Turtiaisen twiitin kuvassa oli huonoa makua, mutta tätä pöyristyneet eivät maininneet, mitä tekstissä luki.
Jo poistettu kuva oli makaaberi[1]. Silti jo ensinäkemältä havaitsi, että kuva toi räikeän korostetusti esiin erään oleellisen seikan. Mellakoiden syyn väitetään olevan BLACK Floyd, mutta entä jos uhri olisikin ollut WHITE Floyd, niin mitä sitten? Maininta jopa paikallislehdessä? Kuva avaa tämän uuden dogmeja kumartamattoman näkökulman (riippuen tietysti katsojan sytytyksen nopeudesta). Kuva nostaa esiin kysymyksen: Entä jos uhri olisikin ollut PINK Floyd? Mitä silloin olisi tapahtunut? Mitä reaktioita se olisi aiheuttanut? Miksi? Vastausten antaminen jää katsojalle itselleen.
Näin päästään siihen, että oleellisinta ja ratkaisevinta koko mellakalle ja ryöstelylle oli väri. Tarkemmin ottaen vielä musta väri. Ja edelleen ihonväri. Ainakin näin väittävät. Silti mikään muu väri ei olisi kyennyt saamaan aikaan samaa. Puhutaan rasismista, mutta värifiksaation kautta "antirasisti" operoi aivan samoilla kriteerillä ja distinktioilla kuin ns. rasisti. Näin se synnyttää hegeliläisen antiteesinsä, jonka nimeäminen on antanut odottaa vielä itseään.
Tämä antiteesi voitaisiin nimetä vaikka neekerismiksi, tai aivan hyvin myös vaikka jungnerismiksi. Lukuisia muitakin optioita on. Antiteesi operoi täysin samoin käsittein ja kriteerein kuin rasismi riippumatta siitä minkälaisen muodon epämääräisesti häilyvä rasismi ottaa tai saa. Siten kaikki vastaavat termit ovat käytettävissä: Piiloneekerismi, rakenteellinen neekerismi, neekeristinen syrjintä (kts. positiivinen diskriminaatio). Lisäksi neekerismi operoi myös niillä samoilla rasismin paradokseilla, jotka irrottavat sen aina välillä ihonväristä koskemaan myös mm. uskontoja, etnisyyksiä ja Lähi-itää, palatakseen taas rodullistamis-käsitteen kautta alkupisteeseensä eli rotuun ja ihonväriin. Näin neekerismi on neekereistä erillinen käsite.
Vasta näin asiaa hahmottaen ja "käsitekalusteita" paikoilleen asentaen maailma saadaan takaisin tasapainoon, sanoisi kiinalainen Feng Shui spesialisti.
Silti sanoisin, että kansanedustajan ei kannata lähteä liian subliimeille filosofisille vesille, sillä värit laukaisevat neekeristien lisäksi myös muissa vahvoja reaktioita, jotka eivät vie kansanedustajan asiaa mitenkään eteenpäin. Vaikka useankin julkisuudessa juhlitun "taiteilijan" puuhat täyttävät aivan samat makaaberit ja provosoivat kriteerit, niin he sentään eivät ole kansanedustajia ja joutuisivat Eduskuntaan päästessään välittömästi muuttamaan linjaansa, mahdollisesti jopa pyytämään anteeksi vanhoja tekemisiään. Petelius tietää jo tään.
---
[1] Sanalla makaaberi viitataan taiteelliseen tai kirjalliseen tyylikeinoon. Makaaberi taide tai kaunokirjallisuus on tunnelmaltaan tahallisen uhkaavaa ja häiritsevää. Siitä välittyy synkkä, luotaantyöntävä, epämiellyttävä ja jopa pelottava vaikutelma. Makaabereissa töissä keskeisellä sijalla ovat kuoleman symbolit tai muut vastaavat elämän päättymiseen, tuhoon ja rappioon viittaavat temaattiset yksityiskohdat. Nykyään niin kutsuttu goottialakulttuuri hyödyntää voimakkaasti makaaberia kuvastoa. (wikipedia)
