puolueena
pitkään kehitelleet toimintaansa
uudessa mediassa, sillä kesään 2017 asti perussuomalaisten johto oli vankasti sitä mieltä, että
kottaraispönttöön tuijottavia ei pidä ottaa lainkaan vakavasti.
Perussuomalaisiin kuitenkin tulivat ne ihmiset jotka olivat
pitkään toimineet uudessa mediassa koska perussuomalaiset pystyivat tarjoamaan sellaista
keskustelukulttuuria joka parhaiten vastasi nykyaikaa, ja tuo tarjonta on pelkästään parantunut erityisesti kesän 2017 jälkeen.
Vihreiden puheet
valeuutisista ja
vihapuheesta eivät yllätä, sillä he ovat täysin kykenemättömiä kriittiseen keskusteluun uskonkappaleistaan, joten hekin ovat kykenemättömiä nykyaikaiseen
keskustelukulttuuriin.
Perussuomalaiset siis ajatuksillaan ja tavoitteillaan sekä nykyaikaisilla menetelmillään vetävät puoleensa sellaista väkeä joka tuo tullessaan ne ominaisuudet ja menetelmät joilla perussuomalaiset eroavat edukseen muista puolueista.
Ottavatko muut puolueet myös netin ja sosiaalisen median toimintatavoissa mallia perussuomalaisilta?
Muilla puolueilla on vapaa mahdollisuus käydä kilpailuun samalla areenalla, mutta se edellyttää näiltä muilta puolueilta halukkuutta muuttua nykyaikaiseen suuntaan ja tarkistaa vakavasti näkemyksiään, tavoitteitaan ja menetelmiään perussuomalaisten esimerkin mukaisesti.
Kykenevätkö ne nousemaan itse kaivamastaan poterosta, käymään avointa rajoittamatonta nykyaikaista keskustelua ihmisten kanssa, luopumaan sanelusta, pakottamisesta ja asioiden paremmin tietämisestä ihmisten ajattelun ja tarpeiden suhteen ?
Siinä sitä on kiipeämistä, varsinkin kun ottaa huomioon, että
"politiikko ei opi mistään mitään niin pitkään kuin häntä äänestetään", ja politiikko jota ei enää äänestetä on entinen politiikko.
Ei kannata pidätellä hengitystä sen kiipeämisen suhteen.
Seuraava esimerkki kuvaa hyvin miten SDP istuu poterossaan.
Duunarien uskollisuus SDP:lle ja vasemmistolle on pohjautunut aiemmin taloudellisiin olosuhteisiin perustuvaan identiteettiin. Siltä putoaa pohja, jos duunarit identifioituvatkin pihviin ja omaan autoon.
SDP:ssä on huomattu duunareitten muuttuneen, mutta samalla myönnetään ettei SDP osaa tai halua muuttua.
Duunarit eivät enää olekaan niin sidottuja, että heille voi sanella mitä tahansa.
Sosiaalidemokraatit ovat myös päättäneet olla tehokkaammin läsnä sosiaalisessa mediassa.
Näinköhän he ovat ymmärtäneet mitä tämä
"olla läsnä" tarkoittaa ?
Jos he luulevat, että viime vaalien alla monien puolueiden toimesta suoritettu
"kohdennettu mainonta" on tätä läsnäoloa, niin viimeistään seuraavien vaalien tuloksesta he tulevat huomamaan oliko.
Vanhojen koirien olisi sittenkin syytä oppia uusia temppuja, mutta hintana on hyväksyä toisenlainen maailma kuin mitä aivan hetki sitten oli.
Linkki YLE:n uutiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11151591
