Viime keskiviikon Pyöreä pöytä-ohjelma, missä Marinia puffattiin komission puheenjohtajaksi, sai minut vakavissaan miettimään, että ei kai tuo joidenkin märkä uni voi olla totta.
Jos unohdetaan kassa- ja kansikuvamallikokemus, niin painavimmat meriitit tulevat Tampereen yliopiston papereista, kaupunginvaltuuston puheenjohtajuudesta ja vajaan neljän vuoden jossain periferiassa velkarahalla hengittävän maan pääministeriydestä.
Tuon kokemustason ylittäviä poliitikkoja löytyy Euroopasta pilvin pimein, monilla kokemusta huomattavasti vaativimmistakin pesteistä, sekä joilla riittävän kypsä ikä on siirtänyt biletys- ja pätemishalut prioriteettilistalla peremmälle.
Eiköhän eurooppalaisten hyvinvoinnin kannalta ole parempi ratkaisu, että Sanna vielä kerää kokemusta täällä, ennenkuin astuu isommille näyttämöille. Toki yksi tämänhetkisistä suurimmista avuista, ulkonäkö, ei enään silloin ole niin suurella painolla edesauttamassa urakehitystä.