Die Weltin kulttuuritoimituksen juttu kertoo US-median puuhista. Länsimaita riivaavan taudin diagnosointi - kyse ei koronasta - on tämän myötä entistäkin helpompaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Vaikutteet leviävät kaikkialle.
Kuinka "edistyksellinen" US-media tekee islamismista harmitonta
Ranskassa murhattiin opettaja, Samuel Paty, koska hän oli esitellyt Muhammed-karikatyyrejä. US-media tekee hänestä syyllisen. Tämä johdosta on aihetta suhtautua epäillen myös näiden kotimaiseen poliittiseen uutisointiin.
Die Welt 13.12.2020
Lehdistö, joka uhraa sananvapauden poliittisen korrektiuden hulluuden alttarille, siirtää vastuun syylliseltä uhrille, ei halua puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä ja viljelee kirjoituksissaan varoituksia mielen pahoittumisesta, jotta "tunteita" ei loukattaisi. Lehdistö, joka nuuhkii vain "Trumpia", sen sijaan, että raportoisi vakavissaan osavaltioista, joissa toimivia kirjeenvaihtajia se ei edes halua ymmärtää. Viimeistään ranskalaisopettaja Samuel Patyn islamistimurhan jälkeen USA:n "edistyksellinen" media on maalannut lukijoilleen kuvaa maailmasta tavalla, joka ei voisi olla tekopyhempi.
Kun terroristi Abdulla Anzorov leikkasi teroitetulla teurastusveitsellä irti ranskalaisopettaja Patyn pään, koska tämä oli näyttänyt luokalleen sananvapautta koskevalla oppitunnilla Charlie Hebdo satiirilehden Muhammed-karikatyyrejä, niin New York Timesin, Washington Postin ja CNN:n lukuisat uutiset ja pääkirjoitukset kertoivat Patyn olleen Ranskan presidentin ja tämän sekulaarisen vimman fanaattinen apupoika. Ilman myötätuntoa ja epäinhimillisesti Patyn sanotaan olleen jumalanpilkkaa nauttien tehnyt "marttyyri", jonka Macron on perusteettomasti ja väärin korottanut kansakunnan "sankariksi".
Tai sitten Paty on pelkkää ilmaa. Ensimmäisessä New York Timesin artikkelissa 19. lokakuuta: "Ranskalaiset poliisit ampuivat ja tappoivat miehen kohtalokkaan kadulla tapahtuneen puukkohyökkäyksen jälkeen". Jo otsikossa on tietoisesti vaihdettu murhaajan ja uhrin roolit keskenään: Anzorov menehtyi poliisiväkivallan uhrina. Sillä kenet hän tappoi ja miksi ei ollut merkitystä. Ranskalaislehtien valtavan kritiikin jälkeen lehti muutti otsikon muotoon "Mies leikkasi opettajan pään irti kadulla ja poliisi tappoi hänet".
Onko eettistä, jos media kanavoi näin lukijoiden, ja katsojien tunteita ja käsityksiä, luo mielialaa, esittää asiat väärin, röyhkeän valehtelun lisäksi myös vihjaillen, sanoja sinne tänne sirotellen tai jättäen niitä pois, joitakin seikkoja painottaen ja joitakin tosiasioita pois jättäen?
New York Times, Washington Post ja CNN ovat käyttäneet viime vuodet saadakseen Amerikan ja koko maailman vakuuttuneeksi siitä, että Donald Trump on rasisti, misogynisti, häikäilemätön kapitalisti ja kaiken lisäksi krooninen valehtelija, ase- ja poliisifetisisti ja valkoisen ylivallan kannattaja, täysi huijari ja pilakuvien mukaan arvioiden sika - tarkemmin karju biologisessa mielessä.
Sokeaksi tekevät silmälasit
Nimekkäiden amerikkalaisten toimittajien ja journalistien USA:n presidentin - taatusti ei paras, mutta ei huonoinkaan - päälle häikäilemättä sälyttämät yliyksinkertaistavat stereotypiat ovat muuttuneet sokeuttaviksi ja todellisuudesta piittaamattomiksi pullonpohjasilmälaseiksi, joilla valtavirta-Amerikan edistyksellinen media yrittää saada käsitystä maailmasta välinpitämättömänä ja ymmärtämättä muiden yhteiskuntien monitahoisuutta. Tämä pätee erityisesti kun käsitellään aiheita, jotka ovat riivanneet USA:ta viime vuosien aikana: Poliisiväkivalta ja rasismi, vähemmistöjen käsittely poliittisesti korrektissa puheessa, identiteettikysymykset ja monimuotoinen yhteiskunta.
Liberaalit journalistit toimivat kuin 1800-luvun brittiyhteiskunnan yläluokan uudet uskolliset sotilaat, jotka radikalisoituivat Trumpin hallinnon aikana ja pörhistelevät nyt narsistisesti saatuaan uskonvahvistuksen Trumpin valitsematta jäämisen johdosta.
Trumpin jälkeen on Macronin vuoro. Hänen reaktionsa Patyn murhaan osoitti, että Ranskassa on meneillään siirtymä oikealle, joka menee ohi Trumpin kaikissa suhteissa. Macron käyttää jo nyt oikeistoslangia vuoden 2022 presidentinvaalia ennakoiden, voidakseen pysyä Marine Le Penin vanavedessä. Kaiken lisäksi Ranskan hallitus laillistaa poliisiväkivaltaa, sortaa vähemmistöjä ja puolustaa pilakuvia, jotka nöyryyttävät niitä.
Alusta alkaen New York Timesin ja muiden lehtien Pariisin kirjeenvaihtajat vääristelivät tietoja, vihjailivat ja polarisoivat, eivätkä ne olleet kiinnostuneista "totuudesta", vaan Trumpista ja keskittyivät siten omaan "rasismin vastaiseen taisteluunsa", joka pitää uskonnollista fanatismia ja terrorismia sorrettujen vähemmistöjen oikeutettuna kansannousuna "valkoista eliittiä" vastaan. Myös sanan- ja mielipiteenvapaus jäi poliittisesti korrektin puheen jalkoihin.
(...)
Lihavoinnit mun.
Referaattia loppujutusta:
Kuka on syypää terrorismiin?
- Patyn murhan jälkeen Macron julisti puolustavansa Ranskan sekulaarisuutta ja maallisuutta, toimivansa ankaruudella vaarallista uskonnollista hulluutta vastaan, sekä jäljittävänsä ja murskaavansa islamistisia verkostoja.
- New York Timesin (NYT) Pariisin toimittaja Norimitsu Onishi kirjoitti kuitenkin seuraavasti: Macronin hallitus "on puheilla, jotka eivät tee mitään eroa islamin (uskonto) ja islamismin (ideologia, joka välillä johtaa väkivaltaan) välillä, ryhtynyt laajoihin toimiin islamisteja ja eräitä muslimiorganisaatioita vastaan".
- NYT-toimittaja on tuplaväärässä. Pelkästään Ranskassa on vuosina 2012-2020 tehty yli 30 islamistista iskua. Aiemmissa puheissaan Macron oli jo torjunut "amalgaamit", eli islamin ja islamismin rinnastamisen ja sekoittamisen keskenään.
-
US-median mukaan uskonnollinen fanatismi ei aiheuta terrorismia. Ranskan sekularismilla (tiukka valtion ja uskonnon erottaminen toisistaan, ja koulu arvovapaana alueena)
on kädet veressä, koska se vainoaa muslimeja ajaessaan liiallista sananvapautta, joka kulminoituu perversseihin karikatyyreihin profeetasta, mikä taas estää vieraantuneiden muslimilasten integraation.
- NYT siteerasi myös Malesian pääministeriä, joka twiittasi, että muslimeilla on oikeus tappaa miljoonia ranskalaisia näiden kolonialismin aikaisten rikosten takia. Samalla lehti välinpitämättömästi selitti tämän asenteen johtuvan Ranskan sekulaarisuusvimmasta ja katsoi Macronin muslimiväestöön kohdistaman pseudo-sotilaallisen "ratsian" johtaneen tähän.
- "Ratsioiden" NYT selitti 19.10. olevan jo niin "laajoja", että viattomat ryhmätkin ovat päätyneet kohteiksi.
Liberaalin US-median mukaan "islamismi" Ranskassa on pääosin maallisten kiihkoilijoiden lähiöihin (banlieu) projisoima kuvitelma.- New Yorker -lehden Alexandra Schwartz kommentoi Macronin "Maallisuus ei ole vielä koskaan tappanut ketään" -twiittiä ivallisella kommentilla "Muistutus: Stalin ja Mao".
- Kuka on syypää? NYT kirjoitti 30.10, että syyllisiä ovat Charlien Hebdo ja Samuel Paty. Jos lehti ei olisi julkaissut uudelleen pilakuvia tapettujen kollegoidensa muistoksi, niin Patya ei olisi tapettu.
- 23.11. NYT vuorostaan siteerasi koululaista Emira Yildirimiä: "jos hän (Paty) ei olisi näyttänyt kuvia, niin mitään ei olisi tapahtunut".
- Uskonnollista ekstremistiä? Sitä ei ole olemassakaan. Verkostoja? Pelkkää salaliittoteoriaa, Anzorov oli "yksinäinen susi". Samaa linjaa yhdenmukaisesti noudattavat NYT ja muut lehdet jättivät kertomatta, että Anzarovin ympärillä oli sittenkin radikaali verkosto, vaikka se ei ollut ISIS:in johtama.
- Yhdessäkään lukuisista US-median artikkeleista, ei Anzarovin yhteydessä esiintynyt sanoja "jihad" tai "jihadismi". Islamismikin korkeintaan loukkaavana lainauksena Macronilta. Washington Postin artikkelissa aktivisti Rokhaya Diallo selittää Anzarovin olleen "nuori muslimi, joka koki pilakuvien profeetta Muhammedista hyökkäävän häntä vastaan".
Kuinka puolueellista media voi olla?
- Macron soitti itse New York Timesin toimitukseen osoittaakseen lehden uutisoinnin olevan sopimatonta ja täysin väärää. Vastaavaa toimittajaa Ben Smithiä asia ei kiinnostanut, eikä hän ottanut kritiikkiä vastaa ja hänellä oli pakkomielteinen tarve tehdä Trump-vertauksia. Niinpä soitosta kertoneessa artikkelissa Macron soitteli kullatusta Elysée-palatsin toimistostaan tehdäkseen valituksen. USA:ssa "kullattu" on latautunut sana: Trump asuu "kullatussa tornissa".
- On itsestäänselvyys, että medialla voi olla vaivihkaan tai aivan avoimesti poliittisia kytkentöjä, ja ne voivat jopa ajaa niitä salailematta. Ne voivat toimia joko tiettyjen poliittisten tahojen hyväksi tai vastustaa niitä, ja vaikuttaa manipuloiden.
-
"Edistyksellinen" US-media on kuitenkin ennennäkemätön uutisointinsa tekopyhyydessä, sekä omahyväisyydessä, jolla kv. toimitukset ja niiden toimittajat toistavat kyseenalaistamatta ja tarkistamatta näkemyksiä, mielipiteitä ja kertomuksia, sekä avustavat siten tekemään tekopyhyydestä konsensusta ja hyväksyttävää. ---
Eräs nykyajan sylttytehdas on näin varsin ilmeinen, mutta kummastuttava seikka on se kuinka nämä vetävät niin yhtä köyttä?
Edellä on jo kerrottu, että US-media on pitkälti juutalaisten omistama tai johtama, ja renkituvassahan tehdään sitten mitä isäntä sanoo tai haluaa, tai muuten kalossinkuva takalistoon. Tässä kuitenkin on paradoksi, sillä miksi juutalaiset ryhtyisivät toimimaan itseään ja omia uskonveljiään vastaan, ja nostamaan vielä muslimit korkeimmalle pallille? Jokin tässä mättää ja kovin. Vasemmiston liittoutuminen muslimien ja islamistien kanssa on jo hyvin tiedossa, mutta eihän vasemmisto tuota mediaa omista. Melko mysteeri koko juttu. Sitten muualla mennään näiden perässä. YLE ja Suomi-media välittää nuo sanomat ja maailmankuvan jokaiseen torppaan. Sama tapahtuu muuallakin, ainakin länsimaissa. Enää ei tarvitse ihmetellä, mistä tämän maan media kaikki höperöt juttunsa ammentaa ja mistä kansa "tietonsa" saa. Paikalliset poliitikot näyttävät vielä apinoiva noita ideoita suoraan sellaisenaan tänne. "Liiallinen sananvapaus" on hyvä esimerkki.
Aihe: Jim Morrison - Ken hallitsee mediaa, hän hallitsee mieliä (Luettu 3893 kertaa)