Varmaan riittää, että kysyn; voiko ihmisen ajattelu aidosti muuttua elämänsä aikana?
Liikkuvana äänestäjänä suhtaudun vieroksuen ihmisiin, jotka äänestävät aina samaa puoluetta. Yhteiskunnalliset kysymykset ovat niin monimutkaisia, ettei niiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ole asioita työkseen tutkivillakaan edellytyksiä. Tutkijoiden tai vaikkapa talouden asiantuntijoiden ennustusvoima on heikko. Tulkinnat ja ennustukset perustuvat oletuksiin, joita todellinen maailma ei likikään aina vastaa.
Kun joku hirttäytyy yhteen puolueeseen ja väittää, että kyseisellä puolueella on paras ratkaisu ongelmiin, minulle syntyy vaikutelma, että ihminen hylkää järjen ja tahtoo uskoa.
Aion jatkossakin äänestää milloin ketäkin, enkä edes yritä väittää, että äänestämiseni olisi järkiperäistä, koska järkiperäisyyteen tarvittaisiin tietoa, joka on hyvin ristiriitaista ja jonka ymmärtämiseen sivistykseni ja älyni eivät riitä. Kunhan yritän kopissa jotain sohia.
Kun esiin nousee blogisti, joka kertoo löytäneensä uuden totuuden, suhtaudun häneen kuin Jeesuksen löytäneeseen. Annan arvon ihmisen henkilökohtaiselle kokemukselle ja suon ihmiselle siihen oikeuden, mutta en liitä asiaan minkäänlaisia totuusolettamuksia.