Toinen ehdotus on omistusaravajärjestelmä. Siinä asukas lyhentää yhtiölainaosuutta asunto-osakeyhtiölle ja yhtiö lainaa pankille.
Tämä johtaa kyllä ongelmiin. Toinen vastaavahko markkinalähtöinen rahoitustapa on jo tehnyt tai on ainakin tekemässä saman.
Muutamia vuosia sitten joku keksi nerokkaan tavan saada asuntojen hankintahintaa alemmaksi sillä, että suuri osa asunnon hinnasta olikin yhtiölainaa. Se alkoi ensin maapohjan hinnasta, mutta on sittemmin hiipinyt varsinaisen rakennuksenkin hintaan. Kuvio on yksinkertainen:
- hinta, jonka grynderi huoneistosta haluaa on esimerkiksi 300000 €
- 250000 € siitä kuitataan yhtiölainalla
- asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajaksi pääsee 50000 €:lla, mutta samalla ottaa tietysti vastatakseen 250000 €:n osuuden yhtiölainasta
- jotta kauppa olisi houkuttelevampi, yhtiölainan osalta tarjotaan kolmen vuoden lyhennysvapaata alkuun
Ensimmäiset kolme vuotta siis maksetaan onnetonta 50000 €:n asuntolainaa ja huoneiston hoitovastiketta. Kolmen vuoden kuluttua siihen päälle lasahtaakin sitten 1000-1500 €:a rahoitusvastiketta maksettavaksi. Se on helppo unohtaa kauppaa tehdessä, kun kolme vuotta on parikymppiselle niin jumalattoman kaukana. Tällä systeemillä kuitenkin pamahtaa jostakin 50 m2:n kaksiosta maksettavia vastikkeita yhteensä 1500-2000 €:a kuussa. Mikäpä siinä, jos lompakossa on varaa.
No mikä se mainitsemani ongelma sitten on?
No se, että jos ne vastikkeet jäävät maksamatta, niin se ei olekaan enää sen maksukyvyttömän osakkaan ongelma, vaan se on
kaikkien osakkaiden ongelma, koska se lyhennettävä laina on yhtiölainaa, ei osakkaan henkilökohtaista lainaa. Yhtiön on siis kaivettava kuvetta, maksoi osakas vastikkeensa tai ei.
Itse en ikinä ostaisi mitään tuollaisesta yhtiöstä, koska otat samalla vastattavakseni muidenkin osakkaiden velat.
j.