Monessa ketjussa on keskusteltu ja viitattu oikeusvaltioon ja oikeusvaltioperiaatteeseen, mutta varsinaista omaa ketjua aiheella ei näytä olevan. Julkisessa keskustelussa oikeusvaltioperiaatteeseen viitataan, mutta harvemmin käsitettä avataan. Olen tänään selaillut emeritusoikeuskansleri Jaakko Jonkan tuoretta teosta
Oikeusvaltion puolesta. Kappale
Demokraattisen oikeusvaltion peruskysymysten äärellä (s.289-297) pureutuu yleisemmällä tasolla asiaan ja voin suositella noiden muutaman sivun lukemista niillekin, joita koko kirjan lukeminen ei kiinnosta. Erityisesti kohta:
Samanlaista uhkakuvaa on viestitetty syyttäjälaitoksesta: Lukumääräisesti suurimmat rikollisryhmät, tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat omaisuus- ja pahoinpitelyrikokset voivat jäädä tutkimatta ja saamatta syyteharkintaan ja pahimmassa tapauksessa vanhentuvat, jos virkakoneisto keskittyy laajojen ja vaativien asioiden käsittelyyn. Sellaistakin on pelättävissä, että työmäärän lisääntyminen suhteessa käytettäviin voimavaroihin voi johtaa syyttämiskynnyksen nousemiseen ja vaikuttaa myös muutoksenhakuharkintaan.
Jos ihmiset kokevat, että heihin kohdistuneita - järjestelmätasolla ehkä vähäpätöisiä mutta niiden kohteeksi joutuneelle tärkeitä - rikoksia ei tutkita, aikaa myöten oikeudenhoidon legimiteetti kärsii.
Oma tulkintani yhteiskunnan tilasta on, että oikeudenhoidon legimiteetti on jo kärsinyt. Poliisi ei tutki tavalliseen kansalaiseen kohdistuneita omaisuus- ja pahoinpitelyrikoksia. Silloinkin kun todennäköinen tekijä on helposti löydettävissä, poliisi poistuu naureskellen paikalta ottamatta asian käsittelyyn tarvittavia aihetodisteita.
Resurssipula tulee nähdäkseni kahdesta eri lähteestä. Ensinnäkin Suomessa on erittäin vähän katutasolla toimivia poliiseja suhteessa väestöön. Ennaltaehkäisevää työtä taidetaan tehdä enään ratsaamalla autoilijoita. Oikeusvaltiota rapauttava resurssipula on aiheutettu Suomen valtion budjetin sisällä. Rahaa käytetään niin sanotun kehitysavun kaltaisiin kohteisiin, jotka eivät tue oikeusvaltioperiaatteen ylläpitoa ja samalla rahoitusta kiristetään oikeusvaltion ylläpitämisen kannalta tärkeissä kohteissa.
Toisekseen resurssipula tulee lainsäädännöstä ja ohjaavista asetuksista. Lakiin lisätään oikeuksia ja olemassa olevaa lainsäädäntöä vesitetään vaikeammin tulkittavaksi, jolloin kustannukset nousevat ja ruuhkauttavat järjestelmää. Esimerkkinä tästä perustuslain pykälään kuusi lisätty kohta "Ketään ei saa
ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan". Monitulkintainen lakiteksti vaatii enemmän tulkintaa ja on vaikeampi ennustaa oikeudenkäynnin tuloksia.