Tiedämme hyvin, että islamin uskonnossa on kiellettyä näyttää profeetta Muhammedia kuvin tai piirroksin. Ranskalaiselle opettajalle Charles Paylle kävi kalliiksi se, että sananvapautta käsitellessään hän näytti pilakuvia profeetasta. Suuttunut islamisti surmasi hänet kostoksi.
Lihavointi minun.
Olen kuvitellut, että juristit ovat tarkkoja muotoseikoissa. Mahtaako Charles Pay -nimistä miestä olla olemassakaan? Hän ei ainakaan ollut Pariisissa pilakuvan seurauksena murhattu historian opettaja.
Mitä tulee prof. Hannikaisen kolumnin sisältöön, ei se ole korkeatasoisempi kuin hänen tietämättömyytensä Samuel Paty -nimisestä miehestä. Prof. T. Sakaranahon asenteen ymmärrän, sillä hän ei hyödy mitään Muhammad-pilakuvista, päinvastoin. Hän pelännee niiden vaikeuttavan tutkimuksia, joita hän muslimeista tekee. Hannikaisen asenteen "juurisyitä" en tunne. Jokatapauksessa, hänen hurskastelunsa sananvastuulla ja nöyristely islamin edessä, kun ottaa huomioon, miten raa'asti kristinuskon pyhiä symboleja rienataan, on kuvottavaa.
Minulle ei ole ongelma
Niko Kazantzakisin romaani
Kristuksen viimeinen kiusaus (julkaistu vuonna 1951) tai
Martin Scorsesen ohjaama elokuva siitä (1988), sen enempää kuin
Monty Pythonin elokuva
Brianin elämä (1979). On kristittyjä, jotka eivät niitä hyvällä katso, mutta eurooppalainen kristitty ei katkonut kirjailijoiden tai elokuvaohjaajien kauloja niiden julkaisun seurauksena. Auta armias, jos Muhammadista julkaistaisiin Hollywood-teos, joka on tyylilajiltaan
Brianin elämän kaltainen. Se sensuroitaisiin välittömästi, koska muslimien kostoa pelätään niin paljon.
Miksi vastuullinen sananvapaus ei sensuroi(nut) em. teoksia? Koska kristittyjen taholta ei ollut enää 1900-luvun lopulla odotettavissa väkivaltaista reaktiota. Toisin olisi ollut vielä 1800-luvulla, kun eurooppalainen lehdistö, akateeminen väki ja ennen kaikkea tavallinen kansa olivat vasta opettelemassa sananvapauden käyttöä. Vrt. esim. Charles Darwinin
Lajien synty -tutkimuksen (1859) saama vastaanotto tai vaikka David Straussin tutkimus
Jeesuksen elämä (1835).
Muslimit tulevat sananvapauden osalta parisataa vuotta jäljessä, mutta epäilen syvästi, että sinne he jäävät, jos monikulttuuri-ideologinen sensuuri voittaa länsimaissa. Muslimien loukkaantuminen ei pitäisi länsimaalaisen sekulaarin yhteiskunnan ongelma, vaan toisin lienee.
Onko pelolle on annettu valta?
