Mikäli muut puolueet heräisivät horroksesta ja liittäisivät maahanmuuttokriittisyyden agendalistaansa, koko persupuoluetta koskevaa ongelmaa ei olisi olemassakaan. Puolueeseen jäisi vain kansallismielinen ydin ja ikuinen tappelu oleellisesta linjauksesta - vasemmalle vai oikealle? Tai sitten puolue katoaa puoluekartalta täysin tarpeettomana.
Tämä on todellakin totuus. Puoluetta kannatetaan ymmärtääkseni ensisijaisesti maahanmuuttonäkemyksien vuoksi. Persujen osalta olen kuitenkin miettinyt sitä, että jako oikeistoon/vasemmistoon lienee enemmänkin "hillopohjaista" kovin puhtaan ideologian sijaan? Lisäksi kyse taitaa olla myös vain ensisijaisesti työmarkkinoista ja julkisen sektorin perinteisistä perustehtävistä hyvinvointivaltion keskikohdilta. (Toki kannatuksen vuoksi joskus PS:n poliitikot tuntuvat puhuvan sellaisia liian pitkälle meneviä ja veronmaksajille kalliita lupauksia, joiden tarpeellisuutta eivät heidän "vasemmistolaisetkaan" äänestäjät aivan mukisematta niele.)
Harvempi oikeisto/vasemmistopersu on ymmärtääkseni julkisen sektorin koon kasvattamisen kannalla, vaikka vasemmistopuolueista kaikki taitaisivat olla kasvattamassa julkista sektoria.
"Vasuripersut" halunnevat, että ammattiyhdistysliike ajaa edelleen työntekijöiden asiaa, jotta palkkataso ei putoa Suomessa entisestään - elinkustannuksien ollessa kalliita. Ne ihmiset, jotka ovat saaneet olla hyvässä työpaikassa, eivät tiedä miten huonoissa työpaikoissa suomalaiset työskentelevät, vain ja ainoastaan jotta eivät joutuisi työttömiksi. Työehtosopimuksien yleissitovuuden purkamista ollaan suunnittelemassa, se on monen päättäjän "märkä uni".
"Oikeistopersut" taas haluavat, että työmarkkinoilla "laiskat lusmurit" tekisivät ahkerammin töitä työttömyysturvan poistamisen myötä, eikä saikuttamisesta maksettaisi mitään, yleissitovuutta ei olisi ja jne... Käsi sydämelle: kuinka moni haluaisi omaa palkkaansa pudotettavaksi? Tätä ns. sisäistä devalvaatiota halutaan useissa tapauksissa edelleen, vaikka firma toimisi vain kotimarkkinoilla. Olemme tosiasiallisesti varsin syvässä talouslamassa, joka syvyyttä peitetään velanotolla.
Politiikassa pitäisi ehkä erotella laajemmin syitä jonkun ideologian kannattamisen takana. Enemmistö lienee kuitenkin vain "oman hillonsa" perässä, eikä puhdasoppista ideologiaa ilman taloudellista hyötynäkökulmaa ole politiikanteossa tai äänestämisessä uskoakseni kuin hyvin harvalla.
Tästä syystä puolue voi saada tyypillisimmin kannatusta vain "hillopurnukoita" jakamalla. Samalla pitää muistaa nollasummaperiaate, jossa toisen "hillo" on lopulta aina joltain toiselta pois. Oikeisto-vasemmisto-jako on varsin monelle ensisijaisesti taloudellisen hyödyn pohjalta tuleva tapa nähdä itselle hyödyllinen poliittinen linja, tai näin olen sen ainakin kokenut. Toki on myös ideologisia äänestäjiä, joita nähtiin esimerkiksi taistolaisuuden vuosina. Yksi entinen kunnallispoliitikko sanoi noin 30 vuotta sitten, että taistolaisina oli paljon sellaisia, joiden ei olisi omien taloudellisten etujensa pitänyt olla siellä päinkään. Hän sanoi ymmärtävänsä köyhemmän kansanosan taistolaisuuden, mutta ei voinut käsittää vielä silloinkaan, miksi yksikään vauraamman perheen lapsi lähti "sinne riehumaan". Tämä sama ilmiö on käsillä tässäkin ajassa, nyt BLM:ssä ja mokutuksessa. Psykologit tietävät varmasti syyt asian taustalla, mutta julkisessa keskustelussa tätä teemaa ei ole käsitelty ymmärtääkseni yhtään.
En tiedä olenko osannut muotoilla hajanaisia ajatuksia riittävän sujuvaan ilmaisuun, jotta kaikki tätä lukevat ymmärtäisivät mitä tässä yritetään sanoa.